Villisikojen metsästys Suomessa on lopetettava heti

Villisika on Suomessa harvinaisempi ja uhanalaisempi kuin liito-orava tai saimaannorppa. Villisian suojelu ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan ympäristöihmisiä ollenkaan. Ympäristöministeri Ville Niinistö on kyllä esiintynyt mediassa erittäin huolestuneena toisesta riistaeläimestä, eli sudesta, joka on kuitenkin yleisempi ja laajasti koko Suomeen levinnyt. Hänen mielestään Suomen metsissä on niin vähän susia, että niiden ekologisesti kestävä kanta on varmistettava ja olisi tärkeää, että metsästys- ja suojelupolitiikka kulkisivat käsi kädessä.

Mielestäni tämä on erittäin ristiriitaista ja hämmentävää. Onko kukaan kuullut yhdestäkään pantavillisiasta? Eikö tämä kotimaassamme uhanalainen laji kiinnosta edes tutkijoita? Olisiko kaiken takana kuitenkin kieroutunut ajatus, ettei Suomeen haluta luontaisesti leviävän uusia riistalajeja (metsästyksen vastustus) ja susien täyssuojelun ajaminen kulisseissa?

Villisika on kuitenkin määritelty metsästyslain 5 § mukaisesti riistaeläimeksi. Samassa laissa selvästi sanotaan:

Metsästyksen harjoittaminen

20 §
Yleiset vaatimukset

Metsästystä on harjoitettava kestävän käytön periaatteiden mukaisesti ja siten, että riistaeläinkannat eivät vaarannu, luontoa ei tarpeettomasti vahingoiteta, riistakantaa ei vaaranneta eikä eläimille tuoteta tarpeetonta kärsimystä.

Riistaeläinkantojen tuoton jatkuvuus on pyrittävä turvaamaan tarkoituksenmukaisella riistanhoidolla.

Näistä lähtökohdista voisi todeta villisian metsästyksen Suomessa olevan lainvastaista. Eikä sitä pitäisi metsästää ollenkaan. Villisika on siis rauhoitettava, kunnes kanta on vahvistunut ja metsästystä voidaan harjoittaa kestävän käytön periaatteiden mukaisesti. Metsästyslaki on asiassa hyvin yksiselitteinen:

37 §
Riistaeläinlajin rauhoittaminen

Jos riistaeläimen kannan säilymisen tai riistaeläinlajin häiritsemättömän lisääntymisen turvaaminen sitä edellyttää, riistaeläinlaji on rauhoitettava määräajaksi tai toistaiseksi. Rauhoitettavista riistaeläinlajeista ja niiden rauhoitusajoista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Rauhoitusaikana riistaeläintä ei saa metsästää tai vahingoittaa eikä soidinta, pesintää tai poikasia saa häiritä. (18.2.2011/159)

Jäljempänä 39 §:ssä tarkoitetulla riistansuoja alueella voidaan maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä poiketa yleisistä rauhoitusajoista. Koirakokeiden pitämisestä ja koiran kouluttamisesta rauhoitusaikana säädetään 52 §:ssä.

Susi, karhu, saukko, ahma, ilves ja kirjohylje ovat aina rauhoitettuja. (18.2.2011/159)

38 §
Metsästyksen rajoittaminen

Jos riistaeläinlajin kanta vaarantuu sen esiintymisalueella tai osalla esiintymisaluetta, voidaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella kyseisen riistaeläinlajin metsästys kieltää tai rajoittaa sitä. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa rajataan alue, jolla kielto tai rajoitus on voimassa. Kielto tai rajoitus voidaan antaa enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Kielto tai rajoitus voi tulla voimaan aikaisintaan kahden viikon kuluttua asetuksen antamisesta. Maa- ja metsätalousministeriön on kuultava ennen asetuksen antamista Suomen riistakeskusta sekä niitä riistanhoitoyhdistyksiä, joiden toiminta-aluetta kielto tai rajoitus koskee. (18.2.2011/159)

Jos riistaeläinkanta voimistuu elinvoimaiseksi, kielto tai rajoitus tulee kumota ennen määräajan päättymistä.

