torstai 3. tammikuuta 2013

Asemies riehui Nokialla (katso myös järkyttävät kuvat tekopaikalta)



Tunnustan, se olin minä! Tunnustan myös, että tämän kirjoituksen sisältö vastaa otsikkoa vain hyvin etäisesti. Tuon mediaseksikkään skuupin tosin voisi julkaista täysin kritiikittömästi lähes kaikissa valtamedioissa aivan arkipäiväisen puuhastelun tai hieman huonosti harkitun esiintymisen jälkeen.

Ymmärrän jotenkin, että kaupungeissa asuu arkielämästä vieraantuneita asekammoisia hysteerikkoja. Nämä soittavat hätäkeskukseen aina kun kuulevat pamauksen tai näkevät epämääräisen kulkijan. Senkin ymmärrän, että poliisin on pakko näihin reagoida ja turvallisuutensa maksimoidakseen he tyypillisesti ylireagoivat useilla raskaasti aseistetuilla partioilla ja näyttävillä taktisilla varusteilla.

Median kritiikitöntä ja sensaatiohakuista uutisointia sen sijaan en ymmärrä. Nykyään jokainen ilmakiväärin, airsoft-muovipyssyn, koristeaseen tai lelun kanssa esiintyvä nimetään asemieheksi. Samaa ”asemies”-nimitystä käytetään mediassa myös oikeista terroristeista ja massamurhaajista. Yhä enemmän uutisoidaan vaarattomia tilanteita nopeasti kohuotsikoin. Hysteerikot soittavat näiden uutisten pelottamana hätäkeskuksiin ja näin saadaan kätevästi lisää uutisoitavaa medialle. Kierre tuntuu pahenevan viikoittain, koska elämme huomiotaloudessa ja sähköiset mediat elävät klikkauksista.

Viimeisin ”asemies” Torniossa oli mitä ilmeisimmin täysin normaalisti tulossa/menossa harrastamaan metsästystä ja liikkui luvallisesti metsästysmaillaan. Yle kuitenkin aloitti uutisoinnin (1.1.2013 klo 17:32) ”Torniossa asemies poliisilta hukassa” -otsikolla ja jatkaa ”Torniossa poliisi piiritti tiistaina iltapäivällä aseistautunutta miestä, mutta tätä ei löytynyt piiritetystä tilasta”. Seuraavana päivänä Yle uutisoi itse aiheuttamaansa uutista: ”Miestä etsittiin tiistaina Kallioputaan alueella usean poliisipartion voimin sen jälkeen, kun poliisille oli tehty ilmoitus aseen kanssa liikkuneesta miehestä. Mies ei ole poliisin mukaan uhannut ketään. Poliisin mukaan mies saattoi olla myös liian lähelle asutusta eksynyt metsästäjä.

Puolituntia Ylen aloittaman uutisankan jälkeen Iltalehti jatkaa vahvasti: ”Poliisi piiritti aseistautunutta miestä Torniossa. Mies oli liikkunut aiemmin päivällä kaupungilla pitkän aseen kanssa. Kallioputaan alueella oli useita poliisin yksiköitä rynnäkkövarusteissa.

Iltasanomat riensi uutishaaskalle samoihin aikoihin: ”Rynnäkkövarusteissa olevat poliisit etsivät aseistettua miestä pitkin päivää tuloksetta Torniossa. Aseistetuksi epäilty mies katosi lopulta jäljettömiin, monen tunnin etsintöjen jälkeen.” Samaan ankkatuotantoon osallistuivat toisiaan lainaten lähes koko uutismedia.


Mitä näille asemiehille tulisi tehdä?


Kun metsässä kulkee tai sinne on menossa ase selässä lailliseen metsästysaikaan, eikä käyttäydy uhkaavasti ketään kohtaan, on kaikella todennäköisyydellä kyse metsästyksestä. Jos tämä itsestäänselvyys ei ole hätäkeskukseen hysteerisenä soittavan tiedossa, niin poliisille ja medialle tuon pitäisi olla päivänselvää.

Miten on tultu siihen tilanteeseen, että normaalisti käyttäytyvä metsästäjä aiheuttaa laajan poliisioperaation ja vauhkon uutissirkuksen kaikissa valtamedioissa? Väittäisin, ettei asiasta voi syyttää meitä metsästäjiä. Ja vaikka vika ei ole meissä, niin meitä yleensä ensimmäisenä rangaistaan. Tämä jatkuva ”asemies”-uutisointi ruokkii hysteerikkojen pelkoja, muokaten suuren yleisön mielipiteitä yhä enemmän aseharrastusten vastaisiksi. Harva sensaatiolööpit nähnyt jaksaa enää päivän parin päästä lukea pienellä kirjoitettua uutispäivitystä, jossa kerrotaan oikeasti vain auton pakoputken pamahtaneen, jos edes sitäkään.

