sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Vihdoinkin peura nurin


Eilen illalla menin kyttyyle jo seitsemättä kertaa tällä kaudella. Vaikka syksy on lähtenyt nihkeästi käyntiin, olin lumen tulon ja ilmojen kylmenemisen jälkeen aiempaa toiveikkaammissa tunnelmissa. Tällä kertaa valitsin paikan jossa edellisinä vuosina on koettu monta jännittävää hetkeä, mutta useimmiten tuloksetta. Avokopilta ruokinnalle on matkaa vain vajaa kymmenisen metriä ja paikka on käytännössä täysin mahdoton epäsuotuisalla tuulella. Nyt vallitsi hyvin heikko sivutuuli, joka ei antanut mitään etua, joskaan ei tehnyt tilannetta epätoivoiseksikaan.

Puolentoista tunnin odottelun jälkeen huomasin peuran lähestyvän oikealta, ampuma-aukon rajaaman näkökentän oikeanpuoleisesta sivusta, aivan äärimmäisestä kulmasta. Pystyin juuri ja juuri havaitsemaan peuran kallistaessani itseäni vasemmalle ja samalla kurottaen oikealle. Peura lähestyi ruokintaa erittäin varovaisesti. En uskaltanut edes yrittää kääntää asetta niin hankalaan kulmaan, koska peura kuunteli kaikkia rapsahduksia todella herkällä korvalla kivenheiton päässä.

Noin viidentoista piinaavan minuutin aikana, aina peuran liikkuessa, sain pikku hiljaa siirrettyä asetta ja ampuma-asentoani hieman paremmaksi. Peuran lopulta siirryttyä neljästä viiteen metriä hermoni pettivät. Olin yhä erittäin epämiellyttävässä asennossa, enkä pystyisi kauaa jatkamaan tähtäystä vakaasti ja äänettä. Niinpä laitoin terveiset liikkeelle klo 16:45.

Näin heti pompusta osuman hyväksi, niinpä kiitin kauden ensimmäisestä peurasta ja laitoin sikarin palamaan. Soitin myös kaverille joka kouluttaa nuorta labradorinnoutajaansa verijäljille, jotta nyt voi tulla treenaamaan. Otin pulkan autosta ja kiinnitin valaisimen varmuudeksi aseeseen.

Jäljityspartion saavuttua ilta olikin jo muuttunut pimeydeksi. Innokkaan koiran opastamana löysimme nopeasti ylivuotisen naaraspeuran noin kuudenkymmen metrin päästä männikössä kumollaan. Juhlava tunne, jota onkin odoteltu jo viime tammikuun 28. päivästä alkaen ;)


Peura kujetustelineelle ja menoksi...

4 kommenttia:

  1. Kätevän näköinen peli tuo kuljetusteline, mutta eikö lihojen "marinoituminen" auton pakokaasuissa arveluta?

    VastaaPoista
  2. Kiitos kysymyksestä. Tuollaista ongelmaa ei oikeasti ole ollut, koska tässä kuljetusvaiheessa ruhossa on vielä nahka päällä, joka suojaa lihoja kaikelta muultakin saastumiselta, kuten kuralta ja lialta. Toisaalta kuljetusmatkat tällä telineellä ovat hyvin lyhyitä, vain muutama kilometri metsästä lahtivajalle. Halutessani voin myös peitellä peuran pressulla pulkkaan ja pulkan telineelle tähän tapaan:

    http://3.bp.blogspot.com/-zN30eStPmT4/UndKB2V_Y-I/AAAAAAAAuI0/Ct7gwO3UQmI/s1600/Heck-Pack+kuljetusj%C3%A4rjestelm%C3%A4+per%C3%A4koukku+teline+pressu+p%C3%A4%C3%A4ll%C3%A4.jpg

    VastaaPoista