Cat S50 älypuhelin

Cat Phones julkaisi syyskuussa uuden jykevän Cat S50 - 4G-älypuhelimen. Hankin vasta alkukesästä edellisen uutuuden Cat B15Q:n ja olen ollut siihen oikein tyytyväinen. Cat S50 kyllä kiinnosti heti, mutta mietin tovin aikaa ennen hankintapäätöstä, mitä oikeasti uutta ja parempaa se toisi tullessaan. Monilta perusominaisuuksiltaan nämä puhelimet täyttävät täysin saman tarpeen. Molemmat ovat vedenpitäviä, iskunkestäviä, tehokkaalla prosessorilla ja uudella Android 4.4 –käyttöjärjestelmällä varustettuja.

Nämä ominaisuudet riittävät omaan käyttööni aivan hyvin, mutta uusimmassa Catissa on silti hyviä lisäominaisuuksia, jotka tekevät siitä ilman muuta paremman ja varsinkin karttasovellusten kanssa käyttökelpoisemman. Tärkein ja näkyvin muutos onkin isompi koko, joka mahdollistaa paremman näytön (4.7" 720 x 1280 resoluutio vs. 4.0" 480 x 800 resoluutio). Teknisinä lukuina noiden kahden näytön ero tuntuu melko pieneltä, mutta käytännössä, nimen omaa karttasovelluksissa ero on todella selvä. Isompaan ja laadukkaampaan näyttöön saa mahtumaan enemmän ja tarkempaa karttaa.

Isompi näyttö tuo tullessaan toki myös yleisempää käytettävyyttä nettisurffailuun, sovellusten käyttämiseen ja kuvien käsittelyyn. Nyt on jopa tablettini jäänyt selvästi vähäisemmälle käytölle, kun puhelin on kuitenkin aina nopeammin käsillä. Ja nopeudesta puheen ollen, uuden S50:n 4G-yhteys tekee päivittäisestä mobiilinetin käytöstä todella rivakkaa, ainakin näin taajamissa ja lähimetsissä.

Puhelut ja muu viestintä on toki kännykässä edelleen se tärkein juttu, mutta surffailun lisäksi päivittäin tulee kapulaa käytettyä kamerana. Kamera onkin parantunut uutuudessa 5 -> 8 mpxl, vaikka toden sanoakseni se ei vieläkään vastaa esimerkiksi parhaiden iPhonen/ Lumioiden kuvanlaatua. Ero parempiin kameroihin korostuu erityisesti hämärässä kuvatessa.

Muita merkittäviä eroja näiden puhelimien välillä on S50:n kiinteä rakenne, joka varmasti on tuonut mukanaan lisää kestävyyttä ja tiiviyttä, mutta monien muiden älypuhelinten tapaan takakansi ei ole avattavissa, eikä akkuakaan kotikonstein näin ollen pysty vaihtamaan. Vaikka nykypuhelimissa onkin erittäin hyvät valmius- ja puheajat, niin erityisesti GPS-sovellusten käyttö syö akkua nopeasti. Onneksi nykyään on tarjoilla tehokkaita ulkoisia lisäakkuja joilla voi jatkaa puhelimen käyttöä merkittävästi pidempään. S50:ssä on lisäksi langaton lataus (Qi-tekniikka).

Tekniikka on mennyt eteenpäin myös SIM-korttien osalta ja S50:ssä on käytössä uudempi Micro SIM (3FF). Niinpä jouduin päivittämään myös SIM-kortin. Samassa yhteydessä vertailin operaattorien tarjontaa. Aiemman Saunalahden päätin vaihtaa Soneran palveluihin. Nyt saan edullisemmin kiinteällä kuukausimaksulla (Sonera Sopiva Jätti) käytännössä rajattoman puheen/viestit ja 4G-netin myös Pohjoismaissa ja Balttiassa, sekä parin euron lisämaksulla rinnakkaissimmin vielä tablettiini. Kolmekymppiä on toki kuukaudessa kohtuullisen paljon, mutta nyt voin käyttää kahta laitetta täysin huoletta myös metsästysmatkoilla, eikä laskuun tule yllätyksiä. Kannattaa siis välillä kilpailuttaa operaattoreita.

