maanantai 2. tammikuuta 2017

Pari sanaa aseturvallisuudesta




Valtaa käyttävä media


Jostain syystä ns. valtamedia kokee aseharrastuksen ja metsästyksen ongelmakseen. Erityisesti aseen omistaminen ja säilyttäminen pyritään jatkuvasti kyseenalaistamaan, vaikka mikään niin sanottu järkisyy ei tue tätä ideologiaa. Tuorein esimerkki vain parin päivän takaa; Alma Median lehtien tilaama tutkimus ja siitä asenteellisesti kirjoitetut uutiset.



Aloitetaan Aamulehden julkaiseman uutisen otsikosta: ”Alma-tutkimus: Ampuma-aseiden säilytys jakaa kansaa.” Ingressi jatkaa: ”Suomalaiset suhtautuvat ampuma-aseiden kotona säilyttämiseen hyvin ristiriitaisesti, selviää Alma Median lehtien kyselyssä. Kansaa jakaa puoluekanta ja asuinseutu.”

Juttua eteenpäin lukiessa paljastuu: ”Lähes kolmannes suomalaisista haluaisi kieltää ampuma-aseen säilytyksen kotona.”  Juttu on kokonaisuudessaan täynnä epätäsmällisyyttä ja asenteellisuutta, mutta ”lähes kolmannes” lienee n. 30%. Eli, kansa on jakautunut, kun 30% näkee asian toisin kuin 70% enemmistö.




Toisaalta aivan erilaisen uutisen yhteydessä Aamulehti näkee vastaavat prosentit yhdistävän kansaa: ”Selvitys: Suomalaiset eivät pelkää maahanmuuttajien vievän työpaikkoja” ja uutinen jatkaa: ”Suurin osa suomalaisista, lähes 70 prosenttia, ei pelkää maahanmuuttajien vievän heidän työpaikkojaan.”

Ottamatta sen enempää kantaa vinoutuneeseen maahanmuuttouutisointiin, on tässä hyvä esimerkki siitä, kuinka toimittajan oma poliittinen kanta ja maailmankatsomus muuttavat samat prosenttiluvut tarpeen mukaan, joko kansaa jakaviksi tai yhdistäviksi. Aamulehden logiikalla uutiset olisi voitu otsikoida myös: ”Suurin osa suomalaisista, lähes 70 prosenttia, suhtautuvat myönteisesti aseiden säilyttämiseen kotona.” sekä ”Suomalaiset suhtautuvat maahanmuuttoon hyvin ristiriitaisesti, selviää Alma Median lehtien kyselyssä. Kansaa jakaa puoluekanta ja asuinseutu. Moni uskoo maahanmuuttajien vievän työpaikkoja…”

Kysehän tässä on siitä, ettei totuudenmukaisempi otsikko: ”Suurin osa suomalaisista, lähes 70 prosenttia, suhtautuvat myönteisesti aseiden säilyttämiseen kotona.” olisi herättänyt kiinnostusta kovinkaan paljoa, eikä se olisi ajanut toimittajan omaa poliittista agendaa, päinvastoin.




Aselain järjettömyys


Viimeisin muutos (764/2015) aselakiin astui voimaan 1.12.2015.  Se ei kuitenkaan ole vielä ehtinyt muuttua käytännöksi, koska aseiden säilytyksen osalta annettiin viiden vuoden siirtymäaika. Ennen aselain uudistusta ei ollut nähtävissä järkevää perustetta aseiden säilyttämisen muuttamiseksi, mutta edellinen hallitus päätyi vaatimaan tyyppihyväksyttyä turvakaappia enemmän kuin viisi asetta omistavilta. Aiemmin riitti, kunhan asetta säilytti turvallisesti ja lukittuna, yleisimmin tavallisessa metallisessa asekaapissa.

Tämä muutos tulee maksamaa n. 60.000 aseenomistajalle yhteensä vähintään 36.000.000€, eikä aseturvallisuus käytännössä parane mitenkään merkittävästi.

