Leijona nimeltä Cecil ja metsästyksenvastustajien moraalinen rappio

Kuva: Redditmedia

Zimbabwe on maa jolla on astronomisen suuria ongelmia. Maan ruoantuotanto romahti, kun valkoisten maanviljelijöiden maita jaettiin Mugaben hallituksen suosikeille ja sotilashenkilöille, joilla ei ole kokemusta maanviljelystä. Valkoisten tilojen pakkolunastuksia ja häätöjä on toteuttanut Zimbabwen armeija ja villit aseelliset joukot. Tilallisia ja heidän mustia työntekijöitään on pahoinpidelty, murhattu ja raiskattu. Maata johtavan hirmuhallitsijan alaisuudessa ihmisen elinajanodote on laskenut maailman alhaisimmaksi, vain 37 vuoteen.

Tappaja. Mätäne helvetissä. Walter J. Palmerin hammaslääkäriklinikka on piiritetty. (KUVA: AFP / Adam Bettcher)

Zimbabwen ihmisoikeustilanne on synkkä: toisinajattelijoita vainotaan ja tiedotusvälineitä valvotaan. Maan talous on romahduksen partaalla, ilmapiiri on lähes vihamielinen ulkomaalaisia sijoittajia kohtaan. Vuonna 2008 työttömiä oli 80 prosenttia, vuonna 2009 luvun arvioitiin nousseen 95 prosenttiin. Hyperinflaation vuoksi Zimbabwe kasvatti seteliensä kokoa vuonna 2008 useaan otteeseen. Tammikuun 16. päivä 2009 Zimbabwe ilmoitti alkavansa painaa sadan biljoonan dollarin seteleitä. Setelin arvo oli julkaisupäivänä vain noin 250 euroa ja laski siitä nopeasti. Aikaisemmin samana vuonna se otti käyttöön myös 50 miljardin dollarin setelin.

Kuva: News De Guinée

HIV ja AIDS ovat maassa vakavia ongelmia. vuonna 2008 arvioitiin, että 15,3 % aikuisista oli HIV-positiivisia. Vuonna 2007 AIDSiin kuoli 140 000 henkeä, ja tautia sairasti 1,3 miljoonaa zimbabwelaista. Vuonna 2008 maassa puhkesi koleraepidemia, ja ainakin 550 henkeä sai surmansa.

Kuva:  Adam Bettcher/Getty Images

Mutta mikä kauheinta, reilu viikko sitten suurelle yleisölle tuli tietoon zimbabwelaisen leijonan kuolema. Yhdysvaltalainen hammaslääkäri Walter Palmer ”metsästi sen huvin vuoksi”. Eikä siinä vielä kaikki, ökylääkäri maksoi ampumansa leijonan päästä ja nahasta 54.000 dollaria.

Kuva: LEHTIKUVA/AFP

Voiko kauheampaa olla? Tätä kirjoittaessani jo 1.132.495 tuohtunutta internetkäyttäjää on allekirjoittanut vetoomuksen moisen kauheuden lopettamiseksi. Tuntuu kuin koko Internet näkisi Afrikan ja erityisesti Zimbabwen suurimmaksi ongelmaksi amerikkalaisen rahojaan levittelevän metsästysturistin.

Minnesotalainen Walter Palmer on saanut sekä tappouhkauksia että vihapostia sosiaalisessa mediassa. Lisäksi hänen vastaanottonsa ulkopuolella järjestettyyn mielenosoitukseen osallistui noin 200 ihmistä. Tilanne on nyt niin paha, että jopa kansallinen lentoyhtiömme Finnair on lopettanut metsästystrofeiden kuljettamisen.

Täältä meiltä käsin on vaikea käsittää mitä Afrikassa oikeasti tapahtuu. Niinpä otin yhteyttä ystävääni, afrikkalaisen suurriistanmetsästyksen asiantuntijaan, PH Stephen Sutherlandiin ja pyysin hänen näkemystään asiasta. Alla nopea käännös hänen vastauksestaan tähän päivän polttavaan ongelmaan.