Tälle mediahaaskalle ryntäävät myös kaikki ideologisista syistä aseita vastustavat, alkaen vaatia yhä uusia aselainkiristyksiä. Tyypillisesti nämä uudet kiristykset eivät lisää yhtään turvallisuutta, mutta hankaloittavat ja näivettävät lainkuuliaisten aseenomistajien mahdollisuutta harrastukseensa. Tämäkään torniolaismetsästäjä tuskin olisi voinut välttää edellä kohuttua tapausta, muuta kuin piiloutumalla ja suojautumalla ihmisten katseilta. Tämän seurauksena olisikin sitten haettu ”ihmisiä kyttäävää ja vaanivaa järeäkaliiberisella kiikarikiväärillä varustettua vaarallista asemiestä” karhuryhmän ja panssariajoneuvojen kanssa.

Itseäni alkaa kohta pelottaa jo metsälle meno. Pelkään, että joku pelkää, jotta media voisi pelätä ja näin pelostani voisi muodostua massahysteerinen maanlaajuinen joukkopelko, joka pelottavasti paljastuisi myöhemmin nolosti pelkäksi pelokseni. Tästä toki vähintäänkin puskaradio tai joku muu some sitten ilkkuisi, että aikuinen mies pelkää ja sehän vasta on arveluttavaa, että pelkäävä mies kantaa asetta…

Satunnaisesti lahdattu ankkaparvi:










maanantai 31. joulukuuta 2012

Eraluvat.fi



Valtion alueiden metsästys- ja kalastuslupia myy jatkossa Metsähallituksen eräpalvelut. Nettikauppaa ja erätiedotusta varten julkaistaan tammikuun aikana uusi sivusto Eraluvat.fi. Puhelinpalvelukin siirtyy uuteen numeroon 020 69 2424, joka korvaa entisen palvelunumeron. Puhelinpalvelu toimii arkisin 8–16. Muutokset johtuvat Villi Pohjola –tuotemerkin siirtymisestä Lomarenkaalle.

Klikkaa tästä Metsähallituksen tarkempaan tiedotteeseen asiasta.

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Zeiss VICTORY HT 3-12x56 T* testi



Carl Zeissin markkinointimateriaali julistaa uuden VICTORY HT – kiikaritähtäinsarjan yhtiön historian valovoimaisimmiksi. Mallien valonläpäisyn kerrotaan yltävän 95 prosenttiin ja jopa yli sen.  Koko loppuvuoden peurakytiksillä olen yrittänyt testata mitä tämä lupaus käytännössä merkitsee Zeiss VICTORY HT 3-12x56 T*:n osalla.



Vertailukohteet ja –olosuhteet.


Suoritin vertailun aidoissa testiolosuhteissa peurankytiksen ohella, useilla eri kerroilla. Testit toteutin parivertailuina siten, että molemmilla tähtäinkiikareilla saattoi katsoa vuoronperään viivytyksettä. Vertailupareina toimivat jo aiemmin testaamani Meopta Meostar R1 3-12x56 RD, Zeiss Victory Diavari 2,5-10x50 T* ja Zeiss Victory Varipoint 3-12x56 T*.

Testin aikana metsät ja pellot olivat paksun lumen peitossa. Kuutamokin paistoi puolen ja täydenkuun välillä. Vaikka joinakin kertoina taivas oli kokonaan pilvessä, saattoi näillä huipputason tähtäinkiikareilla nähdä ampua läpi yön.  Niinpä ennakkoon suhtauduinkin hieman varauksella, siihen mitä lisää näissä olosuhteissa Zeiss VICTORY HT 3-12x56 T* voisi tarjota. Testissä pääsin kuitenkin tarkastelemaan vertailupareja useiden tuntien ajan aidoissa olosuhteissa ja todella yllätyin havainnoista.

Testiolosuhteiden ja intensiivisyyden osalta ero Nokian ampumaradan Hämärähommiin oli selvä. Vasta aidoissa olosuhteissa useiden tuntien aikana silmät tottuvat riittävästi hämärän olosuhteisiin ja tietyt huippuominaisuudet nousevat esiin.



