Suppilovahverokeitto riistavartaan kanssa

Metsäkauriin, valkohäntäpeuran- ja poronvasan sisäfileet ovat erinomaisia herkkupaloja, mutta niin pieniä, ettei niistä riitä koko perheen aterialle. Toisaalta lisukkeena ne nostavat arkisen sienikeiton sunnuntaiherkun tasolle. Suppilovahverokeiton rinnalle voi riistavartaan toki tekaista ulkofileestä tai vaikka sisäpaistista.

riistafileetä 
suppilovahveroita (tuoreita, pakastettuja tai kuivattuja)
salotti- tai punasipulia
valkosipulinkynsi
riistalientä
kermaa
voita
suolaa
pippuria
sitruunan tai limetin mehua (tai valkoviiniä)

Kuullota voissa pannulla pari pienittyä salottisipulia, valkosipulin kynsi ja (100 g tuoreita tai pakastettuja) suppilovahveroita. Kiehauta ½ litraa riistalientä kattilassa ja lisää joukkoon sipulit ja (kuivatut vasta tässä vaiheessa) sienet. Anna kiehua hetken aikaa ja aja sauvasekoittimella sileäksi keitoksi. Suurusta parilla desillä kermaa. Mausta suolalla, pippurilla ja tilkalla sitruunanmehua.

Leikkaa liha kuutioiksi ja pujota vartaisiin. Mausta suolalla ja pippurilla. Grillaa tai paista parilapannulla. Tarjoa vartaat keiton kanssa. Ruokajuomana maistuu Legendele Toamnei Feteasca Neagra.

Metsästyssaaliin kuvaaminen

Monesti ihailen Tapiolan takamailla -blogin hienoa visuaalista ilmettä. Siellä on paljon upeita tilanne- ja tunnelmakuvia. Taidokkaasti otetut kuvat nousevat tarinoiden kauniiksi kehyksiksi. Niitä ei voi kuin hieman kadehtien katsoa ja toivoa itsekin yltävänsä yhtä hienoihin otoksiin.

Toivoa ei kuitenkaan vielä ole kokonaan menetetty. Samaisessa blogissa on juuri julkaistu loistava perusohjeisto ”Saaliin kuvaamisesta”. Nämä selkeät ja yksinkertaiset ohjeet kannattaa lukea ajatuksella. Usein kun kaatokuvaa otettaessa on ns. tilanne päällä ja olosuhteetkin kaikkea muuta kuin hyvät. Tämän kaaoksenkin keskellä pienillä asioilla voi parantaa omien muistojensa tasoa merkittävästi.

Parempien saaliskuvien alkuun pääset tästä linkistä.

Onko susia pakko kestää?

Olin viime viikonlopun Halsualla hirvimetsällä. Jahti sujui tällä kertaa sikäli hyvin, että saimme parin päivän uurastuksesta palkinnoksi sonnimullikan. Jahti-intoa tosin laski hiukan seuramme niukkaakin niukempi lupakiintiö. Joinakin aikaisempina vuosina on kaadettu jopa 13 hirveä ja lisäksi metsäpeura, nyt lupia on vain 1½, eikä metsäpeurojakaan enää riitä elonkorjuuksi. Edellisvuonna osallistuin Halsualla hirvijahtiin kolme kokonaista viikonloppua näkemättä hirvestä edes tuoretta jälkeä tai jätöstä.

Riistakannan romahtamiseen on varmasti moniakin syitä, mutta alueelle keskittynyt suurpetotihentymä on varmasti yksi merkittävimmistä tekijöistä. Juurikin viime viikolla Toholammilla Sykäräisten kylässä, vain parinkymmenen kilometrin päässä jahtimailtamme, taisteli eläkeläisrouva tunnin pihassaan pantasuden kanssa, vain risu ja harava aseenaan. Kaksinkamppailu eteni piirileikkinä pihakuusen ympärillä, kunnes mummo onnistui huitaisemaan sutta haravan piikkipuolella kunnolla kuonoon.

Riistakantojen vähäisyydestä ja susien röyhkeydestä kertonee jotain sekin, että susi oli tullut pihapiiriin tavoittelemaan perheen lemmikkikissaa saaliikseen. ”Peto tuli kotipihalle” -uutinen julkaistiin Keskipohjanmaa-lehdessä 10. lokakuuta. ”Onko susia pakko kestää” – otsikon lainasin susiuutisiin ja pihasusiin tuskastuneesta mielipidekirjoituksesta Pohjalainen –lehden yleisöltä-palstalta. Kysymys on erittäin osuva juurikin Halsuan ja Perhon alueella.

Joka kerta, kun seurakaverini laskevat hirvikoiransa metsään, he joutuvat tekemään kipeän valinnan koiransa turvallisuuden ja tarkoituksen välillä. Hirvikoiralla on luonnollinen ja ikiaikainen viettinsä metsälle, samoin kuin isännälläänkin. Pitääkö tämä arvokas perinne vaarantaa vain suden takia? Miksi suden rauhoittaminen on tärkeämpää kuin vanhuksen turvallisuus? Miksei sutta selvästi harvinaisemman metsäpeuran suojelu aidosti kiinnosta RKTL:n tutkijoita?

Viime maaliskuussa Perhon rhy suoritti Perhon, Halsuan, Lestijärven, Kinnulan, Kivijärven ja Kyyjärven kuntien alueilla susilaskennan. Tulokseksi saatiin yhteensä 17 yksilöä, joista 12 oli Perhossa, 3 Halsualla, 1 Kinnulassa ja 1 Karstulassa. Silti RKTL:n virallinen ”totuus” alueella esiintyvistä susista on ainoastaan kaksi. Nyt tänä syksynä alueen susikanta on kesäisten pentueiden ansiosta vielä entistäkin suurempi.

Jos kotieläimiä ja lapsia ei enää uskalla pitää pihassa, eikä koiran kanssa metsällekään voi lähteä, niin ei kannata ihmetellä, jos tilanteesta ahdistunut löytää haulikolleen ilmeistä muuta käyttöä.