Omatekoiset myslipatukat

Myslipatukat ovat käteviä välipaloja ja retkieväitä. Näin saa nopeasti energiaa ja ravinteita, helposti ilman kokkauksen vaivaa. Niitä voi mutustella matkan jatkuessa vauhtia vähentämättä tai leppoisasti passissa istuskellen. Välipalapatukoiden tekeminen on aivan älyttömän helppoa ja reseptiä voi muokata sen mukaan mitä kulloinkin kaapista sattuu löytymään.

Kaiken lisäksi omatekemät ovat terveellisempiä (tiedät tasan tarkkaan mitä niissä on) ja edullisempia. Kun kaupassa yksi myslipatukka maksaa pari euroa, saa itse tehden samalla rahalla kymmenen (ilman yhtään E-koodia).

100 g voita
2 dl (ruoko)sokeria
½ dl hunajaa
5 dl kaurahiutaleita
1 dl pähkinöitä (suolapähkinä, cashew, pekaani, manteli, hassel...)
1 dl kuorittuja auringonkukansiemeniä (pellava, seesami, kurpitsa, pinja...)
1 dl kuivattuja marjoja tai hedelmiä (rusinoita)
2 tl kanelia

Jos olet pähkinöille allerginen, voit korvata ne oikein hyvin vaikka kookoshiutaleilla. Ylipäätään tässä reseptissä lähinnä neljä ensimmäistä raaka-ainetta ovat tärkeimmät, seuraavia voit muunnella maun mukaan. Esimerkiksi hedelminä käytin oman puutarhan kuivattuja luumuja, mutta myös kuivatut karpalot, puolukat tai mustikat sopivat tähän erinomaisesti. Halutessasi voit lisätä myös vaikka heraproteiinia ja näin saat ”fitness-patukoita”.

Murskaa tai silppua pähkinät ja marjat pienemmiksi paloiksi. Sulata voi ja sekoita kaikki ainekset keskenään. Vuoraa leivinpaperilla uunivuoka (n. 20 x 30cm) ja painele seos tiiviiksi kerrokseksi sen pohjalle. Laita vuoka 175-asteiseen uuniin n ½-tunniksi. Anna paistoksen jäähtyä ja leikkaa sopiviksi patukoiksi.

Valmiit patukat voi halutessaan tyhjiöpakata yksittäin. Näin ne kulkevat kätevästi ehjinä taskussa tai repussa.

Ammuntaharjoittelua pitkälle matkalle

Vielä muutama viikko aiemmin, pidin ½ km matkalle ampumista metsästystilanteessa omalta osaltani lähes naurettavana ajatuksena. Normaalisti riistalaukaukseni ovat vaihdelleet 10-70 metrin välillä, enkä ole edes ajatellut yrittäväni 150 metriä pidemmälle.  Mutta nyt mieli on muuttunut! Tavallisella metsästyskiväärillä voi pienen harjoittelun jälkeen ampua hyvissä olosuhteissa tarkkoja laukauksia 300-500 metrin matkalle, jopa minäkin ;)

Havahduin asiaan testaillessani Zeissin uusia tähtäinkiikareita. Niiden ASV-ominaisuus (luodin lentoratakompensaattori) mahdollistaa tarkat säädöt eri etäisyyksille. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun ase on kohdistettu normaalisti sadalle metrille, niin lentoratakompensaattorin avulla voi tähdätä vaikkapa kolmeen sataan metriin normaalisti ilman korjauksia vain kääntämällä tähtäinkiikarin säätönupista asetuksen oikeaksi.

Ajatus näin helposta ammunnasta pitkälle matkalle tuntui uskomattomalta, ehkä hieman epäilyttävältäkin. Niinpä päätin lähteä 500 metrin radalle parin asiaan perehtyneen kaverin kanssa. En todellakaan ole mikään pitkänmatkan mestariampuja ja jos minä onnistuisin, niin kuka tahansa voisi asian oppia.

Otimme mukaan radalle metsästysaseita kaliibereissa 6.5x55, .308, .300 Win Mag, 9.3x62 ja varsinaisen tarkka-ampujakiväärin .338 Lapua Magnum. Muutaman kohdistuslaukauksen jälkeen 100 metrille olinkin sitten valmis kokeilemaan 300 ja 500 metriin.

Ylimmällä penkalla metsänrajassa 500 metrin päässä possutaulu ja ylpeä onnistuja.

Parin epäuskoisen haparoinnin jälkeen, alkoivat taulut putoilla myös ½ km penkalta. Aivan uskomaton tunne... Ilman sen isompia harjoitteluita, ASV-ominaisuuden avulla, ammuin viirupossun kokoiseen maaliin 500 metrin päähän tavallisella metsästyskiväärillä!

Makuulta ammuttaessa .338 Lapua Magnum tarkka-ampujakivääri tuntui jopa epätodellisen helpolta. Kyse ei enää ollut siitä, osuuko tauluun vaan ampuuko rankaan, lapaan, niskaan tai päähän. Varsinaiset laukaukset ammuttiin kuitenkin pahvitauluun, koska radan säännöt kieltävät näin tehokkaalla aseella pelteihin ampumisen. Ei ole ollenkaan vaikea uskoa, että vastaavalla aseella on tehty varmistettu onnistuminen 2.474 metrin etäisyydeltä sotilaskäytössä.

