Pientä säätöä, mutta peura nurin

Tänään odottelin peurakyttyylle pääsyä kuumeisesti koko iltapäivän. Riistakamera oli lähetellyt viimepäivinä kuvia mukavaan tahtiin. Peurat ovat siis lopulta alkaneet käydä ruokinnalla melko säännöllisesti. Maakin on jo valkoinen tai ainakin vaaleassa härmässä. Pääsin vielä livahtamaan opiskeluista hieman etuajassa. Lupauksia oli siis ilmassa.

Kaverin kanssa arvoimme tuttuun tapaan paikat ja siirryimme nopeasti pelipaikoille. Ruokintaa lähestyessäni ensimmäinen asiakas olikin jo porkkanoita syömässä, aikataulumme oli siis silti hieman myöhässä, vaikka olin perillä noin klo 15:45. Ajattelin, että tänään homma voi ratketa nopeasti, jos peura palaa häiriön jälkeen paikalle. Aikaa kuitenkin kului, eikä peuraa näkynyt. Viiden korvilla oli jo niin hämärää, että päätin tarkistaa tähtäinkiikarin läpi kuinka hyvin vielä näkee ampua.

Samaan aikaan, kun nostin aseen poskelle, näin peuranvasan lähestyvän. Hieno homma, nyt vain rauhassa ristikko kohdalleen kunhan peura pysähtyy. Napsautin rutiininomaisesti varmistimen pois ja kiikarin punapisteen päälle. Tähtäinpiste ei syttynytkään ja tajusin viimekerralla, kauden ensimmäisestä onnistumisestani innostuneena, jättäneeni valon päälle. Patteri oli nyt siis tyhjä.

Hommaan tuli kertaheitolla selvästi enemmän haastetta. Ohut tähtäinristikko ei hämärässä näy peuraa vasten ja mietin jo jättäisinkö ampumatta. Peura kuitenkin oli rauhassa paikallaan ja hyvässä kylkiasennossa. Niinpä otin varman päälle ja kohdistin tähtäimen niin hyvin keskelle lapaa, kuin se vain oli mahdollista. Normaalisti pyrin ampumaan lapojen taakse keuhkoille, mutta nyt oli riski hieman siirtyneestä tähtäyksestä. Lipsahdus olisi voinut osua suolille ja edessä olisi ollut haavakon hakua.

Otin siis tilanteen korostetun rauhallisesti ja keskittyneesti. Lopulta klo 17:12 lähtivät terveiset naarasvasalle. Laukaus osui aivan keskelle lapaa ja peura putosi porkkanapinon päälle. Tämä kuudestoista kyttyykerta tuotti näin kauden toisen onnistumiseni :)

Peura kyytiin ja keula kohti lahtivajaa.

Kuulutko rikollisjärjestöön (tietämättäsi)?

Tänä aamuna heräsin hyvillä fiiliksillä. Aamulehteä laatikolta hakiessani tunnelma vain parani. Maa oli jo valkoisena ja lunta satoi pyryttämällä. Tämä tietäisi hyvää tuleville peurakytiksille. Mutta, kyllä minä niin mieleni pahoitin lehteä lukiessani. Pikku-uutinen rikoksesta, josta seuraa kohtuuton rangaistus. Rikoksesta, jonka tekijäksi olen saattanut itsekin syyllistyä tai jonka saatan tehdä tahtomattani seuraavalla metsästysreissulla. Jostain käsittämättömästä syystä metsästysharrastukseen liittyvä vahinko muuttuu hetkessä rikokseksi, vaikka tekijä on ollut täysin vilpitön ja itse ilmoittanut vahingosta viranomaisille.

Viranomaisten antamien suositusten mukaisesti pitäisi ampua enemmän naaraita ja säästää uroksia. Nykyinen hirvikanta on kuulemma vinoutunut naarasvoittoiseksi. Kuuliaisesti näitä ohjeita noudattamalla päätyy tahtomattaan tekemään rikoksen ennemmin tai myöhemmin. Naarashirvi, jota seuraa vuotta nuorempi vasa on metsästysasetuksen mukaisesti rauhoitettu. Sääntö on helppo ja ymmärrettävä, sen tunnontarkka toteuttaminen on kuitenkin mahdollista vain pidättäytymällä naarashirven ampumisesta.