Lisäksi kalliin sertifioidun asekaapin vaatimus asettaa monella harrastajalla viisi asetta käytännön maksimimääräksi. Koska jos omistaa jo viisi asetta, niin kuudennen aseen ostamisen yhteydessä joutuu sijoittamaan (400 – 2.000€ uuteen kaappiin, 50 – 100 € kaapin rahtiin ja aselupaan 79€) helposti yli 700€ pelkästään sivukuluihin ja siihen sitten tietysti aseen hinta päälle. Käytännössä tämä aiheuttaa myös kieltäytymistä perintöaseista, koska aktiiviharrastajalle viisi asetta on todella vähän. Siihen joukkoon ei mahdu perintöaseet, vaikka niihin olisi muodostunut lapsuuden muistoja.



Aseturvallisuus ei parane aselakia tiukentamalla


Asekaappi ei estä aseiden varastamista, eikä useimmiten edes merkittävästi hidasta niiden varastamista. Ai miten niin ei muka?

Ehdottomasti suurin osa asekaapeista on muutaman satasen ”peltikaappeja” joissa on tavallinen peruslukko. Näin taannoin YouTubessa video kuinka tällainen lukko voidaan avata hiuspinnillä ja hämmästyin kuinka nopeasti opin itsekin tämän tekniikan. Pienen harjoittelun jälkeen se käy parissa minuutissa. Työtä nopeuttamaan voi netistä tilata tiirikkasarjan muutamalla eurolla tai automaattitiirikan muutamalla kympillä ja sillä homma sujuukin jo sekunneissa.







Isommatkaan asekaapeiksi myytävät ”turvakaapit” eivät kestä muutamaa minuuttia pidempään, jos käytetään halpoja kaikkialla myytäviä perustyökaluja, kuten sorkkarauta, rautakanki tai rälläkkä. Ei vaadi siis käytännössä mitään ammattitaitoa avata asekaappia.







Jos on niin, ettei tuhannen euron kaappi kestä kuin muutaman minuutin tavallisia perustyökaluja, ajaa sadan euron peltikaappi saman asian. Käytännössä kallis isompi kaappi jopa helpottaa asevarkautta, tarjoten kaikki aseet kerralla kätevästi samasta kaapista.



Älytön ajatus aseiden kotisäilytyksen kieltämisestä


Metsästystä ja ampumaurheilua harrastetaan joka puolella Suomea. Metsälle ja metsästysreissuille lähdetään usein myös aamuyöllä ja palataankin (esim. peurakyttyyltä) yöllä, joten säilytyspaikkojen tulisi olla avoinna 24/7, eli koko ajan. Suomessa on reilu 300 kuntaa, niinpä näitä bunkkereita tarvittaisiin minimissään 400 kpl eli karkeasti saman verran, kuin on Alkojakin. Keskimäärin niissä olisi 3.750 asetta jokaisessa. Yhden bunkkerin jatkuva valvonta/asiakaspalvelu (vähintään kaksi henkilöä vuorossa) työllistäisi ainakin 10 ihmistä, eli noin 4.000 ihmistä yhteensä.

Ajatus on jo lähtökohtaisesti niin älytön, etten viitsi alkaa edes arvioida, kuinka paljon näiden satojen bunkkereiden rakentaminen ja ylläpitäminen maksaisi. Saati paljonko ylimääräistä kustannusta ja riskiä tästä aseiden kuskailusta syntyisi.



Aseet eivät tapa, varsinkaan luvalliset harrasteaseet


Ajatus on sikälikin järjetön, että vain muutama prosentti henkirikoksista tehdään luvallisilla aseilla. Jos oikeasti haluttaisiin vaikuttaa henkirikoksiin, niin se voisi onnista sijoittamalla rahaa päihdehuoltoon. Sillä noin 80% kaikista henkirikokseen syyllistyneistä on ollut tekohetkellä alkoholin vaikutuksen alaisia. Reilulla 70% henkirikoksen tekijöistä on myös merkintä rikosrekisterissä.

