Meitä ihmisiä on vähintään kahdenlaisia. Tietysti suurin osa on meitä harmaita taviksia. Elämme ehkä vähän junttia tai tylsää elämää, tehden virheitä ja välillä puhuen niitä näitä…
Ja sitten on pieni, mutta äänekäs joukko hyviä ja suvaitsevaisia ihmisiä, ketkä mielellään ohjaavat muitakin oikeudenmukaisempaan, reilumpaan elämään, jossa voi seurata omaa intohimoaan pelkäämättä joutuvansa vihapuheen kohteeksi. Esimerkiksi maaseudun rauhassa Sipoossa vegaania elämää viettävä Katariina Souri, joka ”haluaa olla omalta osalta edistämässä kaikkien vähemmistöryhmien tasa-arvoa ja erilaisuuden hyväksymistä sekä herättämässä avointa keskustelua ja rajoja rikkovaa empatiaa.”
”Olen iloinen ja kiitollinen, jos voin jatkossa… myötävaikuttaa siihen, että ihmiset kaikkialla Suomessa uskaltaisivat tunnustaa oman todellisen identiteettinsä ja elää rohkeasti itsensä näköistä elämää hyväksyvässä ja myötätuntoisessa ilmapiirissä, Souri toteaa.”
Päivityksen kommenteissa entinen Vihreän liiton kansanedustaja kehottaa metsästyksen häirintään…
Havahduin tänään uutiseen, jossa Evira odottaa saavansa 3.000 hirvieläimen päätä tutkimuskäyttöönsä. Evira patistaa Twitter-tilillään metsästäjiä lähettämään saaliidensa päät tutkimukseen, jos eläin näyttää laihalta. Kerättäviin eläimiin kuuluvat kaikki hirvieläimet: metsäkauris, valkohäntäpeura, kuusipeura ja metsäpeura. Melkoinen sirkus siis edessä. Tutkimuksella halutaan kartoittaa, onko hirvissä vaarallista näivetystautia.
Tauti etenee hitaasti eikä sitä ole todettu alle vuoden ikäisillä eläimillä. Eläin laihtuu ja kuihtuu, vaikka se söisi. Taudin loppuvaiheessa alkaa ilmentyä aivoperäisiä oireita: eläin vetäytyy muista, on haluton, painaa päätä alas, toistaa tiettyjä liikkeitä, vaikuttaa hermostuneelta. Eläin voi juoda ja kuolata epänormaalin paljon.
Riskialttiin teurasjätteen käsittelyä tuhansia kertoja
Näytteeksi tarvitaan eläimen pää ja alaleuka, nielu mukaan lukien. Taudin ei toistaiseksi ole huomattu tarttuvan ihmiseen, mutta kyllä esimerkiksi apinaan, jolle on syötetty sairaan kauriin lihaa. Taudin esiintymisalueilla kuitenkin kehotetaan metsästäjiä varomaan hirvieläinten hermokudoksen ja imusolmukkeiden käsittelyä, koska näissä kudoksissa sairaalla eläimellä on tautia aiheuttavaa prionia. Näytteitä otettaessa ja pakattaessa on erityisesti syytä suojata kädet, koska hermostollisia oireita voivat aiheuttaa myös esimerkiksi erilaiset bakteeritartunnat.
Nyt siis metsästäjien odotetaan käsittelevän mahdollisesti riskialtista teurasjätettä tuhansia kertoja. Näyte jäähdytetään mahdollisimman lähelle 0 °C, kääritään se papereihin, jotka imevät mahdollisesti valuvat nesteet. Käärö muovipussiin kylmävaraajien kanssa, sekä lopuksi näyte pakataan täytetyn TSE-kaavakkeen kanssa pahvilaatikkoon. Sitten laatikko kiikutetaan lähimpään matkahuoltoon (hirven pää voi painaa helposti 20 kg) ja lähetetään kohti Eviraa.
Varmasti tärkeä tutkimus, mutta aika paljon metsästäjien odotetaan tekevän vapaa-aikoinaan korvauksetta asioita.
