Raparperiketsuppi

Pihvejä grillaillessa tajusin, että ketsuppi alkaa olla lopussa. Samassa huomasin puutarhassa rehottavan raparperipuskan ja muistin kuinka hyvää ketsuppia raparpereista saa. Olen jo pidempään tehnyt omat ketsuppini itse hieman eri makuvivahtein vuodenajan mukaan, mutta raparperiketsupin makeanhapan mausteinen ja pehmeä kirpeys on aivan erityisen sopivaa grillatun lihan ja makkaran seuraan.

Katajanmarjan ja raparperin kirpeän karvaassa maussa on selvää yhtäläisyyttä, niinpä raparperiketsuppi soveltuu erityisen hyvin myös riistalihan ja –makkaran makuja tasapainottamaan. Omatekoinen ketsuppi on niin paljon parempaa kuin kaupan heinzit, ettei niitä kannata edes verrata keskenään.

½ kg raparperinvarsia
½ kg tomaatteja
2-3 sipulia
5 dl sokeria
2 ½ dl etikkaa
2 tl suolaa
kanelia
laakerinlehtiä
(inkivääriä)

Kypsät kirsikka- tai terttutomaatit ovat yleensä maukkaimpia, punasipuli antaa makua ja väriä. Raparpereita ei tarvitse kuoria.

Etikkana voi käyttää lisää makua antamaan vaaleaa balsamietikkaa, valkoviinietikkaa ja/tai omenaviinietikkaa. Tavallisen sokerin sijaan ruokosokeri ja fariinisokeri lisäävät syvyyttä makuun. Kanelitangon voi korvata myös 1 tl kanelijauhetta ja tuoreet laakerinlehdet kuivatuilla.

Paloittele vihannekset ja mittaa muut ainekset kattilaan.

Anna kiehua hiljalleen välillä sekoitellen noin kolme varttia.

Poista kanelitanko ja aja tasaiseksi blenderissä tai sauvasekoittimella.

Siivilöi keitos...

Sekoita huolellisesti. Keitä vielä tarvittaessa kassan jos ketsuppi on liian juoksevaa.

Pullota, jäähdytä ja säilytä kylmässä.

Nautitaan lihan kanssa kylmänä tai lämmitettynä.

Rikollinen metsästäjä - Asko Lampinen

Kesäloma alkaa, muttei ole vielä hyvää lukemista loman ratoksi? Asko Lampisen Rikollinen metsästäjä on kevyttä ja helppoa lomalukemista, mutta sisältää myös paljon vakavaa asiaa. Rikollinen metsästäjä on novellikokoelma pieniä tarinoita ja samalla kärkevä poliittinen pamfletti metsästysharrastuksemme puolesta.

Kirja poikkeaa huomattavasti totutuista erä- ja luontokirjoista asiansa ja tyylinsä osalta. Asko Lampinen tuo esille asioita joita ei löydä median valtavirrasta; nyt syyllinen on joku muu kuin metsästäjä. Kirjan 20 eri tarinaa kertovat terävällä otteella monista metsästysmuodoista ja ampumaharrastuksesta laajemminkin.

Koska kirjan tarinat ovat itsenäisiä kertomuksia, on kirjan lukeminen pienissä paloissa helppoa. Rikollinen metsästäjä on saatavissa ainoastaan E-kirjana eli voit ladata sen helposti tietokoneelle, tablettiin tai kännykkään. Tällainen tarinakokoelma kännykässä on mukavaa ja käytännöllistä. Kirja kulkee kaikkialle mukana ja sitä voi lukea ajasta ja paikasta riippumatta ruuhkabussista peurakyttyylle, vaikka vain pari sivua kerrallaan.

E-kirjan voit ladata helposti tietokoneelle, tablettiin tai kännykkään.

Kirjan voit ladata lukemistoosi hintaan 9,90€ vaikka heti alla olevasta linkistä:

https://kirja.elisa.fi/ekirja/rikollinen-metsastaja

Rikollinen metsästäjä on myös oiva lahja metsästäjälle, mutta varsinkin metsästykseen kriittisesti suhtautuvalle ihmiselle. Voi aiheuttaa jälkipuheita ja parranpärinää...

Kirjailijan omin sanoin:

Suomalainen metsästäjä tuo muinaisjäänne esihistoriasta. Suomalainen metsästäjä, jota kiusataan kuin alakoululaista oppilasta. Metsästäjää kiusaavat ympäristöviranomaiset, luonnonsuojelujärjestöt (kutsuvat itseään), poliitikot, virkamiehet, Euroopan Unioni ja vielä yllättäen metsästysviranomaisetkin. Luovi siinä sitten heidän mielen mukaan, mutta kuka puolustaisi metsästäjää? Apuun huudetaan kyllä metsästäjiä talkoisiin, riistan tutkimuksiin, suur- riistan aiheuttamiin auto-onnettomuuksiin, ihmisten etsintöihin, vieraspetojen pyytämiseen ja luonnonkatastrofeihin. Mutta kun puhutaan metsästäjien oikeuksista, niin kuka puolustaa heitä? Saavatko he harjoitella ampumaan ampumaradalla? Saavatko he metsästää vanhan perinteen mukaisesti suojelualueilla? Saavatko metsästäjät puolustaa koiriaan susien hyökkäyksiltä? Voivatko maaseudun ihmiset puolustaa omaisuuttaan? Kuka pyytää pienpetoja rannoilta ja metsistä, palkitaanko heidät yhteiskunnan taholta?