Tälläkin kertaa toimenpiteitä suunnataan kuitenkin luvallisen aseenomistajan kustannuksella ja hänen elämää haittaavasti, vaikka juuri he ovat käytännössä yhteiskunnan nuhteettominta osaa. Heidän aseillaan ei tehdä rikoksia. Käytännössä aseharrastajat eivät voi olla syyllistyneitä oikeastaan mihinkään rikoksiin, koska jopa ylinopeussakot voivat aiheuttaa lupien peruuntumisen.


Vielä siitä Alma Median tutkimuksesta


Koko tutkimus ja siitä muokattu uutisointi on uskottavuudeltaan ja journalistiselta tasoltaan kyseenalainen, ellei ala-arvoinen. Lähdemateriaalia ei ole julkaistu, emme edes tiedä tarkalleen mitä ja miten on kysytty, saati miten haastateltavat on valittu. Uutisessa itsessäkin mainitaan: ”vastausten virhemarginaali enimmillään 5,7 prosenttia suuntaansa.” (oikeasti tällä tarkoitettaneen prosenttiyksikköä, joka on tässä tapauksessa täysin eri asia kuin prosenttia). Eli tällä virhemarginaalilla 10%:n tulos voi siis oikeasti olla 4,3 - 15,7%.

Tällaisella ”tutkimuksella” ei ole tieteellistä tai siis tietoa lisäävää arvoa. Tämä kyllä ymmärretään Alma Mediallakin ja se, että sillä on kuitenkin paljon suurempi propaganda-arvo. Varsinkin nykyisen sähköisen median aikakaudella, jossa suuri osa lukijoista näkee vain otsikon ja muodostaa mielipiteensä tältä pohjalta.





torstai 15. joulukuuta 2016

Testissä Sako 85 Carbonlight 308 Win ja Steiner Ranger 3-12x56



Miltei koko syksyn ja alkutalven testissäni on ollut mielenkiintoinen työkaluyhdistelmä, hiilikuitutukkinen Sako -kivääri ja Steinerin hämärä/all-round -kiikaritähtäin. Aivan alkuun tunnelmani olivat melko ristiriitaiset. Lyhyt ja kevyt kivääri toi mieleeni lähinnä jonkinlaisen puskapyssyn tai koiramiehen aseen. Erityisesti keveys sai ajattelemaan rekyylin mahdollista terävyyttä. Toisaalta hiilikuitu ja rosteri näyttävät todella hyvältä ja huolettomalta yhdistelmältä. Ase tuntuu mukavalta kädessä, antaen hyvässä mielessä työkalumaisen vaikutelman.

Ajatus kestävyydestä ja huolettomuudesta istuu ajatusmaailmaani paljon paremmin, kuin koristeellinen ase, jota täytyy jatkuvasti varoa, putsata ja kuivata. Merkittävä osa omista jahdeistani on säiden armoilla kytistelyä. Yöllä kylmissään ja väsyneenä kotiin palattua ei ensimmäiseksi innosta aseen huoltaminen. Ennemmin sitä vain suuntaa saunaan ja jääkaapille.



Kiikaria kiinnittäminen ja kohdistaminen ampumaradalla 





Aivan ensimmäiseksi kiinnitetään kiikari aseeseen, tarkistetaan sopiva silmän etäisyys tähtäyksessä ja kiristetään ruuvit kunnolla.




Seuraavaksi irrotetaan lukko aseesta. Tuetaan ase mahdollisimman hyvin, katsotaan piipun läpi suoraa niin, että taulu näkyy mahdollisimman keskellä.




Taulua voi tarvittaessa tuoda lähemmäksikin, mutta tässä tapauksessa kohdistettiin suoraan sataan metriin.




Seuraavaksi naksautellaan kiikarin ristikko keskelle taulua asetta koko ajan vakaasti tuella pitäen.




Sitten vaan lukko kiinni, patruunaa pesää ja ampumaan.




Tarkistetaan osumat kiikarista, tehdään tarvittavat lisäsäädöt ja siinä se.