Mitä muuta meiltä odotetaan
Vapaaehtoiset metsästäjät (SRVA) avustavat talkootyönä poliisia päivittäin kolareissa loukkaantuneiden hirvien, villisikojen ja suurpetojen jäljestämisessä ja lopettamisessa, sekä asutuksen lähelle eksyneiden suurpetojen karkottamisessa. Hirvikolarissa ei nykyään paikalle poliisi useinkaan edes vaivaudu, jos ei tapahtumassa ole henkilövahinkoja. SRVA toiminta on ympärivuorokautista eläinsuojelutyötä. Pelkästään hirvieläinkolareita on vuosittain noin 5.000, joista miltei kaikki aiheuttavat jälkitoimenpiteitä vapaaehtoisille metsästäjille.
Metsästäjien vapaaehtoisesti talkoilla suorittama riistakolmiolaskenta on ollut mukana nostamassa suomalaista eläintieteellistä tutkimusta maailman huipulle. Riistakolmioaineistoihin perustuvia tieteellisiä artikkeleita on julkaistu yli 20 ja yleistajuisia kirjoituksia ja raportteja noin 100. Suomen riistakolmiolaskennat ovat koko maailmassa ainutlaatuinen vapaaehtoisponnistus, johon osallistuu vuosittain tuhansia metsästäjiä.
Metsästäjien suorittama vieraspetopyynti on luonnonsuojelullisesti arvokasta työtä. Vieraspetojen vaikutukset ovat olleet erityisen merkittäviä alkuperäisluonnon vesi- ja rantalintuihin. Sen lisäksi ne ovat merkittäviä taudin- ja loistartunnankantajia (rabiesvirus, ekinokokkoosi, kapi ja trikinelloosi). Vuosittain metsästäjät poistavat noin 150.000 supikoiraa ja 60.000 minkkiä.
Maa- ja metsätalousministeriö odottaa tehostettuja toimia metsästäjiltä Suomen lähialueilla hälyttävästi levinneen afrikkalaisen sikaruton (ASF) torjumiseksi. Tautia ei ole koskaan todettu Suomessa, mutta uhka taudin leviämisestä Suomeen on kasvanut. Tavoitteena on ennaltaehkäistä metsästyksen keinoin afrikkalaisen sikaruton leviäminen luonnonvaraisten villisikojen kautta Suomeen. Evira pyytää metsästäjiä lähettämään näytteitä metsästetyistä luonnonvaraisista villisioista ja ilmoittamaan kuolleena löydetyistä ja liikenneonnettomuuteen joutuneista luonnonvaraisista villisioista. Näytteeksi lähetetään villisian munuainen, perna ja verta, sekä emakoilta 5 - 10 cm pala kohdunsarvea ja karjuilta kivekset.
Luonnonvarakeskus (Luke) toivoo metsästäjien lähettävän siipinäytteitä metsästetyistä vesilinnuista. Näytteitä käytetään tutkimukseen, jossa Luke selvittää muun muassa lentokyvyn kehittymistä ja naaraiden sulkasadon ajoittumista.
Miten metsästäjiä kiitetään tärkeästä yhteiskunnallisesta työstä
Metsästysharrastuksen edellytykset kaventuvat vuosi vuodelta, samaan aikaan kun julkisuudessa metsästäjiä syyllistetään milloin mistäkin.
Käytössä olevien ampumaratojen määrä on pudonnut Suomessa rajusti. Vielä 1990-luvun lopussa ampumaratoja oli noin 2 000, nyt noin 650. Monet pienet radat on suljettu ja uusien metsästäjien, etenkin nuorien, on aiempaa vaikeampi päästä harjoittelemaan ampumista.
Metsästysmahdollisuudet kaventuvat jatkuvasti metsästysalueiden vähenemisen ja uusien rajoitusten myötä.
Aselakien jatkuva kiristäminen ja sekavat lupakäytännöt vaikeuttavat erityisesti nuorten harrastustoimintaa, mutta aiheuttavat merkittäviä lisäkustannuksia kaikille metsästäjille.
Riistanhoitomaksujen, ampumakokeiden, metsästäjätutkinnon, pyynti- ja aselupien hintoja on nostettu viimevuosina paljon enemmän kuin kustannustaso on muutoin yleisesti noussut.
