perjantai 18. marraskuuta 2016

EKA -teurastussetin arvonta




Tämän kertaiseen EKA -teurastussetin arvontaan osallistui 25 riistareseptiä. Kiitos kaikille osallistujille. Tänään 18.11. suorittamani arvonnan voittaja on numero #18 eli Markku Törhönen. Onneksi olkoon! Laita yhteystietoja tulemaan, jotta voin pistää setin postiin.






Markun resepti kannattaa laittaa muistiin. Carpaccio on mainio alkupala talven juhlahetkiin. Peuran lisäksi resepti toimii erittäin hyvin myös hirven- ja metsäkauriin lihasta.



Peura Carpaccio


Jos teet ulkofileestä niin se kannattaa leikata pitkittäissuunnassa kahtia - tulee helpommin suupalan kokoista siivua. Voit lihan ollessa sulana ripotella kevyen suolan pintaan, sitten elmukelmulla tiiviiseen rullaan ja pariksi tunniksi pakkaseen niin saat leikattua seitinohuita siivuja. Pidä lempijuomasi lähettyvillä niin voit aloittaa siivuttelun jo odotellessasi lihan pakastumista.

Lihan lisäksi tarvitset:

Parmesaanilastuja
Tuoretta timjamia
Kantarelleja (mielellään pienikokoisia)
Silmusalaattia
Sormisuolaa
Mustapippuria

Sekä ns. pikamajoneesia varten

1 kananmuna
1dl Ruokaöljyä (rypsi tms.)
Pari rkl Worchester kastiketta
Pari rkl Dijonia

Leikkaa liha mahdollisimman ohuiksi siivuiksi ja nostele tarjoiluastiaan. Vältä "pinoamista" koska siivut tarttuvat toisiinsa.

Pyöräytä muna ja ruokaöljy majoneesiksi, mausta wochesterilla ja Dijonilla oman maun mukaan. Itse lisäsin hieman myöskin suolaa ja hunajaa - saat paremmin ruokaöljyn maun piiloon.

Ripottele majoneesi lihojen päälle. Perään Sormisuolaa ja mustapippuria.

Käytä kantarellit paistinpannulla ja ei kun sekaan.

Koristele parmesaanilastuilla, silmusalaatilla ja tuoreella timjamilla.

Kaada lasiin hyvää olutta tai viiniä, suuntaa ainekset ääntä kohti ja nauti lyhyestä hiljaisesta hetkestä.


Täältä löytyy myös tämän blogin carpaccio-resepti.



tiistai 15. marraskuuta 2016

Steiner Nighthunter 8x56 -katselukiikaritesti



Välillä ihmettelen, kuinka vähän suomalaisilla metsästäjillä on käytössään katselukiikareita. Erityisesti kyttäysjahdissa hyvistä hämäräkiikareista on aivan kiistaton etu. Koko katselukiikareiden idea on, että ne ovat nopeasti esille otettavissa (roikkuvat kaulassa), hyödyntävät stereonäköä (kaksi silmää näkee aina paremmin kuin yksi), ovat helpommin käytettävissä (tähtäinkiikari on kiinni aseessa) ja hämärässä niillä näkee paremmin, kuin paljaalla silmällä tai pelkällä tähtäinkiikarilla. Jatkuva tähtäinkiikarin läpi tihruaminen myös rasittaa silmiä aivan eri tavalla kuin katselukiikareiden käyttäminen.

Viime viikot olen peurankyttäyksen ohella testaillut mielenkiintoista Steinerin työkalua, eli Nighthunter 8x56 -hämäräkiikareita. Testijaksoon on sisältynyt lumetonta pilvistä pimeyttä ja valkoisen maan kuutamollista yötä. Voin sanoa tykästyneeni niiden käytettävyyteen, vaikkeivat ne ihan täydelliset olekaan.

Steiner Nighthunter 8x56 on suunniteltu erityisesti hämäräkäyttöön ja ero tavallisiin (esim. Nikon Trailblazer 10x50) katselukiikareihin onkin näissä olosuhteissa täysin selvä.

Aivan erityisesti Nighthunterin Auto-Focus ominaisuus on erittäin kätevä. Käytännössä useimpien tavallisten kiikareiden tarkentaminen pimeässä tarkasti on hankalaa, jos ei jopa mahdotonta. Niinpä kyttyylle tullessa vielä valoisaan aikaan, kannattaa katselukiikarit tarkentaa ensimmäiseksi oletettuun etäisyyteen teräviksi. Nighthunterin kuva on kuitenkin aina automaattisesti terävä 20 metristä äärettömään.