Stephen Sutherland

Viime viikkoina on ollut valtava kohu erään leijonan metsästyksestä Zimbabwessa…


Miksi? Koska sillä oli nimi?! Tänä vuonna on Zimbabwessa ollut useita leijonanmetsästyksiä, eikä kukaan ole välittänyt pätkääkään, mutta ammupa leijona jolla on nimi, ja tappouhkauksia vyöryy kuin Viktorian putouksista sadekaudella!!! Kyllä, leijonalla oli panta, ja kyllä, metsästystapahtuman laillisuuteen liittyvät olosuhteet pitää selvittää tarkoin. Mutta eipä unohdeta… Leijonan mittapuulla Cecil oli vanha leijona. En ole oikeuttamassa metsästystä vain tuomalla esiin, että sen asema laumassa oli lähellä loppuaan ja muutaman vuoden sisään se olisi tullut laumansa syrjäyttämäksi ja unohtamaksi. Se olisi kuollut yksin ja nälkiintynyt, kun ei olisi enää pystynyt saalistamaan ruokaansa itse. 

Itse asiassa se olisi enemmän kuin todennäköisesti joutunut arkkivihollislaumansa, täplähyeenojen, revittäväksi elävältä. Vanhat leijonat eivät katoa hiljaa yöhön, niillä on vanhana ja haavoittuvana paljon vihollisia. Ne kokevat hyvin usein raa’an ja sydäntäsärkevän kuoleman. Cecil ei ollut poikkeus. Sen nimi ei olisi varjellut sitä kuolemasta kuten muutkin menneen talven pedot.

Kyllä, se myytiin 54.000 dollarista! Se on iso summa rahaa maanomistajalle tilanhoitoon pitkäksi ajaksi. Tiedän ensi käden kokemuksesta, että salametsästys ei Zimbabwessa ole hallinnassa. Minulla on siellä myös hyvä ystävä Jan, joka on sydämeltään luonnonsuojelija mutta ymmärtää täysin, että jos siellä ei joka vuosi ole metsästysturisteja, he eivät pysty pitämään 12 miehen salametsästyksen vastaisia yksikköjään toiminnassa. 

Aloitettuaan salametsästyksen vastaisen yksikkönsä hänen menetyksensä salametsästäjille ovat pudonneet puoleen. Jan tarvitsee salametsästyksen vastaiseen toimintaan rahaa suojellakseen riistalaumoja, ja ainoa tapa on antaa turistin metsästää muutama eläin joka vuosi noista samoista laumoista. Erona on, että metsästettävät eläimet valitaan ja kiintiöitä noudatetaan, mutta salametsästys ei valitse eläimiä. Salametsästäjälle mitä enemmän metsästät, sen parempi, eikä riistayksilöiden välillä tehdä eroa. 

Kumpi on pienempi paha? Kannat, joita kontrolloidaan valikoivalla metsästyksellä, vai summittainen salametsästys? Jos siis Janilla on kiintiössään leijona ja hän metsästää sitä asiakkaan kanssa, koko 30 000 hehtaarin alue pysyy partioituna ja vapaana salametsästäjistä, mikä vaikuttaa paitsi leijonakannan myös koko ekosysteemin hyväksi. Kaikki lajit hyötyvät yksittäisen eläimen metsästämisen tuomasta rahasta.

Tunnen joitakin zimbabwelaisia metsästysyrittäjiä, jotka ovat antaneet metsästysoikeutensa takaisin valtiolle. Syynä on se, että asiakkaan kanssa ajeleminen on muuttunut kiusalliseksi, kun vastaan tulee kuolleita salametsästettyjä elefantteja parin kilometrin välein. Ne harvat, jotka ovat onnistuneet saamaan kasaan salametsästyksen vastaisia yksiköitä, ovat onnistuneet vähentämään salametsästystä sellaiselle tasolle, että joillain alueilla riistaeläinten määrä on jopa kasvussa ensi kertaa vuosiin. 

On kuitenkin sanottava, että nämä alueet eivät lähellekään riitä Zimbabwen eläinkannan pelastamiseen. Valtio on sallinut armeijan metsästää norsuja jopa kansallispuistoissa joukkojen muonitusta varten. Vain sellaisilla pienillä erillisillä metsästysalueilla, kuten Janin alueella, joita pyörittävät asialleen omistautuneet henkilöt, löytyy yhä terveitä riistaeläinpopulaatioita, mutta se maksaa rahaa. Rahaa, jota vain metsästysmatkailijat voivat tarjota. 