Metsästyslakien tulkinnanvaraisuus ja vahinkotapauksissa kohtuuttomat rangaistukset, ovat tehneet esimerkiksi karhunmetsästyksestä melkoista arpapeliä.
Kestämätön susitilanne. Kymmeniä metsästyskoiria joutuu vuosittain susien tappamiksi. Paikoin metsästys on muuttunut lähes mahdottomaksi susivaaran vuoksi.
Velvollisuuksia näyttää olevan, mutta oikeuksia kavennetaan koko ajan. Väistämättä tulee mieleeni, kauanko ilmaista yhdyskuntapalvelua metsästäjät jaksavat vapaa-aikanaan tehdä yhä kiristyvässä ilmapiirissä?
Taas se tapahtui! Uutiset ovat kertoneet hirvittävästä joukkoampumisesta.
Siitä alkaen on mediaa täyttänyt kauhistelu Jenkkien aselainsäädännöstä ja tarpeesta hiplata aselakeja myös meillä Suomessa. Puhun nyt kiimassa hiplaamisesta, koska analyyttisen ajattelun, tai edes totuuden kanssa näillä julkituloilla ei ole juurikaan mitään tekemistä.
Pahan perikuvaksi on nostettu rynnäkkökivääri.
Harva taitaa edes tietää, että Jenkeissä rynnäkkökiväärin hankkiminen on tehty lähes yhtä vaikeaksi kuin meillä Suomessa. Niinpä epäilty, Stephen Craig Paddock, ei ilmeisemmin käyttänyt rynnäkkökivääriä, vaan itselataavaa kertatuli -tyyppistä urheiluasetta. Tämä toimintatapa on varsin yleinen metsästys- ja urheiluaseissa Yhdysvalloissa kuin meillä Suomessakin.
Uutiskuvien perusteella ampuja näyttää käyttäneen useita aseita, joista ainakin yksi on AR-15 kivääri, joka ulkoisesti muistuttaa Yhdysvaltain armeijan käyttämää M16-rynnäkkökivääriä. Ampujalla oli käytössään niin sanottu bump-stock-perä, jolla puoliautomaattisen aseen tulinopeus saadaan kasvatettua käytännössä sarjatuliaseen tasolle.
Hesari kysyy: ”Las Vegasin joukkomurhaajan käyttämän ”pomppuperän” voi ostaa Suomessa kaupasta ilman erityisiä lupia – onko aselakiin jäänyt porsaanreikä?”
Uutisoinnissa yleisemminkin on oltu hysteerisiä sarjatuliaseesta. Ylipäätään sarjatulen ampuminen ei ole erityisen tehokasta, päinvastoin. Tyypillisesti näissä ulkoisesti rynnäkkökivääriä muistuttavissa itselataavissa aseissa on korkeintaan 30 patruunan lipas. Sarjatulta ammuttaessa panokset loppuvat lippaasta alle kolmessa sekunnissa. Sarjatulta ammuttaessa (varsinkin tällaisella ”pomppuperällä”) tähtääminen ja osuminen kohteeseen on paljon vaikeampaa kuin kertalaukaisuilla.
On siis paljon tehokkaampaa ampua 20-30 kertalaukaisua minuutin aikana, kuin ruimaista lipas tyhjäksi parissa sekunnissa huonolla tähtäyksellä. Minun puolestani tällaiset turhat lisälaitteet voidaan toki kieltää, mutta mitään hyötyä tuosta kiellosta tuskin on. Varsinkin kun rikolliset eivät tunnetusti noudata lakia. Tuollaisen apulaitteen pystyy kohtuullisen helposti vaikka itse tekemään laudanpätkästä. Toisaalta rikollisten on mahdollista hankkia myös ihan oikeita sarjatuliaseita, kuten Vihdin poliisimurhaaja teki viimevuonna.
Pitäisikö siis meilläkin kieltää kahvalliset laudanpätkät joissa on kiinni kolme ruuvia? Auttaisikohan se tehokkaasti estämään joukkosurmat?
Miksi on tärkeää tehdä ero rynnäkkökiväärin ja harrasteaseen välillä?
