tiistai 16. marraskuuta 2021

Beretta BRX1 testissä villisikajahdissa Italiassa





Sain kutsun kansainväliseen #berettatribe -tapaamiseen Italiaan. Matkaseuraksi lähti hyvä ystäväni Petri (Suomen toinen Beretta-influencer), monille Instagramista tuttu @roebuck_hunter_stories. Tämän kerran kokoontumisen aiheena oli supermielenkiintoinen uutuus, suoravetolukkoinen ja vaihtokaliiperinen Beretta BRX1.







Milanon kentältä suuntasimme suoraan Berettan pääkonttorille Gardone Val Trompiaan, Brescian maakuntaan. Perillä tapasimme loput kansainvälisen tiimin jäsenet:

@altitudeandtrails 

@alessioberger 

@sidebyside_hunt 

@alpes_hunter 

@chassealeau 

Tiukasti aikataulutettu ohjelma alkoi syvällisemmällä tutustumisella BRX1-uutuuteen. Pääsimme näkemään myös BRX1:n tuotantolinjan Berettan laatujohtajan esittelemänä. Ikävä kyllä prosessin tarkka kulku on liikesalaisuus, jota en voi kertoa, eikä sitä saanut valokuvata.





Vaikutuin huolellisesti rakentuvasta laadusta, jossa jokainen työvaihe ja komponentti tarkistetaan ja mitataan aseen kokoonpanossa. Edes koneiston osaksi tulevaa jousta ei vain oteta rasiasta, vaan jokainen mitataan erikseen, jotta voidaan olla varmoja kaikkien osien tarkasta suorituskyvystä.


Jokainen osa ja jokainen työvaihe tarkistetaan siis kokoonpanon edetessä, kunnes jokainen valmis ase käy vielä erikseen tarkan tarkistuksen ja laadunvalvontaprosessin läpi. Jopa valmiit tuotepaketit vielä kerran punnitaan lopuksi huipputarkalla vaa’alla. Jos punnitus poikkeaa standardista, niin paketti siirretään sivuun, avataan ja selvitetään sisältö/poikkeama.




BERETTAN MUSEO


Tälläkin kertaa oli onneksi jätetty hieman aikaa ja mahdollisuus tutustua Berettan yksityiseen asemuseoon. Kokoelma koostuu lähes tuhannesta aseesta, joista kukin on erilainen.


Kuva @madeleinepetterssons


Kuva @madeleinepetterssons


Kuva @madeleinepetterssons


Kuva @madeleinepetterssons


Kuva @madeleinepetterssons


Kuva @madeleinepetterssons




Jos olet kiinnostunut Berettan historiasta ja ainutlaatuisesta yksityiskokoelmasta tarkemmin, klikkaa tästä aiempaan retkikertomukseeni.





Matka Toscanaan


Vielä päivän päätteeksi viiden tunnin matka Toscanaan Borgo San Benedetto resortiin.




Vähän pilvistä, mutta jahtiaamu on jahtiaamu... 🐗 😁








@roebuck_hunter_stories



@roebuck_hunter_stories









Aamulla aikainen herätys ja kohti läheistä Castelfalfi hunting reserve -metsästystilaa. Aamupäivän ajan tutustuttiin Beretta BRX1 -kivääriin perinpohjaisesti ja käytiin läpi tarkat turvallisuusohjeet. Usein kuulee eteläeurooppalaisten hieman erilaisesta metsästyskulttuurista (itsekin joskus nähnyt) varsinkin turvallisuuden osalta, mutta täällä kaikki oli todella hyvin järjestetty. Perinpohjaisen ohjeistuksen ja passipaikalla erittäin selvästi merkittyjen ampumasektorien ansiosta tunsin jahdin jopa selvästi turvallisemmaksi kuin monesti koto-Suomessa.




Jahtialueen leimallinen puusto koostui lähinnä tammista ja ainavihannasta rautatammesta, sekä tiheän piikkisistä orapaatsamapensaikoista. Itse ajojahti tapahtui passiketjumme ampumasuunnan takana miesajona, sekä koko alueella laumalla koiria.







Koiria oli meikäläisittäin ajateltuna jahtialueella yllättävän paljon. Tarkkaa lukua en saanut, mutta ainakin kymmenkunta. Jokainen niistä näytti olevan myös omanlaisensa, mikä mikäkin rotua whippetistä villakoiraan. Kaiken karvaista koiraa siis vipelsi koko jahtialueella kellot kaulassa kilkattaen saaden villisiat ja kauriit liikkeelle puskista.