Ekoturismi on täysin pois kyseestä, sillä kuka lomalainen haluaisi vierailla paikassa, jossa on raskaasti aseistautuneita salametsästysjengejä juoksentelemassa ympäriinsä AK-47:en ja viidakkoveisten kanssa. Ei ainakaan kukaan minun tutuistani. Trofeemetsästämisen lopettaminen Zimbabwessa olisi kuolemantuomio riistaeläinpopulaatioille. Tämä ei ole ajatus, toive tai unelma, se on fakta.

Cecilin tapaus on erilainen, myönnän. Cecilillä oli panta, mutta metsästäjät eivät tienneet tätä metsästyksen aikana. Tämän seuraukset tulevat aikanaan oikeuden pohdittavaksi.  Zimbabwessa on kuitenkin laillista houkutella leijonaa syötillä, ja syötin voi asettaa myös luonnonpuiston viereen. 

Eli siis… Afrikassa metsästetään leijonia laillisesti joka vuosi, mutta kukaan ei pidä siitä meteliä, koska niillä leijonilla ei ole nimiä!

Stephen Sutherland

Kokonainen leijonalauma tapettuna Zimbabwessa. Yhteensä kuusi: kaksi ammuttu ja neljä tapettu keihäillä. Tapaus ei missään vaiheessa päätynyt uutisiin. Huomaa, että yhdellä leijonista oli jopa kaulapanta. Kukaan ei välittänyt, miksi? Meitä kiinnostaa vain oman väkemme syyttäminen. Jos afrikkalaiset tekevät vielä pahemman hirmuteon, se jää huomiotta. Mutta jos länsimaalainen ampuu leijonan, me lähetämme hänelle tappouhkauksia. Mistä moinen kaksinaismoralismi?
-Stephen Sutherland

Lue myös tapauksen surullinen jatkonäytös:

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2016/02/suojelijoiden-raivo-halaa-luonnon.html

Jälleen yksi orwellilainen ajojahti käynnissä

Taas on eräs merkkipaalu ohitettu, kun arvoisa Helsingin Sanomat lainaa tätä blogia asiantuntijalausuntona metsästyksestä :D

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1438223230144

Toki uutisessa on paljon asiavirheitä joita joutaisi korjata. Hienoa kuitenkin, että toimittaja Paula Paukku on ottanut asiaan laajemman ja totuudellisemman näkökulman. Katsotaan josko ehtisin kirjoittaa asiasta kunnollisen vastineen jossain välissä.

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2015/08/leijona-nimelta-cecil-ja.html

Juuri nyt kuitenkin kova kesäflunssa ja työputki päällä. :(

Mitä mieltä Suomessa saa olla

Suvaitsevaisto vs. arvokonservatiivit

Tämä kirja on tärkeä puheenvuoron avaus etenkin nyt, kun suvaitsevaisto ristiinnaulitsee kansanedustaja Olli Immosta itse rakentamistaan kauhukuvista ja rikoksista. Kirjoittajien mielestä arvoliberaaliksi itseään kutsuva sivistyneistö, "suvaitsevaisto", on luonut oman vastustajansa. Omaa oikeamielisyyttään peilatakseen suvaitsevaisto tarvitsee arvokonservatiiveja, mutta Suomessa ei ole aikoihin ollut sellaista äärioikeistoa tai uskonnollista konservatiiviryhmää, joka tekisi suvaitsevaiston tarpeelliseksi.

George Orwellin mukaan tehokkainta vallankäyttöä on uudistaa kieltä niin, että vallitsevan yhteiskunnan arvostelu on käytännössä mahdotonta. Kirja pyrkii paljastamaan nämä silmänkääntötemput ja muistuttamaan, mistä esim. sellaisissa asioissa kuin populismi, rasismi tai ennakkoluuloisuus alkujaan oli kyse.


Mistä kohu Immosen ympärillä nousi ja mitä sillä on tekemistä meidän metsästäjien kanssa?


