sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Mansikkagrillisalaatti



Kevät on nyt ainakin kuukauden junnannut paikoillaan. Hetken saattaa aurinko paistaa lämpimästi, mutta seuraavaksi tuuleekin sitten rakeita. Niinpä tänään päätin tehdä kesäistä salaattia lohturuoaksi. Tämä on erittäin helppo tehdä, mutta yksi kestosuosikkejani vuodesta toiseen. Ja toimii kesän tuojana, vaikka ulkona rätkisi räntää.


Riistafileetä 
Mansikkaa
Kurkkua
Fetajuustoa
Cashew tai pekaani-pähkinää
Pinaattia
Oliiviöljyä, suolaa, mustapippuri ja timjamia


Grillaa ensimmäiseksi riistafilee. Jäniksestä karhuun kaikki käy, itse käytin peuran ulkofileetä. Mausta filee suolalla, pippurilla ja timjamilla, kääri folioon odottamaan. Tee pinaatinlehdistä salaattipeti tarjoilulautaselle. Leikkaa kurkku, mansikat ja feta sopiviksi paloiksi ja levitä ne pinaattien päälle. Ota liha kääreestä ja leikkaa se sopiviksi siivuiksi salaatin päälle. Voit halutessasi ensin paahtaa pähkinöitä hieman kuivalla pannulla, ripottele ne salaatin joukkoon.





Vielä pienenä norona oliiviöljyä kaiken päälle, koristele vaikka basilikan lehdillä. Tarjoile tuoreen leivän ja raikkaan valkoviinin tai oluen kanssa. Tästä ei kesäherkku parane.


keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Paljonko saa valehdella, jos totuus ei riitä?



Tänään aamulla hätkähdin YLE:n uutisten shokkiotsikkoa: ”Yli neljännes Britannian linnuista on lähes sukupuuton partaalla”. Tämähän on todella järkyttävää, sukupuutto kun tarkoittaa jonkin eliölajin katoamista lopullisesti, lajilla ei ole yhtään elossa olevaa yksilöä.

Onneksi otsikko ei pidä paikkaansa. Jostain syystä kuitenkin erilaiset ”luontojärjestöt” kokevat tarpeelliseksi valehdella parantaakseen näkyvyyttään. Onhan se tietyllä tavalla tosin ymmärrettävää; oma leipä on kiinni lahjoitusrahoista, mutta kukapa ei haluaisi hieman lisää rahaa? Vaikka valehtelemalla ansaittu rahoitus selittää osan toiminnasta, ei se selitä virheellistä uutisointia.

YLE:n toimittaja Saara Hirvonen kirjoittaa jutun ja otsikon The Guardian -lehden perusteella. En osaa sanoa miksi juttu kyseiseen julkaisuun on alun alkaen päässyt, mutta sen tiedän, ettei Saara ole viitsinyt tai ideologisesti halunnut selvittää totuutta asiassa. Hän siis joko laiskuuttaan tai tieten tahtoen levittää luontojärjestöjen valheellista tietoa eteenpäin.

Koko uutinen on kirjoitettu niin hataralta pohjalta, etten jaksa alkaa oikoa kaikkia virheitä tai asenteellisuuksia. Keskitytään tekstiin, jolla perustellaan otsikkoa: ”Uhanalaisten joukossa ovat muun muassa kertut, satakielet, kuovit ja lunnit.”

Britteinsaaret ovat satakielen levinneisyysalueen äärimmäistä länsirajaa ja esiintymisen harvinaisuus on pelkästään luonnollista tällä alueella. Satakieli on elinvoimainen laji, jonka levinneisyys painottuu itäisempään Eurooppaan ja Aasiaan. Pelkästään täällä meillä Suomessa niitä pesii kymmeniä tuhansia ja Euroopassa kanta lasketaan miljoonissa. Kuoveja on Suomessa niin kuin Britanniassakin kymmeniä tuhansia ja koko Euroopassa satojatuhansia. Koko Euroopassa sen sijaan lunneja on reilusti yli 10 miljoonaa yksilöä.