Cat S50 –puhelinta olen käyttänyt nyt reilun kuukauden normaalissa käytössä sen enempiä säälimättä. Vaikka uutta puhelinta en ole laittanut varsinaisiin kestotesteihin aikaisempien kapuloiden tapaan, luotan täysin siihen ettei tämä ole rakenteeltaan ainakaan niitä heikompi ja tulee palvelemaan pitkään, vähintäänkin seuraavan uutuuden julkaisemiseen asti ;)

TÄRKEIMMÄT TEKNISET TIEDOT:

Kestävyys: IP67 (pöly- ja vesitiivis, naarmuuntumaton) + MIL SPEC 810G
Akku: 2630 mAh, 16 h puheaikaa, valmiusaikaa jopa neljä viikkoa.
SIM: Micro SIM (3FF)
GPS: aGPS
Näyttö: 4.7" 720 x 1280 resoluutio, kapasitiivinen kosketusnäyttö, Gorilla Glass 3
Muisti: 8 Gt sisäinen massamuisti, 2 Gt RAM, microSDHC-muistikorttipaikka (64Gt max.)
Prosessori: Qualcomm Snapdragon MSM8926 400 Quadcore 1,2 GHz Cortex-A7
Käyttöjärjestelmä: Android OS v4.4 (KitKat)
Kamera: 8 mpxl, automaattitarkennus, LED-salama, 1080p@30fps videokuvaus
Paino: 185 g
Käyttölämpötila: -25 - 55 °C


www.catphones.com

Itse tehtyä mustaamakkaraa

Mitä sinulle tulee mieleen termistä katuruoka? Päädyin omalta kohdaltani miettimään tätä saatuani Blogiringiltä haasteen tehdä katuruoka-aiheisen blogauksen, jossa olut ja ruoka kulkevat harmonisesti käsi kädessä.

Mansessa syntyneenä ja suurimman osan elämääni asuneena asia oli harvinaisen selvä. Olen syönyt mustaamakkaraa Tammelantorilla jo paljon ennen kuin edes yletyin itse luukulle asioimaan. Mustan kanssa kuitenkin perinteisesti tarjotaan maitoa. Tuollaista kummallista tapaa olisi tuskin koskaan muodostunut, jos alkoholipolitiikkamme ei olisi ollut näin vinoutunut. ”Mitä siitäkin ny tulis jos ukot rämis ruokkiksella yhren kaljan menopaluun kanssa?” (Turkulaisille kerrottakoon, että on yleinen tapa tilata mustaamakkaraa termillä ”menopaluu”, joka kuvastaa mustanmakkaran U:n mallista muotoa. Toinen tapa on sanoa vaikka ”vitosella mustaa”.)

Maku on tietysti tärkein, mutta olut sopii mustan kanssa sikälikin paremmin, että maito heikentää makkarassa olevan raudan imeytymistä. Mielestäni oluen etuja maitoon nähden ei tarvitse tämän enempää perustella, itsestään selvyys kun on.

Mustanmakkaran tekeminen ei ole vaikeaa ollenkaan ja hieman sovellettuna aineetkin löytyvät lähimarketista. Jos nyt joku sanoo että alla kertomani resepti tai valmistustapa ei ole alkuperäinen, niin tyydyn vain toteamaan sen olevan parempi. Eikä tässä ole stabilointiaineita, kamaraa tai muitakaan vippaskonsteja, joita teollinen versio sisältää. Kaiken lisäksi voit tehdä tällä reseptillä halutessasi myös riistaversion.

Olueen yhdistäminenkin helpottui entisestään löytäessäni Sinebrychoffin valikoimasta mainion Hoegaarten Witbierin. Mustamakkara on tämän raikkaan belgialaisen suodattamattoman vehnäoluen kanssa verraton kumppani. Lähikaupoissa en ole Hoegaartenia löytänyt, mutta Alkosta kylläkin.