Juuri nyt on meillä Suomessakin menossa aselakien muutosprosessi. Viimeisin EU:n ampuma-asedirektiivi odottaa Suomessa täytäntöönpanoa. Sen edellyttämiä muutoksia sorvataan tällä hetkellä Sisäministeriössä. Uudessa asedirektiivissä kielletään lähtökohtaisesti tietyt puoliautomaattiaseen ja ison lippaan yhdistelmät. Asedirektiivi on pantava täytäntöön ensi vuoden loppuun mennessä.
Todennäköisesti lopputuloksena saamme jälleen kerran epäonnistuneen lain, jolla ei pystytä estämään sairaan ihmisen väkivaltaista käytöstä. Uutta lakia ei vielä ole esitelty, mutta veikkaan kieltolistalle nousevan pelottavat rynnäkkökivääriltä näyttävät aseet ja niiden yhteydessä yli 10/20 kapasiteetin lippaat.
Ase ei muutu rynnäkkökivääriksi näyttämällä siltä, eikä rynnäkkökiväärin näköisten aseiden kieltäminen johda järkevään lopputulokseen, koska saman toimintaperiaatteen aseita käytetään yleisesti metsästyksessä. Metsästysaseet ovat lisäksi useimmiten vielä tehokkaampia, eli suurempi kaliiberisia. Rikollinen kun voisi käyttää elegantimmalta näyttävää metsästysasetta rikolliseen toimintaan ihan yhtä hyvin.
Kaikkien toimintatavaltaan itselataavien aseiden kieltäminenkin olisi puolestaan ihan yhtä hyödyllistä kuin aiemmin mainitun laudanpätkän kieltäminen. Sarjatulen ampuminen kiväärillä kun ei ole tehokasta tai ainakaan tehokkaampaa, kuin tähdättyjen kertalaukausten ampuminen. Niinpä tähdättyjen kertalaukauksien ampuminen (20-30 kpl/min) onnistuu pumppu-, vipulukko- ja suoravetoaseilla käytännössä lähes yhtä nopeasti. Eikä tavallinen pulttilukkokaan ole osaavissa käsissä merkittävästi hitaampi.
Suurikapasiteettisten lippaiden kieltäminen on osapuilleen yhtä tehokasta, kuin kieltää keittiöveitset puukottajilta. Lipas kun on oikeastaan vain jousella varustettu rasia. Sellaisen hankkiminen Suomesta tai maailmalta ei todellakaan ole vaikeaa, niitä on valmistettu vähintään satoja miljoonia kappaleita. Ison lippaan voi nytkin helposti löytää, vaikka kirpputorilta tai rompepäiviltä. Toki lippaan valmistaminen, esimerkiksi 3D-tulostimella onnistuu myös erittäin kätevästi.
Pitäisikö siis laudanpätkien lisäksi kieltää myös muovinpätkät?
Kiimaista hipelöintiä jo aiemmin
Aselakia kiristettiin vuosina 2007 ja 2008 tapahtuneiden koulusurmien jälkeen. Lokakuussa 2010 eduskunta hyväksyi selvin luvuin aselain muutokset, jotka haittasivat nuorten ammunta- ja metsästysharrastusta nostamalla mm. ikärajoja. Lain myötä aloitettiin lisäksi epäonnistuneet pälli- eli palikkatestit luvan hakijoille, joista ollaankin jo nyt onneksi luopumassa tehottomina, mutta kalliina toimina.
Käytännössä samalla myös tehtiin miltei mahdottomaksi hankkia pienoispistooli, koska sellaista käytettiin kouluampumisissa. Tunteen pohjalta tehty päätös kieltää heikkotehoisin ase, tilanteessa jossa samaan aikaan aloitusaseeksi saa helposti pumppuhaulikon, oli lähinnä koominen. Päätöksen seurauksena koko pistooliammunnan aloittaminen tuli lähes mahdottomaksi nuorille. Aiemmin juuri pienoispistooli oli monen urheiluampujan ja luonnonsuojelullisen pienpetometsästäjän ensimmäinen ase.