YLE:n juttu jatkuu: ”Lisäksi kahdeksan lajia ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon koko maailmasta. Tällaisia ovat baleaarienliitäjä, sarakerttunen, punasotka, alli, pilkkasiipi, mustakurkku-uikku, lunni ja turturikyyhky.”

Baleaarienliitäjä on toden totta harvalukuinen lintu, vaikka niitä kuitenkin lasketaan tuhansissa yksilöissä, on huolestumiseen hyvät perusteet. Välitön sukupuuton uhka on kuitenkin lievää liioittelua. Sarakerttunen on satakielen tavoin Britteinsaarilla levinneisyysalueensa äärimmäisellä länsirajalla. Itä-Euroopasta Länsi-Aasiaan niitä lasketaan vähintään kymmenissä tuhansissa yksilöissä.

Punasotkia pelkästään täällä meillä Suomessa on kymmenissä tuhansissa. Koko maailman kanta on yli miljoona yksilöä. Allin pesimäalue on Pohjois-Atlantin rannoilla, Alaskassa, Pohjois-Kanadassa, Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Venäjällä. Maailman allipopulaation kooksi arvioidaan 7-8 miljoonaa yksilöä.

Pilkkasiipiä on Suomessa syksyisin kymmenissä tuhansissa ja maailmalla sadoissatuhansissa. Mustakurkku-uikku pesii järvillä Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Maailman populaatio lasketaan sadoissa tuhansissa yksilöissä. Kuten jo aiemmin tuli mainittua, on lunneja Euroopassa miljoonia. Turturikyyhky pesii Euroopassa, Turkissa ja Pohjois-Afrikassa. Maailman turturikyyhkypopulaatio lasketaan miljoonissa, ellei kymmenissä miljoonissa yksilöissä.



I rest my case


Sinänsä nämä valheelliset tai asenteelliset väittämät eivät ole mitenkään uusi ilmiö kyseisen toimittajan kirjoittamissa jutuissa. Epäselvyyksiä on ollut jopa ihan perusasioissa. Tämän tasoiset jutut, ovat monin osin vastoin journalistisia ohjeita, joiden nimeen YLE julkisuudessa vannoo ja niiden avulla kertoo erottautuvansa valemedioista.







torstai 30. maaliskuuta 2017

Savotta Minijääkäri-reppu



Enemmän ja vähemmän pomminkestävien päiväreppujen tarjonta on laajaa. Juuri tällaiselle repulle itsellänikin on päivittäistä käyttöä. Pikkureppu toimii oivallisesti työreppuna, läppärilaukkuna, harrastereppuna (juoksu, pyöräily, hiihto, metsästys), kauppakassina, lentomatkalla käsimatkatavarana…

Reppua hankkiessa tutustuin eri vaihtoehtoihin, kysellen kavereiden kokemuksia ja sain vaihtelevia kehuja mm.  Berghaus, Source, Tasmanian tiger, Eberlestock, Tad, Rushpack, Särmä ja Echo -repuista. Etsiessäni myös kotimaista vaihtoehtoa, löysin Savotta Minijääkärin, joka on Avainlipputuote. Päädyin tähän, koska reppu vaikutti erinomaiselta ja luottamukseni valmistajan laatuun aikaisempien kokemusten perusteella on hyvä. Minijääkäri 20 litran kokoisena, sekä PALS / MOLLE -kiinnitysjärjestelmällä varustettuna, täytti kaikki tärkeimmät kriteerini.



PALS / MOLLE -kiinnitysjärjestelmä


PALS -nauhakujasto löytyy käytännössä kaikista ”taktisista” repuista ja järjestelmä on lukuisten armeijoiden käytössä. MOLLE on lyhenne sanoista: Modular Lightweight Load-carrying Equipment. PALS vastaavasti tulee sanoista: Pouch Attachment Ladder System. Tämän standardoinnin idea on muunneltavuus, modulaarisuus ja ehdoton kestävyys.




