Lumijälkiopas & Mikä tästä meni?

Eläinten jälkien tunnistaminen on tärkeä taito metsästäjälle. Luonnonkansoille jälkien analysointi on aina ollut hengissä selviämisen taito. Toki nykyään on riistakamerat joilla eläinten liikkeitä voi seurata, mutta jälkien opettelu kyllä edelleen maksaa vaivan. Se on myös varsin mielenkiintoista ja hauskaa puuhaa.


Mikä tästä meni? Eläinten jäljillä

Mikä tästä meni? Eläinten jäljillä - Kirjassa on selostukset, värikuvat ja piirrokset Euroopan nisäkkäiden ja lintujen jalanjäljistä sekä jätöksistä. Siitä on pyritty tekemään mahdollisimman kattava ja kätevä kenttäkäsikirja. Kirja on kovakantinen, 264-sivuinen ja täynnä havainnollisia kuvia. Ehdoton perusteos asiasta kiinnostuneelle, suosittelen.

http://wsoy.fi/yk/products/show/20103


Lumijälkiopas

Lumijälkiopas on tarkoitettu avuksi riistanisäkkäiden talvisten jälkien tunnistamiseen. Julkaisu on alun perin syntynyt tarpeesta tarjota riistakolmiolaskijoille apua lumijälkilaskennoissa. Tärkeimpien lajien osalta oppaassa kuvataan levinneisyys ja runsaus. Kirja on pehmeäkantinen ja 127-sivuinen. Tästä mainiosta kirjasta sain vinkin Tapiolan takamailta.

http://www.riista.fi/tilaukset/?open=27&selected=460
.

Fajitas con tortillas, guacamole y salsa

Fajitas valmistuu yksinkertaisesti paistamalla marinoituja lihasuikaleita ja kasviksia. Meksikolainen fajitas sopii hyvin, kun halutaan vaihtelua perinteisiin riistaresepteihin tai jos halutaan peittää lihan makuvirhettä.


Fajitas

Leikkaa liha (paisti) suikaleiksi ja sekoita marinadi (öljyä, limettimehua, chiliä ja rouhittua mustapippuria). Marinoi lihat, peitä ja anna maustua jääkaapissa joitakin tunteja tai vaikka yön yli.

Kuumenna öljytty parilapannu tai grilli hyvin kuumaksi. Ruskista lihat ja paprikansuikaleita. Tarjoile tortillojen täytteenä, hapankerman, salsan ja guacamolen kanssa.


Tortillat

Meksikossa tortilloja on käytännössä aina ruokapöydässä. Tortilloja voi tehdä kerralla paljon ja säilyttää loput pakastettuina. Vehnätortillojen tekeminen on helppoa ja lopputuloskin on parempi, kuin kaupan valmistortilloissa.

350 g vehnäjauhoja
1 tl suolaa
5 rkl voita
1,5 dl vettä

Sekoita jauhot ja suola keskenään. Nypi voi tasaisesti joukkoon, kunnes lopputulos on murumainen. Lisää vettä vähitellen tarpeen mukaan ja sekoita kiinteäksi taikinaksi. Valmis taikina on notkeaa, muttei tahmeaa.

Vaivaa taikinaa muutama minuutti ja jaa se kuudeksi (isoja tortilloja) tai kahdeksitoista palaksi. Anna palojen levätä liinan alla puolisen tuntia. Kauli palaset ohuiksi kiekoiksi.

Kuumenna kuiva valurautapannu hyvin kuumaksi. Paista tortilloja 20-45 sekuntia kummaltakin puolelta. Tarjoile heti tai pidä lämpimänä uunissa folion alla.

Vertailun vuoksi, kaupan SantaMaria -tortillat pitävät sisällään perinteisten aineiden lisäksi myös: kosteudensäilyttäjä E422, emulgointiaine E471, vehnägluteeni, nostatusaineena natriumbikarbonaatti, sitruunahappo ja sakeuttamisaine E415. :(


Salsa casera

tomaatteja (tai tölkki tomaattimurskaa)
sipuli
valkosipulinkynsiä
tuoretta tai kuivattua chiliä
suolaa
korianteria
persiljaa

Hienonna kaikki ainekset keskenään ja anna maustua jääkaapissa ennen tarjoilua.