Tällä kertaa vain villisiat olivat luvallista riistaa. Edellisen kerran olin juuri ennen BRX1:n julkaisua testaamassa tätä asetta Inarin Onnelassa lintujahdin merkeissä. No nyt oltiin totaalisen erilaisissa maisemissa ja ilmastossa, mutta nopeatempoinen villisikajahti soveltuu suoravetolukkoiselle aseelle erittäin hyvin. Voisi jopa sanoa, että tässä lajissa aseen nopea uudelleen ladattavuus ja ampumaergonomia parhaiten punnitaan.




Passipaikat oli arvottu ja itselleni lankesi tapahtumallisesti hyvä paikka. Tosin näkyvyyttä oli varsin rajoitetusti ampumasektorissa. Käytännössä ohi kiitävä sika ei kolmea sekuntia enempää ampumasektorissa vanhentunut. Vaikka mahdollisia ampumatilanteita oli vain kolme, ei tunnelma usean tunnin jahdissa päässyt missään vaiheessa latistumaan. Ympärillä olevan luonnon eksoottisuus sekä ajomiesten ja koirien äänet pitivät vireen hyvin yllä.




Kolmesta siasta yksi pääsi yllättämään ilman mitään etukäteishuomiota takaa ja juoksi parissa sekunnissa ampumasektorin ulkopuolelle. Välillä näin kauriita sopivalla hollilla, ja ne antoivat hyvän mahdollisuuden kylmäharjoitella nostoa ja tähtäystä.


Seuraavakin sika tuli takaa, mutta toiselta puolelta. Kuulevien kuulosuojaimien ansiosta havaitsin possun joitakin sekunteja ennen kuin se ehti ampumasektorille edessä olevaan puskaan. Vauhti hieman hidastui tiheikössä ja alle kolmen sekunnin hollilta pääsin tuuppaamaan terveisiä. Yllätyin itsekin, kuinka nopeasti olin ehtinyt lataamaan seuraavan patruunan pesään automaattisesti. Sitähän toki oli jo kosolti harjoiteltu, mutta oli ilo huomata rutiinin syntyneen.


Aikaa kului ja tuli pieni hiljainen hetki. Laitoin sikarin palamaan ensimmäisen osuman kunniaksi ja koitin rauhoittaa myös omaa lataustani ylivireestä. Niinpä ase vasemmassa kädessä ja oikeassa Toscano Classico käryämässä havaitsen oikealta takaa sektorin ulkopuolelta tulevan sian. Possu katoaa pusikkoon, tullakseen yllättäen eteen tulilinjalle. työnnän sikarin hampaiden väliin pois tieltä ja nostan aseen tähtäykseen. Onneksi tämäkin possu hidasti vauhtiaan samaan puskaan tultuaan, haistoi ehkä edellisen kohtalon, kääntyi jo poispäin, mutta samalla myös punapiste tavoitti kohteensa.


Ensimmäistä kertaa elämässäni laitoin .308:n terveiset liikkeelle samanaikaisesti sikaria purren. Hylsy lensi rivakasti uuden patruunan tieltä, mutta possu oli pudonnut suoraan paikalleen. Tähtäilin vielä mustaa kasaa ollakseni valmiina, jos se vielä nousisi. Täytyy myöntää, että tilanne oli kaikkineen niin eksoottisen yllättävä, että samassa alkoivat kädet täristä ja sydän takoa kiivaasti.





Tunnelmassa oli jotain samaa kuin joskus vuosia sitten ensimmäisen villisian kanssa. Keräsin vielä itseni tärinätauon jälkeen valmiuteen, mutta omalle sektorilleni ei enää tapahtumia tullut.













Hieno jahti kaikkineen, jonka varmasti muistan lopun elämääni. Paras tähänastisista Italian retkistä. Ilo oli myös vakuuttua Beretta BRX1:n toiminnallisuudesta. Kuten Inarin linturetken jälkeen jo totesin, BRX1 on käteen sopiva työkalu. Vakuutuin hinta/laatu -suhteesta niin paljon, että laitoin omanikin samalla reissulla tilaukseen.


Jos olet kiinnostunut jahdeista samoissa maisemissa: ”Contact at caccia@castelfalfi.it or call us at +39 335 5469072 for information and bookings.”




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti