Joskus harvoin pääsee jahtihommissa ns. ”tuhannen taalan” -paikalle, maksamatta tuhatta taalaa. Nyt oli se hetki ja odotukset olivat todella korkealla. Mutta kuten metsästyksessä yleensä, vain ne pyyt ovat pivossa, jotka olet sinne saanut. Haluat ehkä kuulla, opiksi jos ei muutoin, kuinka lupaavinkin tilanne voi lipsua käsistä…
Tältä videolta näkyy tilanne sunnuntailta kyyhkyn aloituksen edeltävältä illalta, kun menemme rakentamaan piilot ja kaaveet valmiiksi odottamaan tulevan aamun auringonnousua ja kauan odotettua uuden jahtikauden aloitusta.
Tuossa videolla tosiaan näkyy, kuinka paikka on paras mahdollinen. Hanhia on tuhannen paljon, ja kyyhkyjäkin riittää enemmän kuin pystyy laskemaan. Olin päässyt vieraaksi jahtiseurueeseen ja nappasin tämän videon sotasuunnitelmiemme jälkeen. Idea oli, että muutama meistä vie pop‑up -peltopiilot (siis sellaiset, joissa maataan suojassa ja noustaan ampumaan hanhien laskeutumishetkellä) ja loppuporukka rakentaa naamioverkoista tuliasemia hernepellosta nousevien hanhien lentoreiteille. Lisäksi viedään peltoon hanhi- ja kyyhkykaaveita.
Tarkoitus oli tulla aamulla viideltä asemiin, koska ennakkotiedustelu oli kertonut lintujen saapuvan aamuisin kuuden maissa paikalle ruokailemaan. Erittäin levottomasti nukutun yön jälkeen suuntaamme passipaikoille naamioverkkojen taakse hyvissä ajoin ennen auringonnousua. Peltomiehet nukkuivat lievästi pommiin ja saapuivat paikalle yhdessä ensimmäisten etuajassa saapuvien hanhiparvien kanssa.
Hanhia pyrki pellolle jatkuvana virtana, mutta jotain oli vialla. Vaikka miehet makasivat piiloissaan, eivät hanhet uskaltaneet laskeutua. Etukäteen olimme sopineet, että peltomiehet avaavat tulen ja me muut pyrimme napsimaan pellolta nousukiertoon lähteviä lintuja.
Lintuja tuli passipaikkojemme yli kaakattavina lauttoina, mutta juuri ennen laskeutumistaan päättivätkin väistää, koukkasivat lisää ilmaa siipiensä alle ja jatkoivat menoaan kohti taivaanrantaa. Meitä, jotka olimme naamioverkkojen takana aukean laidalla, hanhet eivät voineet mitenkään havaita, joten ainoa selitys tähän väistöliikkeeseen täytyi olla keskellä peltoa olevat makuupiilot ja/tai niiden edessä olevat hanhikaaveet. Ne kun olivat ainoa uusi elementti pellolla edellisiin päiviin nähden.
Täytyy sanoa, että nyt kysyttiin kärsivällisyyttä. Istuin naamioituneena peltosaarekkeessa täysin liikkumatta ja näin sekä kuulin satojen hanhien metelöiden kaartavan ohitseni yhä uudestaan ja uudestaan. En tietenkään halunnut jahtiporukassa vieraana alkaa sooloilla, kun oli sovittu, että peltomiehet avaavat tulen. Näin ei kuitenkaan päässyt käymään, kun hanhet ottivat lisää korkeutta juuri ennen laskeutumista.
Turhauttava tilanne tämä oli varmasti peltopiiloissakin maata, en siis heitä halua mitenkään syyttää.
Lopulta tulee viesti, että kaikille passimiehille on luvalliseen riistaan tuli vapaa. Tässä tilanteessa ikävä kyllä suurin osa hanhista oli jo ohittanut tämän pellon, mutta kyyhkyjen lennon alettua tunnelma piristyi juuri niin hienoksi, kuin se jahdin aloituksessa ylipäätään voi olla :)
Aamun sarastus ja vähintäänkin useiden satojen hanhien näkeminen passissa oli todella upea luontokokemus, jollaista en vielä Suomessa ole ennen nähnyt. Päivästä tuli mukavan lämmin ja jatkoimme kyyhkypassissa yli puoleen päivään. Saalistakin taas saimme.
