sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Perinteisten peuravalkeiden paikka


Nyt on aika muistella viinilasin ääressä hetki eilen päättynyttä peurakautta. Kahdeksan kaatoa ei ole huono tulos, päinvastoin, vaikkei toissakauden yhteentoista ylläkään. Kausi alkoi todella nihkeästi ja ensimmäinen onnistuminen kirjattiin vasta marraskuussa lumen tulon ja ilmojen kylmenemisen myötä. Tosin vaikeudet jatkuivat lumien sulettua, niin että seuraava kaato antoi odottaa itseään joulukuun puoleenväliin, jonka jälkeen tilanne normalisoitui ja riistalaukauksia pääsi tähtäämään tuttuun tahtiin.

Ehdottomasti iloisin yllätys oli nuoren, mutta ihan komean 8-piikki pukin kaato tammikuun puolessavälissä. Nyt loppukaudesta peurat kuitenkin jälleen hukkuivat ja viimeiset pariviikkoa kuluivat päivittäin kyttyyllä, joskus jopa aamu- ja iltavuoroina samankin päivän aikana. Tilannetta kuvaa hyvin se, että kun eilen olimme viimeisellä kytisjahdilla klo 18:00-21:00. Löytyi riistakamerasta tänään harvinaisen komean sarvipään kuvat eiliseltä puolta tuntia ennen tuloamme ja tunti lähdön jälkeen... :(

No, ei aina voi onnistua. Enkä oikeastaan ole edes pahoillani vaikka loppukausi kuivuikin kovasta yrittämisestä huolimatta kasaan. Kahdeksan kaatoa on ihan tasapainossa reilusti yli sadan kytistunnin panoksen kanssa. Saalis ei kuitenkaan aina ole edes tärkein asia kyttäysjahdissa. Varmasti kaikkein hyödyllisimpiä ovat olleet ne pitkät tunnit akkujen latausta yksin hiljaisessa ja pimeässä metsässä.

Erittäin palkitsevaa meditaatiota parhaassa seurassa ;)






6 kommenttia:

  1. Päästiin vielä yhteiskytikselle, tosin yhtä hyvällä menestyksellä. ..

    VastaaPoista
  2. Jep, mukavaa, että pääsit käymään, vaikka tulokseton reissu olikin. Vien huomenna tilauksesi Metsärantaan...

    VastaaPoista
  3. No niin, hieno kausi jälleen!


    Ei se peurojen kaataminen kytikseltäkään aina ihan marjanpoimintaa ole. Tuo ratio 8 peuraa vs reilusti yli sata kytistuntia on mukava tapahtumaväli, vaikkei ne kaadot tietenkään aina niin tasaisti jakaudukaan. Mukava perinne sulla tuo pikku yhteenveto / naatiskelu kauden päätteeksi. Waidmannsheil! :)

    Kausi oli ihan antoisa täälläkin, pikku peijaiset lienee paikallaan... ;)

    VastaaPoista
  4. Waidmannsdank!



    Joo, hieno kausi jälleen kerran, varsinkin näin jälkikäteen katsoen. Välillä meinasi epäonnistumisten jälkeen olla pessimismiä ja tappiomielialaa, mutta sopiva onnistuminen puhdistaa mukavasti ilmaa. Ja täytyy myöntää, että loppukaudesta alkoi myös samojen porkkanapinojen tuijottelu jo hieman turhauttaakin.


    Mutta, jälkipelissä vain onnistumiset lasketaan :) Käytännössä tuo kaatoväli oli tällä kaudella keskimäärin joka 4-6 kerta. Nämä alkukauden lumettomat ajanjaksot hankaloittivat hommaa aivan oleellisesti. Joskus aikaisempina vuosina, kun lunta on tullut aiemmin, niin kaatovälit ovat olleet keskimäärin jopa joka 3. kerta.

    VastaaPoista
  5. Joo, yksinäisen miehen puurtamistahan tämä on. Toivotaan kuitenkin parempaa saldoa ensikaudelle tai ainakin parempia kotioloja ;)

    VastaaPoista
  6. Juu onnea vaan kaatomiehille. Itse olen nyt toisen kauteni päättyessä istunut kopeissa 29 kertaa (n. 4-5 h / ilta) ja nähnyt yhden rusakon ja muutamia pikkulintuja.... Viereisistä kopeista on silloin tällöin jokunen peura ammuttu, mutta hiljaista on sorkkarintamalla täällä Kehä III:n seutuvilla. Eipä silti, kyllähän nuo tyhjät illat kylmissä kopeissa kotiolot voittavat. Ensi kautta ajattelin pohjustaa parin kuukauden pesemättömyydellä. Josko ne pirulaiset haistavat rexonan. Tai jotain.

    VastaaPoista