Koska Minijääkärissä on nauhakujastoa edessä, sivuilla, alla, päällä läpässä ja kantoviilekkeissä, voidaan PALS yhteensopivia moduuleja kiinnittää lähes mihin kohtaan reppua tahansa. Mollekujaston avulla reppuun voidaan laittaa erilaisten taskujen (työkalu-, lipas-, pullo-, lapio-, heite- ja kaasunaamaritasku) lisäksi lukuisa määrä erilaisia lisätarvikkeita, kuten lantiövyö, rintaremmi tai karabiinihakoja. Kantamisen rasitusta helpottamaan voidaan juomarakkotaskuun laittaa selkävahvike ja viilekkeisiin lisäpehmikkeet. Nauhakujasto on ommeltu Minijääkäriin poikkeuksellisen kestävästi, joten se tukevoittaa reppua entisestään.

Läpän kiinnityshihnat on suunniteltu fiksusti juoksemaan nauhakujastoa pitkin alta ja edestä koko repun pituudelta. Niinpä niihin voi kiinnittää tukevasti tavaraa kantoon ilman ylimääräisiä irtohihnoja. Repun molemmissa kyljissä kompressiohihnat, joilla reppupussin voi kiristää tiiviiksi, eli hölskymättömäksi, myös vajaalla pakkauksella. Samoilla hihnoilla voi kiinnittää kantoon tavaraa, joka ei mahdu repun sisälle. Nämä kompressiohihnat on suunniteltu kätevästi ylettymään myös repun yli vastakkaiseen kiinnitykseen asti.




Reppupussi


Reppupussi on yksiosainen kapea tila ylhäältä alas. Pussin sisällä on tasku (25 x 37cm) juomarakolle tai muille tarvikkeille. Taskuun mahtuu esimerkiksi 13,3” läppäri tai tablettitietokone ja navigaattorit. Taskun suulla on kuminauha estämässä tarvikkeiden pomppimista repussa. Taskun yläosassa on ripustuslenkki juomarakon tai muun tarvikkeen kiinnittämiseksi. Reppupussin suuaukko suljetaan taittuvalla läpällä, joka toimii täytettäessä ja purettaessa myös hyvänä kahvana, pitäen samalla suuaukon kätevästi auki. Samainen läppä toimii myös särmäävästi suun taitoksessa, samalla lisäten aukon vedenpitävyyttä.










Reppupussin tilavuus mukautuu suuaukon taitoksen ja läpän kiinnityshihnojen pituutta säädellen 18-22 litran välillä. Läpän sisäpuolella on vetoketjullinen ”arvotavaratasku” (15 x 25 cm). Repun molemmilla sivuilla on läpiviennit juomarakon letkulle, johdoille, antennille yms. Läpästä löytyy armeijatyylinen Velcro tarrapaikka (5 x 13cm) nimilapulle tai vaikkapa ensiapupakkausmerkille. Repun kangas on IR-suojattu, niinpä se ei isommin loista erilaissa tiedusteluvälineissä, jos haluat leikkiä piilosilla oloa. ;)




Yleistasku, pieni (lisävaruste)


Taskuun mahtuu (korkeus 21 cm, leveys 13 cm, syvyys 7 cm) kätevästi vaikka kiikarit, kamera tai juomapullo. Taskun tilavuus on suljettuna: 1,9 l. MOLLE-kiinnitys: Korkeus 3, Leveys 3, väli 1, kiinnikkeet 2kpl 29cm. Paino on 170 g









Minijääkäri-repun tekniset tiedot


korkeus 45 cm (ylipakattuna 55cm)
leveys 25 cm
syvyys 16 cm.
tilavuus 18-22 litraa
paino 775 g.
kangas 1000D Polyamidi PUR pinnoitteella (Cordura/Codura)
väri: valittavissa oliivinvihreä tai musta

Viiden vuoden materiaali- ja valmistusvirhetakuu.



Näppärän kokoinen ja kapea reppu toimii hyvin, eikä haraa vastaan tiheämmässäkään pusikossa.