Ks. MMMa metsähanhen metsästyksen kieltämisestä metsästysvuonna 2012–2013 455/2012, MMMa metson metsästyksen kieltämisestä Varsinais-Suomen maakunnassa ja eräissä Uudenmaan maakuntaan kuuluvissa kunnissa metsästysvuosina 2012–2015 456/2012, MMMa riekon metsästyksen kieltämisestä Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Keski-Suomen, Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnissa metsästysvuosina 2012–2015 457/2012 ja MMMa merihanhen metsästyksen kieltämisestä Kajaanin, Paltamon ja Vaalan kunnissa metsästysvuosina 2012–2015 458/2012.

Maa- ja metsätalousministeriö (ministeri Jari Koskinen, Kok.) vastaa, eli valmistelee metsästysasetukset. Asetukset tarkentavat lakia, mutta eivät voi muuttaa sen sisältöä. Metsästysasetus 12.7.1993/666  24 § Yleiset rauhoitusajat, toteaa villisian rauhoitetuksi koko maassa vain 1.3.–31.5. välisen ajan, vaikkei villisikakanta missään osassa Suomea ole vakiintuneella ja kestävällä tasolla.

En tiedä onko kyse jonkinlaisesta eri eläinrotuihin kohdistuvasta rasismista, mutta esimerkiksi valkoposkihanhi, jota pesii suomessa yli 10.000 yksilöä, on rauhoitettu luonnonsuojelulailla. Se ei nykyään ole edes riistalaji, vaikka sellaiseksi hyvin sopisi. Valkoposkihanhi on erittäin yleinen näky jopa Etelä-Suomen puistoissa ja uimarannoilla. Kotimainen kantamme, jota lisää arktisten alueiden muuttolinnut, kestäisi säännellyn metsästyksen hyvin. Virossa näitä meiltä muuttaneita (ja meillä tiukasti suojeltuja) valkoposkihanhia metsästetään yleisesti ja täysin laillisesti ilman kiintiöitä.

Molemmissa asioissa olisi työnsarkaa edunvalvojillemme, jos asia heitä kiinnostaa enemmän kuin politiikkoja. Ottaisiko vaikka Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja ja varatuomari Panu Hiidenmies asian hoitaakseen?

Ministeri Jari Koskisen vastaus

Kuva: STT-lehtikuva/valtioneuvoston kanslia, ministeri Jari Koskinen

Pyysin Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskiselta etukäteen vastauksen tähän ilmeiseen juridiseen ristiriitaan hänen hallintoalueellaan:

Metsästyslainsäädäntö mahdollistaa sen, että riistakannoista ja niiden verotuksesta huolehditaan vapaaehtoisuuden kautta. Mikäli paikallista villisikakantaa halutaan vahvistaa, se voi tapahtua vapaaehtoisesti maanomistajien, metsästysseurojen ja riistanhoitoyhdistysten tasolla. Näin varmistetaan myös se, ettei villisikojen aiheuttamat vahingot nouse kohtuuttomiksi, niin kuin on tapahtunut Ruotsissa. Lainsäädäntöön ei tältä osin ole suunnitteilla muutoksia.

Ministeri Jari Koskinen

Vastaus on hyvä ja kannatettava. Se on kuitenkin tyypillinen poliitikon vastaus ja siirtää vastuuta hankalaksi koetusta tilanteesta toisille tahoille. Ministeri ei tässä vastaa siihen peruskysymykseen, miksei villisikaa kohdella harvinaisena riistaeläimenä lain vaatimalla tavalla. Mahdolliset maataloudelle aiheutuneet vahingot ovat varmasti tärkeä kysymys villisiankin osalla, mutta laki ei mainitse niitä poikkeuksena. Ne tulisikin pystyä ratkaisemaan erillisenä kysymyksenä.