Olen kirjoittanut kirjan metsästyksestä, mutta tämä kirja ei ole kertomus ammutuista metsoista tai kaadetusta karhusta. Eikä myöskään kirjassa ole kauniita maisemia ja tunnelmia metsästämisestä. Olen kääntänyt tässä kirjassa metsästysasiat päälaelleen. Metsästys koetaan muiden harrastusten ja harrastajien mielestä tarpeettomaksi nykyaikana. Mitä yhteiskunta ja metsästyksen arvostelijat sanoisivat, jos heidänkin toimintansa asetettaisiin arvostelun kohteeksi tai kyseenalaiseksi yhtä vahvasti. Tarkoituksenani on herättää tällä uudella ajatustavalla pohtimaan metsästystä, myös toisesta näkökulmasta. Vastaavaa pohdintaa en ole vielä huomannut vaan metsästyskirjallisuus on vielä vanhanaikaisessa kirjoitusmuodossa. Kirjassani käsitellään esimerkiksi petopolitiikkaa, aselupia, ampumaratoja, metsästysrajoituksia ja metsästäjien huonoja suhteita riistaviranomaisiin. Olen pyrkinyt myös kirjoittamaan huumorilla ja kritiikillä. Lukijalle olen antanut tilaa omalle oivaltamiselle.

Asko Lampinen Muhoksella 2014



Tiedostomuoto: E-kirja (EPUB, vesileimattu)
Kirjailija: Asko Lampinen
Kustantaja: Asko Lampinen
E-kirjan julkaisuvuosi: 2014
ISBN: 978-952-282-804-0

Teeren metsästys halutaan sallia myös tammikuussa

Maa- ja metsätalousministeriö ehdottaa teerelle lisää metsästysaikaa alueille, joissa teerikanta on runsas. Nykyisin teeren metsästysaika alkaa 10.9. ja kestää lokakuun loppuun asti. Tänään lausunnoille lähetetyssä esityksessä urosteeren metsästys sallittaisiin valituilla alueilla myös 1.1–20.1.

Tammikuun metsästys sallittaisiin Etelä-Pohjanmaan, Kainuun, Keski-Pohjanmaan, Keski-Suomen, Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon maakunnissa sekä Lapin maakunnassa lukuun ottamatta Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntia. Talven metsästys sallittaisiin näillä alueilla sellaisina vuosina, jolloin teeriä on esiintynyt laskennoissa runsaasti. Esitys perustuu Suomen metsäkanalintukantojen hoitosuunnitelmaan.

Teerikanta on kasvanut voimakkaasti 2000-luvun aikana eli metsästys ei ole verottanut sitä liikaa. Kasvanutta kantaa halutaan nyt hyödyntää myös metsästyksessä. Teerikantaa arvioidaan joka vuosi laajoilla riistakolmiolaskennoilla heinäkuun lopussa ja elokuun alussa. Maa- ja metsätalousministeriö suunnittelee ja tarvittaessa rajoittaa metsästystä laskentatulosten perusteella.

Tammikuussa metsästys on haastavaa, koska lumi tukkii suuren osa metsäteistä. Metsästäjät liikkuvat hiihtäen tai lumikengillä, joten saalis jää pienemmäksi kuin syksyllä, eikä teerikantaa siten veroteta kohtuuttomasti. Jos kanta-arvio lähtee laskuun tai joltain alueelta ei saada riittävän kattavaa laskentatietoa, maa- ja metsätalousministeriö kieltää teeren talvimetsästyksen erillisellä asetuksella.

Talvinen teeren metsästys on perinne, jota etenkään nuoret metsästäjät eivät ole päässeet vielä kokeilemaan. Urosteeriä sai edellisen kerran metsästää talvisin 1980-luvulla. Ruotsissa teeriä saa pyytää talvisin, joten suomalaisia metsästäjiä on matkustanut myös sinne metsälle.

Lisäksi asetusluonnoksessa rauhoitetaan mäyrä ja kettu kokonaan niiden poikasaikana. Mäyrällä tämä on 1.4.-31.8. ja ketulla 1.4.-31.7. Lisäksi asetuksessa aikaistetaan peltopyyn ja pidennetään muflonin metsästysaikaa.

Lähde:

http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/tiedotteet/140617_teeri.html