Nykyinen aselaki tuli voimaan Hyvinkään 2012 ammuskelun jälkimainingeissa vuonna 2015. Merkittävimmät muutokset koskivat aseiden säilyttämistä. Se ei kuitenkaan ole vielä ehtinyt muuttua käytännöksi, koska aseiden säilytyksen osalta annettiin viiden vuoden siirtymäaika. Ennen aselain uudistusta ei ollut nähtävissä järkevää perustetta aseiden säilyttämisen muuttamiseksi, mutta edellinen hallitus päätyi vaatimaan tyyppihyväksyttyä turvakaappia enemmän kuin viisi asetta omistavilta. Aiemmin riitti, kunhan asetta säilytti turvallisesti ja lukittuna, yleisimmin tavallisessa metallisessa asekaapissa.
Tämä muutos tulee maksamaa n. 60.000 aseenomistajalle yhteensä vähintään 36.000.000€, eikä aseturvallisuus parane juuri mitenkään. Jos on niin, ettei tuhannen euron kaappi kestä kuin joitakin minuutteja tavallisia perustyökaluja, ajaa sadan euron peltikaappi saman asian. Käytännössä kallis isompi kaappi jopa helpottaa asevarkautta, tarjoten kaikki aseet kerralla kätevästi yhdestä kaapista.
Lisäksi kalliin sertifioidun asekaapin vaatimus asettaa monella harrastajalla viisi asetta käytännön maksimimääräksi. Koska jos omistaa jo viisi asetta, niin kuudennen aseen ostamisen yhteydessä joutuu sijoittamaan (500 – 2.000€ uuteen kaappiin, 50 – 100 € kaapin rahtiin ja aselupaan 86€) helposti yli 700€ pelkästään sivukuluihin ja sitten tietysti aseen hinta päälle. Käytännössä tämä aiheuttaa myös kieltäytymistä perintöaseista, koska aktiiviharrastajalle viisi asetta on todella vähän. Siihen joukkoon ei mahdu perintöaseet, vaikka niihin olisi muodostunut lapsuudenmuistoja.
Myös aseiden määrää on kauhisteltu
Jos lainkuuliaisella kansalaisella on vaikka viisi harrasteasetta, ei hänestä tule potentiaalisesti yhtään sen vaarallisempaa kuudetta asetta hankkiessaan. Käytännössä yhtä aikaa voi käyttää ainoastaan yhtä asetta.
Vain muutama prosentti henkirikoksista Suomessa tehdään luvallisilla aseilla. Jos oikeasti haluttaisiin vaikuttaa henkirikoksiin, niin se voisi onnistua sijoittamalla rahaa päihdehuoltoon. Sillä noin 80% kaikista henkirikokseen syyllistyneistä on ollut tekohetkellä alkoholin vaikutuksen alaisia. Reilulla 70% henkirikoksen tekijöistä on myös merkintä rikosrekisterissä.
Tälläkin kertaa toimenpiteitä suunnataan kuitenkin luvallisen aseenomistajan kustannuksella ja hänen elämää haittaavasti, vaikka juuri he ovat oikeasti yhteiskunnan nuhteettominta osaa. Heidän aseillaan ei tehdä rikoksia. Käytännössä aseharrastajat eivät voi olla syyllistyneitä oikeastaan mihinkään rikoksiin, koska jopa ylinopeussakot voivat aiheuttaa lupien peruuntumisen.
Kuvan lähde: Riemurasia.net https://www.riemurasia.net/kuva/Kevat-laakitys/3105
Kiimanpoistolääkkeet
Kiima ja järki eivät tunnetusti mahdu samaan aikaan samaan päähän. Turhilta virheiltä vältytään, kun annetaan aselakiasioissa järjelle isompi osa. Tässä lyhyt ensiapulista:
Ase ei tapa, ihminen tappaa.
Lainkuuliainen harrastaja ei tapa, rikollinen tappaa.
Lailla voidaan vaikuttaa vain rehellisten ihmisten toimintaan.
Jo nyt ihmisten ampuminen on laissa jyrkästi kielletty, miksi rikollinen välittäisi uusista kielloista?
Ase on vain esine. Rikollisen käsissä keittiöveitsi, kivi, nyrkki, jousi, rautalapio, lannoitesäkki, akkuhappo, bensapullo, auto, lentokone jne. muuttuvat vaarallisiksi aseiksi.
Kun on tahto, löytyy myös keino! Esineiden kieltämisen sijaan, pitää keskittyä ihmisten parantamiseen.