5 dl naudan verta (löytyy kaupan pakastealtaasta tai riistatilanteessa peuran/hirven verta)
1 dl ohrasuurimoita
½ l riistalientä (tai lihalientä)
2 sipulia
200 g riistapalvia (tai kaupasta possun savukylkeä)
200 g siansilavaa (tai 1 dl hanhenrasvaa)
2 ½ dl ruisjauhoja
½ dl olutta
voita
timjamia
mustapippuria
suolaa


Keitä ohrasuurimot riistaliemessä ja jäähdytä nesteineen. Raasta sipulit ja palvi karkeaksi raasteeksi. Paista sipuleita ja palvia hetki pannulla runsaassa voissa, mausta reilusti timjamilla. Lisää joukkoon pieneksi paloiteltu silava tai hanhenrasva (myös ankanrasva tai paremman puutteessa voikin käy). Rasvan sulettua sekoita ja jäähdytä seos.

Valuta ohrasuurimot. Sekoita ruisjauhot vereen, lisää joukkoon kaikki muut ainekset (suolan määrä riippuu käyttämistäsi raaka-aineista, joten lisää aluksi varovaisesti) ja sekoita kunnolla. Laita seos kylmään lepäämään vähintään puoleksi tunniksi.  Paista makkaramassasta pannulla koepaloja ja lisää tarvittaessa suolaa/pippuria.

Levitä massa leivinpaperilla vuorattuun vuokaan noin kolmen sentin paksuudelta. Paista 150-asteessa 30 minuuttia ja nosta uunin lämpöä 200-asteeseen vielä 15 minuuttiin.  Anna jäähtyä ja nosta kylmään pariksi tunniksi.

Leikkaa makkara annospaloiksi ja paista pinnat rapeiksi pannulla.

Mustan kanssa tarjoillaan perinteisesti puolukkahilloa, mutta raparperiketsuppi ja granaattiomenan siemenet sopivat annokseen vähintään yhtä hyvin. Lisukkeena toimii parhaiten itse tehty perunasalaatti.

Ja hei, niille jotka epäilevät mustanmakkaran erinomaisuutta, vinkiksi kerrottakoon Anthony Bourdainin lausuneen asiasta tuomionsa: ”Aivan järkyttävän hyvää!”

Ilmainen reseptivihko

Lisää oluen kanssa maistuvia ruokareseptejä ja ilmaisen 40-sivuisen reseptivihon löydät täältä.

Yhteistyössä Sinebrychoff

Metsästän ja kerron siitä myös muille

Käyn lähes päivittäin metsällä ja riistanhoitotöissä. Kuljen usein ilta- tai aamuhämärissä ja liikkumiseni voi herättää uteliaisuutta muissa ihmisissä. Autoni saattaa jäädä passiin mennessä metsäautotielle niin, ettei tukkirekka mahdukaan ohi tai kyttyylle mennessä haluan sulkea ruokinnalle johtavan uran ihan tarkoituksellisesti autollani.

Näissä tapauksissa on paikallaan kertoa ihmisille, että olen rehellisellä asialla (en salametsästä) ja tarvittaessa minut tavoittaa puhelimitse. Valtion mailla puuhastellessa myös rajamiehet ja riistanvalvojat voivat näin hoitaa helpommin velvollisuuksiaan.

Näinä asemieshysterian aikoina lienee hyvä myös kertoa puuhistaan yleisemminkin, että satunnainen koiran ulkoiluttaja/marjastaja/sienestäjä/lenkkeilijä voi matkaa jatkaessaan nähdä ”asemiehen” tai kuulla aseen laukauksen, eikä ole mitään syytä soittaa hätäkeskukseen.

Mikään laki ei tähän tietenkään velvoita, ainakaan toistaiseksi, mutta ollen tulostanut tietokoneella pari A4-kokoista lappua ja laminoinut ne kestämään vettä ja tuiskuja. Laput laitan autolta lähtiessäni sekä tuulilasille että takaikkunalle näkyvään paikkaan esille.

Jos haluat tehdä itsellesi samanlaiset, niin tästä linkistä löydät valmiit mallit parissa eri tiedostomuodossa.

Saa jakaa :)