Hirvelle tyypilliseen käyttäytymiseen kuuluu vasojen suojeleminen. Vaaran uhatessa emä jättää vasan helposti sopivan suojaisaan tiheikköön ja alkaa itse harhauttaa perässä tulevaa metsästyskoiraa. Jos ampuu koiran haukkuun tai passiin ajaman naarashirven, on potentiaalisesti aina tehnyt metsästysrikoksen. Vaikka monissa tapauksissa metsästäjä voi olla kohtuullisen varma liikkuiko naarashirvi yksin, voi koska tahansa kaadon läheisyyteen ilmestyä toikkaroimaan vasa. Näin tulee myös tapahtumaan täysin väistämättä, kunhan tapahtumasarja uusitaan riittävän monta kertaa.

No, vahinkoja siis sattuu, So What? 

Ilmoitus viranomaisille ja se siitä? Koska kyseinen vahinko tullee joskus tulevaisuudessa tapahtumaan myös itselleni hirvi- tai peurajahdissa, aloin googlettamaan mitä siitä seuraa.

Esimerkiksi nuorelle metsästäjälle sattunut vahinko:

Hirvilehmän ampuminen toi metsästyskiellon sekä sakkoja Kemijärvellä metsästäneelle miehelle. Mies oli ampunut vasan kanssa kulkeneen hivilehmän, mutta jätti vasan eloon. Lapin käräjäoikeus tuomitsi hänet metsästysrikoksesta. Mies kiisti nähneensä vasaa, mutta todistajana kuultu Rajavartiolaitoksen työntekijä kertoi havainneensa myös vasan jäljet.

Ampuja tuomittiin 120 euron päiväsakkoihin. Emästä saadut huutokaupparahat tuomittiin valtiolle. Lisäksi mies joutuu maksamaan valtiolle 250 euroa käyttämästään aseesta. Sitä ei pystytty pakkolunastamaan, koska ase on miehen isän omistama.

Miehellä on metsästyskielto ensi vappuun asti.

http://yle.fi/uutiset/metsastyskielto_emahirven_ampuneelle_kemijarvella/6153276


Tai tämä Kouvolan hovioikeuden ratkaisu:

A kiistää syyllistyneensä metsästysrikokseen mutta myöntää syyllistyneensä metsästysrikkomukseen. Menettelynsä ei ollut törkeän huolimatonta, koska hän on kokenut ja hyvä ampuja eikä ole huolimaton metsällä. Aiemmin avotähtäimellisellä kiväärillä ampuneena perimällään 3 -kertaisella suurennuksella varustetulla kiikaritähtäimellisellä kiväärillä tähtäimen läpi lähellä 20-40 metrin etäisyydellä ollut hirvieläin ei näkynyt kokonaan vaan vain harmaata eläintä. Hän oli vahingossa tähdännyt väärään hirveen erittäin nopeassa tilanteessa ja vahingossa ampunut emää sitä lähellä kulkeneen vasan sijasta.

A myöntää hirviemän arvon menettämisseuraamusvaatimuksen perusteeltaan, koska tällainen vahinko on tapahtunut.

Tuomio: 30 päiväsakkoa a 30 euroa = 900 euroa, A tuomitaan menettämään valtiolle hirviemän arvona 1.260 euroa.

http://www.finlex.fi/fi/oikeus/ho/2005/kouho20051442


Tällainenkin tuore tapaus on poliisitutkinnassa ja odottaa tuomituksi tulemista:

Poliisi tutkii epäiltynä metsästysrikoksena tapausta, jossa metsästäjä kertomansa mukaan ampui hirvenvasaa, mutta sama yksi laukaus hänen mukaansa surmasi sekä vasan että sen takana seisoneen emähirven.

Tapaus sattui keskiviikkona Rautavaaralla. Poliisi takavarikoi emähirven lihat ja huutokauppaa ne ensi tiistaina Rautavaaralla.

Emähirveä ei saa ampua, jos sitä seuraa vasa. Metsästäjän mukaan hän ampuikin vain vasaa, mutta emähirvi siirtyi juuri silloin sellaiseen kohtaan, että luoti surmasi ensin vasan, jatkoi matkaansa vasan läpi ja osui jopa emäänkin kuolettavasti yhdellä kertaa.

http://www.savonsanomat.fi/savo/yksi-laukaus-surmasi-kaksi-hirvea/1712227



Google löysi esimerkkejä kymmenittäin. Tämä tilanne ei siis ole mitenkään harvinainen, vaan näitä sattuu tämän tästä. Seuraamukset vain ovat täysin kohtuuttomia, ne kannustavat rehellisiä ja lainkuuliaisia metsästäjiä jättämään ilmoittamatta tapahtuneista vahingoista.