Useimmiten tämä on hyvin optimaalinen, mutta yhtenä testi-iltana yritin katsella/tunnistaa 10-15 metrin päässä pusikon pimennossa supikoiraa, eikä se kunnolla onnistunut Auto-Focus ominaisuudesta johtuen. Toki lähelle kiikareilla katselu on poikkeuksellista, mutta pimeässä sekin on välillä tarpeellista. Toisaalta onnistumiskokemuksia oli selvästi enemmän. Eräänä iltana luulin ruokinnalle tulleen aikuisen naaraspeuran (matkaa vain 40 metriä), mutta Nighthuntereilla näin noin tuuman pituiset sarventyngät ja tajusin asiakkaan ylivuotiseksi pukiksi, jolla kroppa on kasvanut selvästi sarvia paremmin.

Väitän, että nuo tappisarvet olisivat jääneet huomaamatta ilman kunnollisia hämäräkiikareita. Tällaisella pienellä huomiolla voi olla iso merkitys, jos esimerkiksi naaraita säästetään, mutta tynkäsarviset pukit poistetaan.




Noin yleisesti ottaen Nighthunterin ergonomia on toimiva. NBR-Longlife -kumipinnoite tuntuu käteen hyvältä ja niistä saa kunnon otteen äänettömästi. Kiikareissa on myös luminoivat (pimeässä hehkuvat) merkit, jotka helpottavat niiden löytymistä kyttäyskopin pimennossa (jos ne eivät roiku kaulalla).




Myös kaulahihnan kiinnitys on suunniteltu kätevästi klipeillä irrotettaviksi ja uudelleen kiinnitettäviksi. Pieni mutta varsin käytännöllinen ominaisuus tämäkin. Kaiken kaikkiaan rakenne vaikuttaa erittäin kestävältä (takuu 30 vuotta), vesitiiviyttäkin luvataan jopa viiteen metriin asti.

Aivan kirkkaimpaan kärkeen Nighthunter ei yllä, jos sitä vertaa, vaikka kyttyyllä käyttämääni Zeiss Victory 8x56 T* -kiikareihin tai aiemmin testaamaani Zeiss VICTORY HT 8x42 -katselukiikareihin. Toki erot tähän kärkiluokkaan ovat selvät, mutta toisaalta voi kysyä itseltään kuinka paljon antaa merkitystä sävykkäämmälle ja kontrastirikkaammalle kuvalle. Ja ennen kaikkea, kuinka paljon on siitä valmis maksamaan.

Mielestäni Steiner Nighthunter 8x56 on hyvä työkalu hämäräkyttäykseen ja miksei myös yleiskiikareiksikin, jos reilun kilon paino ei tunnu liian isolta kaulassa roikottamiseen. Erityisesti Auto-Focus ja hinta/laatusuhde yllättivät positiivisesti. Suosittelen lämpimästi kytiskäyttöön.



Steiner Nighthunter 8x56


Objektiivi: 56 mm
Suurennos: 8 x
Paino: 1090 g
Leveys: 200 mm
Korkeus: 212 mm
Ulostulopupillin halkaisija: 7,1 mm
Näkökenttä 1000 m: 135 m
Tarkennus System: Auto-Focus
Vedenkestävä: jopa 5 m
Täyte: typpi
Lämpötila: -40 ° C | +80 ° C
Takuu: 30 vuotta


Täältä löytyy lisää tietoa Steiner -kiikareiden laadusta:

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2017/02/Steiner-optik-laatu-testi-kokemus-kiikari.html


#teamsakonordic







perjantai 11. marraskuuta 2016

Cat walk -ilvestelyä ruokinnalla



Vajaan viikon on päivisinkin ruokinnalla ollut ruuhkaa kuin Ilveksen maalilla. Emo ja kaksi pentua ovat selvästi käsittäneet ruokintapaikan idean eri tavalla kuin sen tarkoitin.




Havaintojen perusteella Ilvekset pitävät läheistä mäennyppylää asentopaikkanaan. Ovat saaneet napattua peuran tai kaksi läheltä ruokintaa. Päivisin poikaset opettelevat pyydystämään lintuja ja myyriä kaura-automaatin läheisyydestä.




Selvää on, että peurat kaihtavat suopassiani ilvesten takia ja evakkoretkeni toiselle ruokinnalle jatkunee vielä pitkään.




Moni mies manalle männöö iliman ilevexen lihatta.

-Suomalainen sananparsi




No, wanha manselainen viisaus kertoo: ”Ilves murisee, mutta Tappara on terästä”…