Kiitos Markolle kutsusta, vastoinkäymisistä huolimatta, jälleen kerran ylimuistoinen jahtipäivä.
Kilpailuasetta kohdistamassa Petri Michelsson (@roebuck624)
Sakon ja Metsästäjäliiton yhdessä kehittämä kilpailu on alkuperäiseltä nimeltään Sako FinnFive. Nykyisessä muodossaan lajia on tiiviimmin kehitelty viime vuoden aikana. Se on edelleen vakioimaton varsinkin radan osalta, eli maalien ja ammuntapaikkojen järjestystä voidaan halutessa vaihtaa vaikka jokaiselle harjoituskerralle. Pääsimme #TeamSakoNordic-porukalla testaamaan haastavaa, mutta monipuolista maalirataa Lopen ampumaradalla osana Metsästäjäliiton etäerämessujen liveohjelmaa.
Luoticompakin idea on saanut selvästi vaikutteita haulikon compak-sportingin puolelta, joka on suunniteltu erityisesti metsästysammunnan harjoitteluun. Haulikkoradalla compak-sportingissa ammutaan eri ampumapaikoilta kohti tulevia, ylilentäviä ja eri suunnista sivuilta lentäviä kiekkoja. Lisäksi voidaan käyttää jäniskiekkoja sekä suoraan ylös nousevia kiekkoja. Erilaisia kiekkoja on yleensä 6 kpl. Yksittäistä kiekkoa saa ampua kahdella laukauksella.
Luoticompakissa käytetään 22LR kaliiperin pienoiskivääriä. Piekkari onkin tähän hommaan hyvä valinta, sillä on mukavaa, helppoa ja edullista ampua. Radalla on viisi ampumapaikkaa ja viisi suoritusta per paikka, sekä myös tuplat niin kuin compak-sportingissakin. Maalilaitteet ovat osumasta reagoivia, eli osuman merkiksi heilahtaa näkyviin punainen lippu. Välitön palaute ampujalle on siis samanlainen ja yhtä motivoiva kuin haulikoilla kiekkoa ampuessa. Maalin haastavuuden mukaan osuma-alue on (25/50/75/100 mm). Osa maaleista on paikallaan, osa kääntyy hetkeksi, osa liikkuu sivuitse tai kohti. Etäisyys maaleihin on 15-50 metriä.
Vaikka ammutaan pienikaliiperisilla aseilla oikeiden metsästyskiväärien sijaan, niin turvallisuus on tietysti kaiken etusijalla. Ampujilla on silmät ja kuulo suojattuna, aseiden piiput osoittavat aina maalialueelle ja lukot pidetään aseissa auki suoritusten välillä. Erityisesti tämä turvallinen aseenkäsittely korostuu ampumapaikalta toiselle siirryttäessä.
Ensimmäisellä paikalla ammutaan pystystä vapaalta kädeltä:
Hyökkäävä karhu, matka 30-15 m, maalin koko 100 mm
Liikkuva peura, vasemmalta oikealle, matka 30 m, maalin koko 100 mm
Liikkuva peura, oikealta vasemmalle, matka 30 m, maalin koko 100 mm
Karhu, 30 metriä, maalin koko 100 mm ja laukauksesta kohti tuleva karhu, matka 30-15 m, maalin koko 100 mm
Toiselta paikalta ammutaan pystystä yksijalkaiselta tuelta:
Peura, matka 50 m, maalin koko 100 mm
Supikoira, matka 50 m, maalin koko 75 mm
Villisika, maali 5 sekuntia näkyvissä, matka 40 m, maalin koko 75 mm
Liikkuva peura, vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle (ei taukoa), matka 30 m, maalin koko 100 mm
Kolmannelta paikalta ammutaan kaksi- tai kolmijalkaiselta tuelta:
Villisika, matka 40 m, maalin koko 75 mm
Supikoira, maali 5 sekuntia näkyvissä, matka 50 m, maalin koko 75 mm
Kettu, matka 50 m, maalin koko 50 mm
Kettu, matka 50 m, maalin koko 50 mm ja laukauksesta supikoira, maali 5 sekuntia näkyvissä, matka 50 m, maalin koko 75 mm
Neljänneltä paikalta ammutaan vapaalta, yksi- tai kaksijalkaiselta tuelta:
Kettu, matka 50 m, maalin koko 50 mm
Supikoira, maali 5 sekuntia näkyvissä, matka 50 m, maalin koko 75 mm
Kettu, maali 5 sekuntia näkyvissä, matka 50 m, maalin koko 50 mm
Liikkuva peura, vasemmalta oikealle, matka 30 m, maalin koko 100 mm ja laukauksesta villisika, maali näkyvissä 5 sekuntia, matka 40 m, maalin koko 75 mm
Viidenneltä paikalta ammutaan makuulta, pibodilta tai muulta tuelta:
Supikoira, maali 5 sekuntia näkyvissä, matka 50 m, maalin koko 75 mm
Kettu, maali 5 sekuntia näkyvissä, matka 50 m, maalin koko 50 mm
Metso, matka 50 m, maalin koko 25 mm
Metso, matka 50 m, maalin koko 25 mm ja laukauksesta kettu, maali 5 sekuntia näkyvissä, matka 50 m, maalin koko 50 mm
Metsästäjäliiton metsästysampumapäällikkö Jussi Partanen vihjaa, että elokuulle on suunnitteilla viiden osakilpailun cupin roadshow ja finaali syyskuun alkuun Lopelle… tämä kaikki tietysti täysin korona- yms. olosuhteiden mukaan.