Tuomioita nopeasti yhteen vetäen voisi sanoa, että muutamassa sekunnissa tehdyn ratkaisun seurauksena:

1. hirvi menetetään valtiolle (arvo helposti yli 1.000 €)
2. ampuja saa sakot tulojensa mukaan sadoista euroista tuhansiin
3. ampuja saa metsästyskieltoa helposti vuoden
4. ampuja voi menettää aseensa valtiolle (arvo sadoista euroista tuhansiin)

Tämän lisäksi tulee vielä se kaikki aika ja vaiva, kun ampuja ja metsästyksenjohtaja joutuvat käymään poliisikuulusteluissa ja käräjillä. Voi vain kuvitella kuinka vaikeaa metsästysharrastuksen jatkaminen tai uuden aseluvan hakeminen on kaiken tämän jälkeen. Ympäristö leimaa ampujan ja koko seurueenkin metsästysrikollisiksi ja salametsästäjiksi. Vai mitä mieltä olet näistä uutisten alta löytyneistä kommenteista:

Parempi olisi ollut, kun tohelo olisi ampunut jotakin toista toheloa persaukseen, olisi kuti mennyt oikeaan osoitteeseen, aamen. Lailla pitäisi kieltää sokeiden, juoppojen ja lapsellisten ukonköriläiden metsäleikit! Hirviaitoja lisää ja pakollisiksi autoihin hirvivaroittimet, se on siinä.

Just. Taas suur-kommandot sohimassa päissään pyssyillään yhdistetyllä mökki-metsästys-telakoitumisreissullaan.

Metsästys rikkoo eläinten oikeuksia.

hirvimiehet lihan himoista porukkaa ammutaa isointa että pakastin saatas täyteen.Hirvimiehillä kova tappamisen halu ammutaan vaikka kylän viimeinen hirvi

Oiskohan alkoholilla asiaa kun tunne vsaa emästä kalijaa vain kitataan hirvijahissa.

Siinä on erämaan 'kuninkaalla' sormet passissa syyhynnyt!! Jalakapuuhun Stellan eteen.

Vain jäävuoren huippu metsästysrikoksista paljastuu. Lisäksi kuulee paljon juttuja hirviporukoista, jonka jäsenistä "puolet on kännissä" mutta silti ase kourassa.

Metsästysrikoksen tekijöille elinikäinen metsästyskielto. Jospa se vähän rauhottaisi yliaktiivista liipasinsormea.

Kaikki rahat pois sala metsästäjät joutua vielä maksaan ton summan valtiolle per metsästäjä. Pikku lisänä. Ja tolla tapauksen perusteella voitas rajottaa hirven pyyntiä.

Syksyn varustehankinnoista

Viimeaikaisista varustehankinnoista täytyy ehdottomasti nostaa esille kaksi hyvää hankintaa. Onnistuneen reissun tärkeitä edellytyksiä ovat toimiva vaatetus ja mukava reppu tarvikkeiden kantamiseksi. Savotta Torrakko –asereppu ja Sasta Hirvas Blaze –takki ovat tämän syksyn aikana pystyneet lunastamaan niihin kohdistamani kovat odotukset. Nämä kun eivät ole ns. halppismalleja, niin myös odotukset käytettävyyden ja kestävyyden suhteen ovat normaalia korkeammalla.

Savotta Torrakko –asereppu

Asepussin ja repun yhdistelmä on erittäin käyttökelpoinen oikeastaan kaikissa harrastamissani metsästysmuodoissa. Vähänkin pidemmällä kävelymatkalla erillisen aselaukun tai pussin kantaminen käy vaivalloiseksi yhdessä repun kanssa ja tämä korostuu erityisesti tiheässä metsikössä. Usein myös hirvimetsällä on tilanteita, joissa passista siirrytään nopeasti uusiin asemiin ja autoon noustessa on kätevää, kun tavarat kulkevat yhdessä paketissa. Etenkin, jos samaan autoon ahtautuu kerralla useampia metsästäjiä.

Reppujakkaroitakin olen monesti passissa kuljettanut, mutta yhteistä niille kaikille on yleensä huono istuttavuus. Hieman pidemmässä sessiossa jakkaran putkirunko alkaa painaa reisiä, eikä veri enää kulje jaloissa kunnolla. Tästä sitten seuraa persauksen puutumista ja kylmäntunnetta jalkoihin. Tarvittaessa aserepun kanssa otan mukaan vaivattomasti reppuun solahtavan yksijalkaisen retki-istuimen. Savotta Torrakolla on helppo kuljettaa aseen lisäksi myös muita pitkiä esineitä. Asepussin ja repun väliin jäävään tunneliin saa kiinnitettyä esimerkiksi toisen aseen, ampumatuen tai vaikka sukset.