”I'm dreaming of a strong, brave nation that will defeat this nightmare called multiculturalism. This ugly bubble that our enemies live in, will soon enough burst into a million little pieces. Our lives are entwined in a very harsh times. These are the days, that will forever leave a mark on our nations future. I have strong belief in my fellow fighters. We will fight until the end for our homeland and one true Finnish nation. The victory will be ours.”

Vapaasti käännettynä:

"Unelmoin vahvasta, urheasta kansakunnasta, joka voittaa tämän painajaisen, jota kutsutaan monikulttuurisuudeksi. Tämä ruma kupla, jossa vihollisemme elävät, poksahtaa pian miljooniksi pikku palasiksi. Elämämme ovat kietoutuneet todella ankarassa ajassa. Nämä ovat ne päivät, jotka lopullisesti jättävät jäljen kansakuntamme tulevaisuuteen. Minulla on vahva usko kanssataistelijoihini. Me taistelemme loppuun asti kotimaamme ja yhden todellisen suomalaisen kansakunnan puolesta. Voitto tulee olemaan meidän."


Mikä tässä Immosen lauantaiyönä tekemässä facebook-päivityksessä on niin pöyristyttävää? Paitsi että ymmärtääkseni sitä ei ole tarkoitettu poliittiseksi ohjelmanjulistukseksi ja on yllättävän selkeäsanainen moniin muihin lukemiini viikonloppuöinä kirjoitettuihin FB:n tilapäivityksiin.

Itseäni yllättää lähinnä FB-hutaisun englanninkielisyys, sen lyyrinen kieliasu ja lähes vasemmistolainen poliittinen retoriikka. Punavihreällä suvaitsevaistollahan on jo pitkät perinteet retorisesta (ja ihan konkreettisestakin) taistelusta milloin mitäkin vihollista vastaan tunnetuin seurauksin.




Kuitenkin juuri tämä suvaitsevaisto hyökkää laajalla rintamalla löytäen tästä, omissa silmissäni naivin isämaallisesta tilapäivityksestä, fasismia, natsismia, rasismia ja militanttia sotaisuutta. Jotain mistä kaikkien tulisi yhdessä ja erikseen sanoutua irti.

Jussi Halla-ahon sanoin: ”Miksi uutiskynnyksen yhä uudelleen ylittää se, että perussuomalaisista käsin vastustetaan monikulttuurisuutta? Olettiko joku Immosen kannattavan sitä?”

Kuinka kieroutunut voi ihminen olla jos Immosen sanoista vetää sen johtopäätöksen, että hän olisi ulkomaalaisia vastustava fasistinen natsirasisti? Itsellänikin on useita hyviä ystäviä ja tuttavia jotka ovat ulkomaalaistaustaisia. Kunnioitan heitä ihmisinä ja arvostan heidän ystävyyttään. En silti kannata ideologista monikulttuurisuutta monestakaan käytännön syystä.

Ei Immonenkaan ymmärtääkseni vastusta maahanmuuttoa tai ulkomaalaisia kategorisesti. Onhan Immosen oma vaimokin Bosniasta muslimiperheestä tuleva Fija Immonen. Kuinka kieroutunut voi ihminen olla jos näistä lähtökohdista vetää sen johtopäätöksen, että Immonen olisi ulkomaalaisia vastustava fasistinen natsirasisti?

Kyse on puhtaimmillaan juurikin Orwellin esittelemästä vallankäytöstä, jossa tulkitaan sanoja sekä uudistetaan kieltä niin, että vallitsevan yhteiskunnan arvostelu on käytännössä mahdotonta. Jos omaat ”vääriä mielipiteitä” on vain ajan kysymys milloin sanomisiasi tulkitaan tahallisesti väärin ja aloitetaan täysimittainen ajojahti perinteisessä mediassa ja somessa.

Tämä koskee myös metsästäjiä ja muita aseharrastajia.