Sakon Hammerhead, Super hammerhead ja Range


Halusin samalla testata miten tässä Sako Carbonlightissa käyvät Hammerhead, Super hammerhead ja Range -patruunat. Jo kohdistuslaukauksissa yllätyin kuinka mukavasti eli pehmeästi aseen rekyyli potki. Vaikka hiilikuitutukkinen ase onkin todella kevyt, niin ampuminen oli kuitenkin varsin pehmeää, mutta jämäkkää. Ensimmäiset pisteet tästä.

Kohdistus tehtiin Hammerheadille, jolla tarkoitukseni oli pääsääntöisesti metsästää aseen testin aikana. Mielenkiintoista oli kuitenkin tarkistaa kohdistuksen ero Super hammerheadin ja Rangen kanssa. Parasta nimittäin olisi, jos näiden patruunoiden käyttöä voisi vaihdella ilman isompia säätöjä.

Sadalla metrillä kokovaippainen Range kävi noin viisi senttiä ylemmäs ja aavistuksen oikealle. Super hammerhead puolestaan samaisen viisi senttiä alemmas. Omaan käyttööni tämä oli erittäin hyvin toimiva käynti. Halutessaan nuo sentit voi helposti napsutella kiikarista patruunaa vaihtaessa. Mutta ihan käytännössä tuon pienen eron voi huomioida myös tähdätessä tai vain yksinkertaisesti jättää huomioimatta.

Oma metsästykseni on pääsääntöisesti tähän aikaan vuodesta peurojen ja pienpetojen kytistelyä. Ampumamatkojen ollessa yleensä 15-75 metriin, tyypillisesti 30-40 metriä. Näille etäisyyksille ei käyntierolla ole juurikaan merkitystä.



Hämäräkyttäystä


Tikastuolille istuessa ja ampumavalmiuteen siirtyessä huomasin yhdistelmän lyhyydestä sekä keveydestä selvän edun normaalisti käyttämääni Tikka/Zeiss -yhdistelmääni. Puussa ylhäällä on rajoitetusti tilaa ja kaikki ylimääräinen säätäminen aiheuttaa melua ympäristöön. Mitä kevyemmin ja helpommin ase on saatavissa valmiuteen, sen parempi. Vastaavasti varusteltuna oma Tikkani on 6 cm pitempi ja vajaan kilon kömpelömpi. Pimeässä ja ahtaassa tilassa tämä on merkittävä ero käsiteltävyydessä, kun samaan aikaan pitää toimia mahdollisimman äänettömästi.

Pieni mutta toimiva yksityiskohta; patruunan saa vedettyä patruunapesästä pois jahdin jälkeen, niin että aseen varmistin on koko ajan päällä. Nämä ovat niitä pieniä yksityiskohtia, jotka estävät vahingot silloin kuin tuntien kytistelyn jälkeen on fyysisesti sekä henkisesti jäässä.



Steiner Ranger 3-12x56


Yhdistelmän kiikaritähtäin Steiner Ranger 3-12x56 tuntui oikein toimivalta, jos tosin ei hetkauttanut suuntaan tai toiseen. Pitkän testin aikana ehdin olla kytiksellä usein ja kokonaisaikaa kertyi kymmeniä tunteja. Olosuhteetkin vaihtelivat mustan maan pimeydestä lumiseen kuutamoon. Steiner Ranger 3-12x56 toimi kaikilla kerroilla kuten odottaa saattoikin.






Välillä otin mukaani verrokkipareiksi itselleni hyvin tutut Zeiss Victory Diavari 2,5-10x50 T* ja Zeiss Victory Varipoint 3-12x56 T* -kiikaritähtäimet. Ehkä hieman yllättäenkin Steineri pärjäsi Zeisseja vastaa kohtuullisen hyvin. Pienemmän Zeissin kanssa erot olivat hyvin pieniä. Steinerin tähtäinkuva valoisempi mutta Zeississa parempi kontrasti sekä sävykkyys. Isompi Zeissi Hieman parempi kaikilla osa-aluilla, mutta erot kuitenkin yllättävän pieniä.