Käytössäni on ollut aikaisemmin jo kaksi erilaista asereppua, jotka ovat olleet teoriassa ihan hyviä, mutta osoittautuneet huonolaatuisiksi. ”Eräästä tukusta” ostamani reppu alkoi ratkeilla saumoista jo parin reissun jälkeen, eikä muutaman kympin huonoa hankintaa kannata moneen kertaan suutarilla paikkailla. Savotta Torrakko on selvästi laadukas, yksityiskohdiltaan toimivaksi mietitty ja hyvin tehty. Se on Suomessa suunniteltu (design Sanna Laurila) ja myös Suomessa valmistettu avainlipputuote.

Parhaimmillaan Savotta Torrakko on liikkuvassa metsästyksessä, kuten naakimisessa, kanalintumetsällä tai koiramiehelle hirvijahdissa. Reppu on kapealinjainen, niinpä kulkeminen tiheikössä on helpompaa. Aseen saa vedettyä esiin, vaikka reppu on selässä. Olkaviilekkeet ovat ohuet, joten myös ampuminen onnistuu repun kanssa. Asepussiin mahtuu isommallakin kiikarilla varustettu ase, joka hämäräkyttyylle mennessä on tärkeä ominaisuus.

Torrakko on valmistettu vedenkestävästä materiaalista, mutta mukana on irrotettava sadesuoja, jolla aseen saa peitettyä kokonaan, esimerkiksi yleisille paikoille tultaessa tai asetta autossa kuljetettaessa. Repun läpästä löytyy irrotettava pestävä riistapussi.

Reppupussin tilavuus on 14,5 litraa ja paino noin 1,5kg (sisällä riistapussi ja sadesuoja). Asepussin mitat ovat: korkeus 85 cm, leveys 23 cm ja syvyys 8 cm.

Lisätiedot: http://www.savottastore.fi

Sasta Hirvas Blaze –takki

Uuden metsästysasetuksen myötä hirvi- ja peurametsällä käytetty vaatetus menee vuodenvaihteen jälkeen osin uusiksi. Aiemmin käytetty punainen vaatetus ei kelpaa, vaan jatkossa vaatetuksen on oltava oranssi tai oranssin punainen. Värin tulee kattaa 2/3 osaa vaatteen näkyvästä pinnasta. Näin ollen camo-oksakuvio on hyväksyttyä tulevaisuudessakin. Itselläni oli kyllä jo aiemmin hankittuna oranssi jahtitakki, mutta se on tarkoitettu lähinnä sydäntalven pakkasiin ja liikkuvassa metsästyksessä aivan liian kuuma. Toisaalta olen pettynyt huomioliivien käytettävyyteen. Istuvuuden ja mukavuuden kannalta laadukas kuoritakki on selvästi parempi.

Sasta Hirvas Blaze –takki on omiaan liikkuvaan metsästykseen. Se on riittävän ohut syyskäytössä, mutta aluskerroksia lisäämällä sillä pärjään liikkeellä ollessaan myös koko kauden. Huomiovärinen kuosi on Realtree AP Blaze Orange Camo. Päällinen kevyttä polyester-kangasta ja vuori veden- ja tuulenpitävää Gore-Texia. Säädettävän kauluksen sisäpuoli on miellyttävän pehmeää fleeceä.

Hirvas-takin päällinen on pehmeäksi harjattua, eli äänetöntä materiaalia. Se soveltuukin näin hyvin myös naakimiseen ja kytisjahtiin. Takissa ei ole kikkailtu monista metsästystakeista tutuilla (ja usein tarpeettomilla) panostaskuilla ja selkäpusseilla, mutta radiopuhelintasku on suunniteltu erittäin toimivaksi antennipidikkeineen. Pidike on pieni yksityiskohta, mutta se mahdollistaa helpommin repun selkään nostamisen ja suojelee antennia jäämästä auton oven väliin. Myös tarroilla säädettävät hihansuut ovat varsin käytännölliset. Jostain syystä Sastalla on tapana myydä takkien huput erikseen. Huppu on kuitenkin järkevä lisävaruste.

Sasta Hirvas Blaze –takki on Suomessa suunniteltu, mutta valmistusmaaksi mainitaan ainoastaan EU. Ainakin itselleni Euroopassa valmistettu on edelleen selvästi parempi vaihtoehto, kuin Kiinassa tai Intiassa tuotettu.

Lisätiedot: http://www.sasta.fi/tuotteet/product/hirvas-blaze-takki