Guacamole

4 avokadoa
2 tomaattia
1 sipuli
2 tuoretta tai kuivattua chiliä
1 limetin mehu
tuoretta korianteria
1 tl suolaa

Soseuta avokadot haarukalla. Hienonna joukkoon tomaatit, sipuli, korianteri ja chilit. Lisää suola ja limettimehu. Säilyy jääkaapissa kannellisessa astiassa pari päivää.

Buen provecho!

Riistanruokintapaikalta bongattua

Kyttäysjahti ruokintapaikalla tai sen läheisyydessä on yksinäistä ja usein puuduttavaakin hommaa. Porkkanapinoa hiljaa paikallaan tuijotellessa näkee ja kokee kuitenkin paljon muutakin metsän elämää. 

Tällä kaudella pidin määrätietoisesti kirjaa erilaisista eläimistä, joita ruokintapaikoilla näin ja kuulin kymmenien (ehkäpä jopa yli sadan) tuntien aikana. Julkaisen nyt näitä havaintoja Tapiolan takamailla -blogin juttusarjan riistakameroista innoittamana ja osin yllyttämänäkin…

Kesällä Virossa villisikojen ja metsäkauriiden lisäksi vierailevia tähtiä olivat hirvet, supikoirat, ketut, kyyhkyt, haikara, siili ja kurjet. Syksyllä Saarenmaalla listaan tuli vielä saksanhirvet ja valkoposkihanhet. Toki Virossa näin ja kuulin odotellessani lukuisia muitakin lajeja ruokinnan ulkopuolelta, kuten käen, kehrääjän, taivaanvuohen, lehtokurpan, haukkoja, merikotkan, haarapääskyjä, lokkeja, sorsia jne.

Valkohäntäpeurojen ruokinnalla peurojen lisäksi bongasin listalle uusia lajeja: talitiaisia, sinitiaisia, hömötiaisia, punatulkkuja, töyhtötiaisia, viherpeippoja, käpytikkoja, mustarastaita, keltasirkkuja, närhiä, korppeja, harakoita, variksia, tunnistamatta jääneen pöllön, teeri, hiirihaukka, rusakoita, myyriä, hiiriä, lumikko, kärppä ja orava. Ja ruokailun läheisyydessä palokärjen, hippiäisen, puukipijän ja jopa laulujoutseniakin seitsemäs tammikuuta kovilla pakkasilla.

Ruokintapaikkojen antimet, kuten maissi, herne, vihannekset, juurekset, hedelmät ja vilja houkuttelevat paikalle monimuotoisen lajiston hyönteisistä, selkärangattomista, matelijoista, linnuista ja pikkunisäkkäistä. Ruokintapaikan runsauteen tuovat omat lisänsä erilaiset jätökset, nuolukivet ja suolistuksesta jääneet perkuujätteet. Ruokinnasta ja sen lajirunsaudesta hyötyy siis koko ravintoketju petoihin asti.

Ilveksistä ja susistakin on jälkihavaintoja, jollain paikoin vierailijoina ovat myös karhut ja ahmat, vaikken niihin itse olekaan törmännyt.

Aivan pienestä asiasta ei ole kyse, koska riistapeltoja ja ruokintapaikkoja on peräti 76.000 ympäri Suomea. Yksittäisille ruokintapaikoille saatetaan viedä jopa tuhansia kiloja ravintoa syksystä kesään. Tällaiset paikat ovat siis todellisia keitaita keskellä karuinta talvea ja osa sitä todellista käytännön luonnonsuojelua, kuten metsästäjien tekemä riistanhoitotyö yleisemminkin.

Laitapa kommenttia, mitä kaikkea muuta ruokinnalla olet havainnut.

.