Parhaiten käsityksen luoticompakista saanee tästä demovideosta:
Mihin tarvitaan luoticompakia?
Niin, palataan tähän otsikon kysymykseen. Mielestäni parasta tässä uudessa lajissa on monipuolisuus ja metsästyksellisyys. Perinteisesti ampumaradoilla on ammuttu 100 metrin matkalta tuelta ja seisten paikallaan oleviin maaleihin sekä liikkuvaan ratahirveen 75/100 m vapaalta. Harjoittelu on toki hyväksi, mutta oikeassa tilanteessa riista voi liikkua eri suuntiin erilaisilla matkoilla. Se että on oppinut osumaan vakionopeudella ja etäisyydellä kulkevaan hirveen, parran kärkeen tähtäämällä, ei kuitenkaan välttämättä auta itse hirvestystilanteessa paljoa.
Ampumaratojen määrä on vähentynyt dramaattisesti jo vuosien ajan, 1990-luvun loppuun verrattuna Suomessa on noin tuhat ampumarataa vähemmän. Ratojen vähetessä on vähentynyt myös organisoitu kilpailu- ja harjoitustoiminta. Luoticompakrata voidaan kuitenkin helposti ja kohtuullisella työllä improvisoida miltei mihin tahansa paikkaan, jossa on turvallista ampua pienoiskiväärillä. Äänenvaimentimella varustettu piekkari ei aiheuta enempiä meluhaittoja ja lisäksi maalilaitteet on varustettu luotiloukuilla. Luoticompak on paljon hyödyllisempää ja ampujan kannalta palkitsevampaa harjoittelua kuin pelkkä perinteinen rataharjoittelu.
Täydellinen ratalaitteisto maksaa yli kymppitonnin, mutta kaikkea ei tokikaan tarvitse hankkia kerralla. Yksittäinen lipulla ilmoittava maalilaite maksaa vain 198 €, kauko-ohjattava kääntyvä maalilaite 1.429 € ja eteen tai sivulle liikkuva rata 2.990 €. Kaluston helppo liikuteltavuus mahdollistaa tietysti myös monen toimijan yhteisomistuksen, jolloin sijoitettu investointi kuulostaa jo paljon helpommin rahoitettavalta.
Kaiken kaikkiaan luoticompakia on kiva ampua, itselleni riittää haastava harjoittelu ja hyvät henkoset ruudinsavua, joitakin sytyttää enemmän pisteiden laskeminen ja kilpaileminen. Käy katsomassa myös Nordicshotin kokemukset lajista ja treenipäivästämme täältä.
X4 on ensi näkemältä hyvin perinteinen rinnakkaispiippuinen kivääri. Muotoilussa huomion kiinnittävät näyttävät lukkorungon ”viiksivahvikkeet” sekä syvät koristeelliset kaiverrukset. Perinteisessä AA-laadun pähkinäpuutukissa on käsin hierottu öljyviimeistely ja artesaanityönä tehty ristikarhennus. Chapuis Armes X4 on siro ja klassisen kaunis ase, se painaa hieman yli kolme kiloa ja on saatavissa kaliipereissa 8x57JRS, 9,3x74R, .30-06, .30R Blaser ja .308 Win.