Neljä senttiä leveät olkaviilekkeet ovat kevyellä kuormalla oikein mukavat.




Minijääkärin testi


Olen testaillut reppua kevyessä päivittäisessä käytössä metsässä, kaupassa, ampumaradalla ja mm. viimeisimmällä Saksanreissulla käsimatkatavaroiden kuskaamiseen. Fiilikset ovat olleet pelkästään positiivisia. Jotenkin kuitenkin jäi tuntumaan siltä, ettei noilla kokemuksilla vielä kannata blogijuttua repusta kirjoittaa.




Niinpä mietin, mitä ihan oikeasti voi repulta vaatia? Mikä voisi olla äärimmäisin rasite tälle repulle?

Aivan ensimmäiseksi mieleeni tuli sade. Välillä vettä sataa ”kuin saavista kaatamalla” ja mikäpä sen ikävämpää, kuin valmiiksi märät vaihtokalsarit. Toki olisi fiksua laittaa repun päälle sadesuoja, mutta testataan piruuttaan ilman.


Pakkaan repun täyteen vessapaperirullia, koska niistä näkee helposti kastumisen.




Seuraavaksi Minijääkäri suihkun alle vajaaksi puoleksi tunniksi.




Repun molempien läpivientien kohdalta on tihkunut ehkä ruokalusikalliset vettä sisään. Pohjan kautta vettä ei ole tullut yhtään, vaikka reppu seisoi koko ajan suihkun alla lätäkössä. Tämä on niin hyvä tulos, ettei sadesuojalle ole käytännössä perusteita. Jos haluaa välttämättä seistä suihkun alla reppu selässä, niin kannattaa teipata läpiviennit kiinni tai pakata repun sisässä aremmat kamat muovipussiin.

Sitten mietin, mikä voisi olla isointa romua, jota jossain tilanteessa voisin joutua kantamaan. Jääkärirepusta mieleen tulee sotilaan polkupyörä… ja siitä sitten, vaikkapa suon ylittäminen. Vääpelisetä tuskin tykkäisi suohon survotusta munamankelista, joten kokeillaan miten pyörä kulkee mollelenkkeihin kiinnitettynä.


Hyvinhän se kulkee pyörä selässäkin.


Lisää inttimuistoja viruu mieleeni ja sitten se surullisenkuuluisa Lehijärven ympäri täyspakkaus selässä marssiminen. Nokkelimmat olivat sulloneet repun täytteeksi tyynyjä. Kilometrin kohdalla olikin sitten varustarkastus ja jokaisen puuttuvan varusteen tilalle sai reppuunsa kiven. Tunnollinen kun olen, itselleni oli jäänyt vain nenäliina matkasta. Sain yhden kiven kantooni. Taistelutoverini joutui täyttämään koko reppunsa kivillä.


Niinpä hommiin ja Minijääkäri täyteen kiviä.

Reppu pysyy yllättävän hyvin ryhdissä kivistä huolimatta. Vaikkakin tuntui näin varsin epämukavalta kantaa.




Vaikea kuvitella tilannetta, jossa päiväreppu täytyisi ladata painavammaksi kuin 39 kg.


Entäpä jos henkeni riippuisi, eli roikkuisi repun hihnojen varassa?


Kestävätkö olkaviilekkeet ja MOLLE-lenkit täysikasvuisen aikuisen miehen painoa, eli reipas 110 kg?


Hyvin kestää, eikä stuntmieskään loukkaantunut testissä.


Seuraavaksi täytyy siirtyä aivan uudelle levelille. Mitäpä jos tetsataan reppu täyteen jaskaa, kestääkö jääkäri?





Vanha koeteltu totuus; yksi jääkäri vastaa kymmentä partisaania. Entä jos päälle tulee kokonainen plutoona?







Testin tulos


Voin vilpittömästi suositella kotimaista Savotta Minijääkäri -reppua. Sen kestävyys ja muunneltavuus ovat paljon enemmän kuin tällaiselta päivärepulta voi kohtuudella odottaa. Hyvä ostos!