Havainnot ja tulokset


Meopta Meostar R1 3-12x56 RD:n verrattuna Zeiss VICTORY HT 3-12x56 T*on ulkoisesti samankokoinen, mutta painoltaan kuitenkin kevyempi (640 g vs. 573 g). Zeissin silmäväli on 9 cm, kun Meoptalla se jää 7,5 cm. Tähtäinkuvan kirkkaudessa Zeis vetää selvästi pidemmän korren, kuten punapisteen pienuudessa.

Selvin ja dramaattisin ero muodostuu kuitenkin yksityiskohtien erottelukyvyssä. Zeiss VICTORY HT 3-12x56 T*:n kyky piirtää hämärässä terävästi yksityiskohtia on aivan omaa luokkaansa. Siinä missä Meoptalla näkee kuusen yhtenä tummana möykkynä, voi VICTORY HT:llä erottaa oksia ja jopa neulasia. Tämä yksityiskohtien tarkka piirto korostui erityisesti pidemmillä matkoilla ja kuunvalon luomissa varjokohdissa.

Peuran kohdalla ero on myös siinä, että Meoptan kaksiulotteisempi silhuetti, ei erotu taustastaan yhtä selvästi, kuin VICTORY HT:n kolmiulotteisempi ja sävykkäämpi hahmo. Selvää kun on, että terävämpään yksityiskohtaisempaan kuvaan on helpompi tähdätä tarkemmin. Kävi jopa niin, ettei Meoptalla pystynyt erottamaan paikallaan olevaa valkoista jänistä hangelta, kun VICTORY HT:llä olisi voinut korjata jänispaistin ilman isompia haasteita.

Verrattaessa VICTORY HT:tä Zeiss Victory Diavari 2,5-10x50 T*:n olivat tulokset pitkälti samankaltaisia, kuin Meoptalla, sillä erotuksella, että Victory Diavarin tähtäinkuva oli tummempi. Yksityiskohtien tarkassa erottelussa VICTORY HT oli kuitenkin selvästi parempi.

Vaikea kuvitella tilannetta jossa VICTORY HT:llä näkisi ampua peuran, mutta Zeiss Victory Varipoint 3-12x56 T*:llä ei. Erot nimenomaan valoisuudessa olivat pienet ja osin jopa vaikeasti havaittavissa. Kuitenkin myös näiden kahden huippukiikarin osalta VICTORY HT osoittautui paremmaksi juuri sävykkäämmän, vähemmän pikselöityvän kuvan ja tarkempien yksityiskohtien ansiosta. Kaiken lisäksi VICTORY HT:n kanssa katselukiikareiden tarve/käyttö vähenee oleellisesti.

Testisarjan jälkeen jäi hieman outo olo. Olin löytänyt hämäräkiikariin uusia ominaisuuksia joita en ollut tiennyt kaipaavani. Aiemmin käyttämäni huipputason tähtäinkiikarit olivat nyt yhtäkkiä osoittautuneet hieman vaillinaisiksi ja vajaiksi. Tähän asti olin pärjännyt tähtäinkiikareillani varsin hyvin ja todennäköisesti ne kestävät vielä lastenlapsillekin asti, mutta nyt haluan kytikselle mieluiten Zeiss VICTORY HT 3-12x56 T*:n.





Tekniset tiedot


Suurennos
3x
12x
Vaikuttava objektiivin halkaisija
44 mm
56 mm
Ulostulopupillin halkaisija
14,9 mm
4,7 mm
Hämärälukuarvo
8,5
25,9
Näkökenttä 100 metrillä
12,5 m
3,5 m
Objektiivin katselukulma
7,2 °
2 °
Diopterikorjaus
+2 | -4 dpt
Silmäväli
90 mm
Parallaksivapaa
100 m
Ristikon säätöalue 100 metrille
120 cm
Säätö per klikkaus 100 metrille
1 cm
Keskirungon läpimitta
30 mm
Okulaariputken läpimitta
42 mm
Objektiiviputken läpimitta
62 mm
Päällyste
LotuTec®/T*
Täyte
typpi
Vesitiiviys
400 mbar
Toimintalämpötila
-25 | +50 °C
Pituus
347 mm
Paino valaistulla ristikolla
ilman sisäkiskoa 573 g, sisäkiskolla 598 g


Ristikko 54

Ristikko 60

Ristikko RAPID-Z™ 5

VICTORY HT:n tähtäinristikko on toisella kuvatasolla. Tähtäyspiste ei siis suurene zoomausta muutettaessa, vaan pysyy aina samana, näin ollen tähtäyksen kattavuusmitta ei ole riippuvainen zoomauksesta.