Perinteisesti kaksoisluodikoiden piiput on juotettu yhteen, ja tästä seuraa helposti osumapisteen siirtyminen piippuparin lämmetessä epätasaisesti. Tämän kiinteästi yhteen juotetun rakenteen takia kaikkeen säätämiseen on tarvittu kosolti asesepän työvälineitä ja ammattitaitoa. Kuitenkin tässä aseessa Chapuis Armes on tehnyt nerokkaan ainutlaatuisen ja patentoidun ratkaisun. X4:n vasen piippu on tehty kiinteäksi, ja vapaasti kelluvaa oikea piippua voidaan säätää mekaanisen paineen avulla erilaisille ammuksille ja latauksille. Piippuparin kohdistaminen onnistuu sekä vaaka- että pystysuunnassa helposti ilman monimutkaisia työkaluja tai -vaiheita muutamassa minuutissa ampumaradalla (katso tarkemmin oheiselta videolta).
C10 Light on päällekkäispiippuinen tuplakivääri, joka ulkonäöltään ja olemukseltaan muistuttaa pitkälti nykyaikaista metsästyshaulikkoa, selvimpänä erona päällä tähtäimenä kuituoptinen hahlo ja jyvä. Piiput on muotoiltu vapaasti kelluvaan rakenteeseen, ja niiden väliin on piilotettu mekaaninen osumapisteen säätöjärjestelmä. Piippuja ei siis ole juotettu toisiinsa kiinni, mutta valmistajan ohjeiden mukaan säätäminen vaatii kuitenkin käytännössä asesepällä käyntiä ja mahdollisesti häneltä alle vartin kohdistustyön.
En päässyt varmistamaan suomalaiselta asesepältä mielipidettä, mutta näin tehdas lupaa:
”The new over & under double rifle turns this complicated re-regulation exercise into a child’s play for a competent gunsmith. A mechanical system is fitted to one of the barrels and lets the gunsmith adjust barrel in a few minutes, by simply firing a few cartridges at the target set at the appropriate distance. The adjustment block is totally invisible. The floating barrel arrangement and guide ring are hardly noticeable. Only the results as on the target will show. This durable, revolutionary concept in a double rifle is a great leap forward as it enables the hunter to tailor his ammunition to the game he plans to hunt.”
Chapuis Armes C10 Light painaa hieman alle kolme kiloa ja on saatavissa kaliipereissa 8x57JRS, 9,3x74R ja .30-06.
Kaksipiippuiset kiväärit ovat jääneet ajan saatossa pulttilukkoisten ja itselataavien kiväärien jalkoihin. Ensimmäiset kaksipiippuiset musketit kehitettiin Skotlannissa 1830-luvulla, kun suurriistan metsästykseen kaivattiin nopean toisen laukauksen mahdollisuutta. Tuplakivääriin otettiin mallia jo silloin yleisesti käytössä olleesta kaksipiippuisesta haulikosta. Ulkoinen ja tekninen yhteneväisyys kaksoisluodikoiden ja haulikoiden välillä ei siis ole sattumaa. Molempien asetyyppien kehitys on ollut samankaltaista siitä eteenpäin.
Moderni tuplakivääri syntyi, kun John Rigby & Company toi markkinoille 1898 nykyaikaisella savuttomalla ruudilla ladatun 450 Nitro Express -sarjan. Seuraavat kolme vuosikymmentä olivat Englannin siirtomaakauden ja valkoisten safarimetsästäjien kultakautta Afrikassa.
Toinen maailmansota kehitti aseteollisuutta ja toi valtavan määrän edullisia aseita markkinoille. Mureneva siirtomaavalta ja kohoavien työvoimakustannusten yhdistelmä käytännössä lopetti tuplaluodikkojen kysynnän, joka korvautui suurelta osin pulttilukkokivääreillä.
Vasta 1980-luvulla Etelä-Afrikkaan syntyneen metsästysbuumin myötä tuhansien uusien riistatilojen henkilökunta ja etenkin afrikkalaisista jahdeista innostuneet varakkaat amerikkalaiset asiakkaat alkoivat ostaa kaksoisluodikoita. Myös Keski-Euroopassa tuplakiväärit ovat olleet suosiossa sodan jälkeisen vaurastumisen myötä erityisesti villisian ja hirvieläinten ajojahtimetsästyksissä.