Näinhän on toimittu myös esimerkiksi hirven ja suden kohdalla, eikä niiden kannan suojelua ole jätetty vapaaehtoisuuden varaan. Susi- ja hirvivahingot korvataankin valtion toimesta, miksei siis myös villisian osalta? Rahastakaan tässä ei ole kysymys, sillä korvaukset voitaisiin rahoittaa pyyntilupamaksuina. Näin ei syntyisi keinotekoista ristiriitaa maatalouden ja riistansuojelun kanssa.

Pyysin etukäteen kannanottoa asiaan (jota odotan yhä) myös Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Panu Hiidenmieheltä. Toivottavasti edes etujärjestömme näkee asian tärkeäksi tai ainakin kertoo mielipiteensä siihen. Metsästäjäliiton oman ilmoituksensa mukaan heidän tärkeimpiä tehtäviä kun on osallistua kotimaiseen ja kansainväliseen metsästystä koskevaan politiikkaan.

Metsästysasetus muuttuu – oletko valmis?

Metsästysasetuksen uusi luonnos on juuri lähtenyt lausuntokierrokselle. Tähän luonnokseen tuskin enää suuria muutoksia tulee, joten se tullee voimaa ennen tammikuun loppua. Ymmärtääkseni Metsästyslakiakin ollaan paraikaa uudistamassa, joten näillä asioilla on varmasti yhteyttä toisiinsa.

Metsästyslaissa on monia asioita, jotka kaipaisivat perinpohjaista uudelleen miettimistä ja/tai asioiden huomattavasti tarkempaa määrittelyä. Ainakin itse koen varsin epämiellyttävänä tietyt hirven- ja karhunmetsästyksen tulkinnanvaraisuudet, laki kun ei anna riittävän selkeitä ohjeita ja käytännöt vaihtelevat seurueen ja metsästysalueen mukaan. Ennakkoluulotonta uudistusta kaipaavat erityisesti myös riista- ja vahinkoeläinluettelo ja osin metsästysajat, vain muutamia asioita mainitakseni.

Pysytään tällä kertaa kuitenkin päivän aiheessa, eli metsästysasetuksen muutoksissa:

1) Hetitappavien rautojen käyttöä rajoitetaan voimakkaasti. Niitä ei jatkossa saisi käyttää supikoiran, ketun ja mäyrän metsästyksessä. Tämä ei ole valtava muutos, koska hetitappavia rautoja on eniten käytetty minkin ja näädän pyynnissä. Muutos kuitenkin vaikuttaa tietyissä tilanteissa luolapyyntiin, enkä usko tämän muutoksen olevan edes kovin tarpeellinen.

2) Keinotekoisen valonlähteen käyttöä täsmennetään vallitsevaa käytäntöä vastaavaksi. Lamppua saa siis käyttää luolassa, loukussa, rakennuksessa ja sen alla, samaan tapaan kuin haavakon jäljityksessä ja lopettamisessa.

3) Lehtipuhaltimen käyttö virallistetaan, eli sallitaan pienpetojahdin apuvälineenä.

4) Määritellään haulikko, kivääri, pienoiskivääri, yhdistelmäase ja mustaruutiase sallituiksi metsästysaseiksi. Tässä kohtaa siis rajataan tarkoituksellisesti luokka ”muu ase” pois. Tähän luokkaan kuuluvat aseet, jotka rakenteeltaan, mitoiltaan tai muilta ominaisuuksiltaan poikkeavat perusaseista.