Kokemukseni perusteella voin suositella Steiner Ranger 3-12x56 -tähtäinkiikaria. Se on toimiva työkalu hämäräkyttäykseen kohtuullisilla matkoilla. Ei missään mielessä markkinoiden paras, mutta riittävä miltei tilanteessa kuin tilanteessa.


Testin saldoa


Testi-iltojen aikana sain eräksi kolme valkohäntäpeuraa ja yhden supikoiran.










Olin myös päivän ajojahdissa, jolloin kiikaritähtäimen all-round -ominaisuudet tulivat testattua. Eikä kiikarin hieman suurempi paino haittaa yhtään, kun hiilikuitutukkinen ase on vastaavasti kevyempi. Plussana tietysti hyvä valovoima, jos jahti alkaa tai jatkuu hämärässä.




Ase on lyhyt ja kevyt, eli nopea nostaa poskelle.  Tukista saa hyvän otteen ja hiilikuitu tuntuu mukavalta paljaaseenkin käteen, vaikka pakkastakin oli välillä ihan rapsakasti. Viiden patruunan lipas mahdollistaisi myös riittävästi laukauksia tiukassa tilanteessa. Saalista en sillä kertaa saanut, mutta aseesta tai tähtäimestä se ei todellakaan jäänyt kiinni ;)


Kaiken kaikkiaan toimiva kokonaisuus, josta on vaikea löytää mitään erityistä moitittavaa. Tähtäys sekä laukaisu toimivat moitteettomasti ja käsiteltävyys oli miellyttävää. Erityisesti Sakon hiilikuitutukkinen kivääri herättää omistushaluja.

Täältä löytyy lisää tietoa Steiner -kiikareiden laadusta:

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2017/02/Steiner-optik-laatu-testi-kokemus-kiikari.html


#teamsakonordic


keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Erämiehenglögi



Oletko kyllästynyt kauppojen valmisglögeihin? Eipä hätää, varsinkin jos pakastimessasi sattuu olemaan sopivasti puolukoita (karpaloa ja variksenmarjaa). Erämiehenglögin pohjaksi tehdään nimittäin aivan ensimmäiseksi puolukkatuoremehua.



puolukkatuoremehu


3 kg puolukoita
5 l vettä
3 tl sitruunahappoa
n. 300 g sokeria/mehulitra

Laita jäiset puolukat isoon kattilaan. Kaada kiehuva vesi päälle. Lisää sitruunahappo ja soseuta marjat sauvasekoittimella velliksi. Anna tasaantua huoneen lämmössä seuraavaan päivään ja nosta kattila vielä viileään pariksi päiväksi.

Valuta mehu siivilän läpi toiseen astiaan ja sen jälkeen vielä kerran harsokankaan läpi (puolukanperkeistä saat keittämällä/hillosokerilla vielä hilloa). Laita suodatettu mehu kattilaan ja hetkeksi liedelle. Kuumenna mehu vähintään 70 asteiseksi. Lisää sokeri, sekoita kunnolla, maista ja lisää vielä halutessasi sokeria.

Pullota mehu ja jäähdytä. Mehu on erittäin hyvää ruoka- ja janojuomaa 1:1 veteen sekoitettuna. Toimii hyvin myös lantrinkina tai liköörinä sellaisenaan, kunhan lisäät siihen häppää ;)


Erämiehenglögi


Erämiehenglögiin tulee puoliksi puolukkatuoremehua ja vettä. Aloita keittämällä vettä. Voit halutessasi maustaa veden neilikalla, kanelilla, inkiväärillä, pomeranssinkuorella ja kardemummalla. Glögiin voi käyttää samoja mausteita kuin piparkakkuihin. Anna mausteiden hautua hetken. Siivilöi vesi ja lisää puolukkatuoremehu. Lämmitä, kaada mukeihin ja sekaan mieleistäsi jaloa alkoholijuomaa. Viimeistele rusinoilla sekä mantelilastuilla.