Kaksoisluodikon hyödyllisin ominaisuus onkin aina ollut sen luotettavuus (ei syöttöhäiriöitä) ja nopean toisen laukauksen mahdollisuus, erityisesti vaarallisen riistan jahdeissa. Mitä suurempaan riistaan ja isompaan kaliiperiin mennään, niin sitä selvemmin taittuvan aseen yksinkertaisen mekanismin kestävyys ja toimintavarmuus tulevat esiin. Ja vaikkei tuplaluodikossa ole lipasta, on aseen taiton ja ejektoreiden ansiosta myös uudelleen lataaminen kohtuullisen nopeaa pienen harjoittelun jälkeen.
Rinnakkais- vai päällekkäispiippuinen
Rinnakkais- ja päällekkäispiippuisen kiväärin erot eivät käytössä ole kovin isot. Enemmänkin kyse on tyylillisistä ja mieltymyksellisistä eroista. Hankintahinnaltaan päällekkäispiippuiset ovat tyypillisesti hieman edullisempia kuin rinnakkaispiippuiset kiväärit. Perinteisesti sivulukkoisissa tuplakivääreissä on enemmän tilaa kaiverruksille, mutta esimerkiksi näiden kahden Chapuisin kohdalla tilanne on päinvastainen.
Varsinaisia ”oikeitakin” eroja näiden tuplapiippuisten kiväärien rakenteen takia on. Päällekkäispiippuisella aseella ammutaan yleensä ensimmäinen laukaus alemmalla piipulla (rekyyli kohdistuu suoremmin olkapäähän, kääntäen asetta vähemmän ylöspäin) ja tämä antaa mahdollisuuden nopeampaan ja tarkempaan toiseen laukaukseen. Rinnakkaispiippuinen on puolestaan astetta nopeampi ladata uudelleen, koska rakenteensa takia sitä ei tarvitse taittaa latauksessa yhtä syvään kulmaan kuin päällekkäispiippuista. Molemmilla ominaisuuksilla saattaa olla tiukan paikan tullen merkitystä, mutta normaalissa käytössä nämä jäävät hyvin marginaalisiksi. Ehkä eroja voidaan löytää myös sivu- ja laatikkolukkoisen rakeenteen osalta, mutta nekään eivät nykyaseissa ole enää niin merkityksellisiä.
Mihin käyttöön kaksoisluodikko sopii nykyään
Tuplaluodikko hävisi kilpailun aikanaan pulttilukkoiselle ja itselataavalle kiväärille, mutta nyt uudelleen markkinoita valloittaessaan sen kilpailija ei ehkä niinkään enää ole mikään toinen asetyyppi. Kaksoisluodikko on enemmänkin tyylilaji ja perinteitä kunnioittava herrasmiehen ase. Hieman samaan tapaan kuin haulikoissakin rinnakkaispiippuinen. Tuplakivääri on harvemmin kenenkään ensimmäinen, saati ainoa kivääri. Kaksoisluodikon omistajalla on todennäköisesti asekaapissaan työkaluja jo moneen lähtöön. Voi siis olla, että tuplakiväärin hankinnan kilpailijana on pikemminkin moottoripyörä, perhovapa tai golf-harrastus kuin mikään toinen asetyyppi.
Tuplakivääri ei varsinaisesti yleensä ole ollut erityinen tarkkuustyökalu pitkänmatkan ammuntoihin. Se on pikemminkin lyhyempien matkojen ja nopeiden tilanteiden toimintavarma ase kaikelle suurriistalle, mutta erityisesti vaaralliselle riistalle. Näiden syiden takia kaksoisluodikkoa käytetään usein sen omilla avotähtäimillä tai tilanteen vaatiessa kiinnitetään optiikka paikalleen pikajaloilla. Useimmiten nykyaikainen tuplakivääri voidaan purkaa yhtä kätevästi kuljetuslaatikkoon kuin haulikkokin. Nämä kaikki ominaisuuden tekevät siitä ihanteellisen aseen metsästysmatkoille Afrikkaan sekä Keski-Eurooppaan.
Kotimaassa kaksoisluodikko puolustanee parhaiten paikkaansa hirvi-, villisika- ja karhujahdeissa, aivan erityisesti lyhyenä ja sirona aseena koiran ohjaajalle, sekä haavakkoa jäljitettäessä ns. ”puskapyssynä”.
Koronatilanteen takia kaikki yllä olevat kuvat kuvattu ja lavastettu toukokuussa omakotitalon takapihalla Vesilahdessa.