Huomaa, että pääosin sama suvaitsevaisto joka nyt median täydeltä jahtaa kansanedustaja Immosta, itse keksimiensä ja valheellisin syytöksin, vastustaa aina tilaisuuden tullen myös metsästystä, reserviläistoimintaa ja aseharrastusta laajemminkin. Kyse on vallankäytöstä, jolla pala palalta nakerretaan perinteistä suomalaista kulttuuria, maanpuolustusta ja identiteettiä. Aseita ideologisista syistä vastustavan punaviher-suvaitsevaiston toimesta on aseiden omistaminen ja hankinta tehty lainsäädännöllä erittäin hankalaksi sekä kalliiksi.

Seuraavaksi vastustajien listalla on monet perinteiset asiat metsästyksessä: luolakoirametsästyksen kieltäminen, noutavan koiran käyttöpakko linnustuksessa, metsästyskielto hämärässä, haulikon käyttökielto linnustuksessa, mustilta sotilasaseilta näyttävien aseiden kieltäminen, itselataava kertatuli -aseiden käyttökielto, pistoolin käyttökielto lopetusaseena, aseiden säilytys- ja kuljetusrajoituksia, rajoituksia lipaskapasiteettiin ja kaliibereihin, riistalajien määrän vähentämistä, metsästysaikojen supistamista, metsästyskieltoalueiden laajentamista, ampumaratojen sulkemisia...  Näitä kaikkia on jo ehditty vaatia julkisuudessa, nyt vain odotamme, että media ja suvaitsevaisto saavat yleisen mielipiteen ja kansanedustajat vaatimustensa taakse

Lista on lähes loputon. Näitä vaatimuksia kun tiukkaan esitetään, niin yksi toisensa jälkeen edusmiehemme tulevat kertomaan torjuntavoitosta ja kuinka voimme elää uusien rajoitusten kanssa. Vastustajat väsyttävät meitä, ovat saaneet meidät koukkuunsa ja kiristävät jatkuvasti, kelaten tyhjät siimat sisään. Miltei päivittäin kuulee mediassa uusista vaatimuksista. Juuri koskaan ei kuule mitään ehdotusta, joka parantaisi tai laajentaisi harrastusmahdollisuuksiamme.

Vai oletko Sinä kuullut?

Kyse ei ole pelkästään siitä, voinko itse hankkia harrastukseeni sopivia, tarkoituksenmukaisia välineitä, vaan siitä että uusien nuorten harrastajien mukaan tuleminen on tehty lähes mahdottomaksi. On siis enää lähinnä ajan kysymys milloin pala palalta kasvavat lisärajoitukset ajavat perinteisen tavallisten suomalaisten harrastustoiminnan lähinnä yläluokkaisen eliitin yksityisillä mailla tapahtuvaksi marginaali-ilmiöksi.

Juuri tästä syystä meidän metsästäjien ja aseharrastajien on vastustettava punavihreän suvaitsevaiston hyökkäyksiä ja orwellilaisia toimintatapoja, riippumatta siitä kannatammeko Persuja tai pidämmekö kansanedustaja Immosesta. Kyse on harrastuksemme ja elämäntapamme jatkuvuudesta sekä ennen kaikkea ajatuksen- ja sananvapauden jatkuvuudesta.

Tästä syystä suosittelen Sinulle ”Mitä mieltä Suomessa saa olla” –kirjaa

Kirjan antaa meille myös toivoa: Perussuomalaisten maanvyörymän kaltainen vaalivoitto 2011 osoitti, ettei suvaitsevaiston strategia toimi. Mitä enemmän arvokonservatiiveja pyritään leimaamaan milloin rasisteiksi, milloin populisteiksi, sitä vahvemmaksi he näyttävät kasvavan.

Kirjan ovat toimittaneet professori Timo Vihavainen, tiedetoimittaja Marko Hamilo ja kirjailija Joonas Konstig. Muut kirjoittajat ovat kirjailija Timo Hännikäinen, kauppapolitiikan ja kansainvälistymisen asiantuntija Heidi Marttila, matemaatikko Jukka Aakula ja sosiologi Erkki Lampén.

Kannattaa käväistä vaikka kirjastossa!



Kieli: suomi
Julkaistu: 2015-01
ISBN: 9789523121232
Kustantaja: Minerva
Sivumäärä: 338 sivua


http://www.adlibris.com/fi/kirja/mita-mielta-suomessa-saa-olla-9789523121232