Hyvin tyypillisesti tässä luokassa ovat reserviläisten ja asekeräilijöiden itselataavat lyhyet aseet, esimerkiksi mallia CAR-15, Colt Commando, Steyer AUG ja BT96. Ymmärrän hyvin, ettei näille aseille myönnetä ensisijaisesti hallussapitolupaa metsästysperusteisesti. Asia ei siis kosketa perusmetsästäjää ollenkaan, mutta tuntuu täysin tyhmältä kieltää hyvän, toimivan ja käyttökelpoisen aseen käyttäminen metsästyksessä (jos siihen on muutoin lupa, vaikka reserviläistoiminnan kautta) vain ja ainoastaan siksi, ettei se näytä perinteiseltä metsästysaseelta. Kyse on lähinnä asennevammaisesta kiusanteosta, ei muusta.

5) Edelleen kuitenkin luolassa, loukussa, rakennuksessa, rakennuksen alla tai haavoittuneen eläimen ampumiseen saa käyttää tarkoitukseen sopivaa ampuma-asetta, kuten luokan ”muu asetta” tai vaikka pistoolia. Lisäksi ilma-asetta saa käyttää vain muun rauhoittamattoman nisäkkään (rotta, hiiri, myyrä) kuin villiintyneen kissan tappamiseen rakennuksen sisällä.

6) Hirvimiesten vaatetus menee asetuksen ansiosta osin uusiksi. Aiemmin käytetty punainen vaatetus ei kelpaa, vaan ensisyksystä eteenpäin vaatetuksen on oltava oranssi tai oranssin punainen. Värin tulee kattaa 2/3 osaa vaatteen näkyvästä pinnasta. Näin ollen camo-oksakuvio on hyväksyttyä jatkossakin.

7) Ehkä järkevimpänä muutoksena tulee se, ettei edellä kuvattu huomiovärivaatetus ole pakollista rakennuksen suojasta metsästettäessä. Eli peurankyttyykopissa oranssia ei tarvita, mutta hirvitornissa toki edelleen.

Jos muutokset tuntuivat huonoilta tai haluat muutoin vaikuttaa asetukseen, niin kannattaa ottaa välittömästi yhteyttä omaan etujärjestöön tai hallituspuolueiden kansanedustajiin. Opposition eli Keskustan tai Perussuomalaisten kansanedustajat eivät pysty asiaan vaikuttamaan juuri mitenkään, koska kyseessä on asetus eikä laki. Asetuksista päättää valtioneuvosto, eli tuttavallisemmin hallitus.

Valkohäntäpeuran urosvasa kyttäysjahdista

Kausi jatkuu valkohäntäpeuran osalta kiivaana. Viidennellä kytiskerralla ei tullut tulosta vaikka istuin riistakameroiden mukaan kuumalla paikalla. Kuudes kerta tuotti sivusaaliina supikoiran, eli riistanhoidolliset ja luonnonsuojelulliset terveiset lähtivät supille 31.10. hämärän alkaessa klo 17:05.

Seitsemännelle kyttyylle siirryin pellon laitaan paalien taakse tehtyyn katokseen. Heti perille päästyäni näin kaksi rottweiler-koiraa irrallaan ilman isäntäänsä juoksentelemassa pitkin peltoa ja ruokintapaikkaa, aivan selvästi peuranhajujen innostamana. Olin jo vaihtaa toiselle paikalla, koska kaksi isoa koiraa tyhjentää lähimaaston nopeasti riistasta. Hetken päästä koirat hölköttelivät metsään kohti peurojen makuupaikkoja ja ajattelin, että jään kuitenkin tähän takapassiin.

Ilta pimeni, eikä peuroja kuulunut. Päätin lähteä kotia kohti tappiotani lääkitsemään, kun näin pellolle ilmestyneet kaksi vasaa. Kuu oli paksun pilviverhon takana ja maa lumeton. Tähtäilin ja mietin ammunko vai en, sillä kontrasti oli todella heikko. Päätin kuitenkin ampua ja 1.11. klo 17:57 lähti Terveiset ravintoketjun huipulta valkohäntäpeuran urosvasalle.