Terveisiä Putlerille ;)

Tekstiä


Laukaisutekniikoista on kirjoitettu paljon, enkä varmasti ole oikea henkilö niitä muille opettamaan, mutta muutamista yksinkertaisista ohjeista on ainakin itselleni ollut hyötyä:

• rento asento (kestää paremmin rekyyliä) ja luja olkapää- ja poskikontakti aseeseen.
• laukaisu ajoitetaan uloshengityksen loppuun pidättämällä hetki hengitystä. Jos tähtäys ei ole kunnossa kolmen tai neljän sekunnin odotuksella, niin älä laukaise, vaan hengitä hetki rauhassa ennen uutta yritystä.
• liipaisinta puristetaan rauhallisesti, välttäen nykivää liikettä, niin että ainoastaan etusormi liikkuu.
• liipaisinta puristetaan etusormen ensimmäisen nivelen keskikohdalla.
• laukauksen jälkeen pidetään asetta vielä hetki paikallaan, eli ns. jälkipito.

Ampumarata sijaitsee osoitteessa Pikijärventie 247, 18120 Heinola. GPS-koordinaatit: N61° 12.253', E26° 6.564' (WGS 84) http://www.heinolanampujat.fi/

Kannattaa katsoa alla olevasta linkistä Yhdysvaltalaisen National Shooting Sports Foundation NSSF:n Videosarja, jossa opastetaan pitkänmatkan ammunnan saloihin:

Kiikaritähtäimen ASV-ominaisuus tekee hyvissä olosuhteissa vaihteleville matkoille ampumisesta helppoa, mutta hieman hankalimmissa tilanteissa, esimerkiksi tuulikorjauksen laskemiseksi apua löytyy kännykkään ladattavista ballistiikkaohjelmista.

Lapuan ballistiikkaohjelma 
Sakon ballistiikkaohjelma
Norman ballistiikkaohjelma



Vaikka toistaiseksi itselläni ei pitkänmatkan riistalaukauksille ole ollut tarvetta, niin voihan tuon tarve tulla vastaan vaikka lintujahdissa, sekä tulevaisuudessa mahdollisilla jahtimatkoilla savannille tai vuoristoon. Ja vaikkei matkahaaveet koskaan toteutuisi, niin tarkat laukaukset pitkälle, auttavat ampumaan tarkasti myös lähelle. Virheen kun kertautuvat matkan pidetessä.

Kannattaa harjoitella, se on hyödyllistä, mutta hauskaa.

Markkinaoikeus hylkäsi Erätukun vaatimukset - yritti saada kilpailevat Neverfind-metsästyspuvut pois markkinoilta

Kuvat: Kartanokuvan ja Erätukun markkinointimateriaaleista.

Markkinaoikeus on hylännyt Erätukku Oy:n vaatimukset, joiden tarkoituksena oli poistaa oululaisen metsästystarvikemaahantuojan Kartanokuva Oy:n Neverfind-talvimetsästyspuvut markkinoilta. Erätukun väittämän mukaan Neverfind-talvimetsästyspuvuissa käytetty talvinen maastokuosi muistuttaa liikaa Erätukun JahtiJakt-puvuissa käytettävää kuosia ja on sekoitettavissa Erätukun rekisteröityihin tavaramerkki- ja mallioikeuksiin. Lisäksi Erätukku väitti Neverfind-talvimetsästysasujen jäljittelevän orjallisesti Erätukun tuotevalikoimaa ja tuotteiden ulkoasua, ja Kartanokuvan käyttävän oikeudettomasti hyväkseen Erätukun tuotteiden mainetta ja tunnettuutta.

Nykyään Nordhunter-markkinointinimeä käyttävä Kartanokuva Oy kiisti oikeudessa Erätukun vaatimukset kaikilta osin. Sen mukaan Erätukun talvimetsästysasuissa käytettävä kuosi on esittävä ja aidonnäköinen kolmiulotteinen talvimaisema, kun taas Neverfind-asuissa käytetty kuosi on kaksiulotteinen ja pelkistetty risukkoa muistuttava kuvio. Vaikka molemmat kuviot ovat saman oululaisen taiteilijan suunnittelemia, ne poikkeavat olennaisesti toisistaan.

Nordhunter käyttää Neverfind-talvimetsästysasuissaan taiteilija Kimmo Takaraution suunnittelemaa kuviota, joka tunnetaan myös nimellä Nordic Branch Snow

Markkinaoikeus päätyi ratkaisussaan Kartanokuvan kannalle. Oikeuden mukaan talvimetsästyksen harrastajia voidaan pitää harrastuksen luonteen vuoksi keskivertokuluttajaa tarkkaavaisempina, erityisesti silloin kun kyse on naamioitumiseen liittyvän tuotteen ulkoasun tarkastelusta. Talvimetsästysasujen käyttäjät kiinnittävät näin ollen huomiota erilaisten talvimetsästyskuosien pienehköihinkin yksityiskohtiin. Markkinaoikeuden mukaan Erätukun ja Kartanokuvan käyttämät kuosit eivät olleet tämän perusteella sekoitettavissa toisiinsa, ja käyttäjien saamat kokonaisvaikutelmat kuoseista olivat erilaiset.

Kartanokuva Oy:n toimitusjohtaja Jaakko Mannermaa toteaa päätöksen johdosta seuraavaa: "Markkinaoikeuden päätös oli odotettu. Eri valmistajien metsästysasuissa käytettävät maastokuosit eli ns. camokuviot muistuttavat aina jossain määrin toisiaan, eikä yksikään valmistaja voi saada kovin laajaa suojaa omalle kuviolleen. Lähes kaikissa camokuvioissa esiintyy tyypillisiä luonnon elementtejä, kuten puunrunkoja ja oksia. Erätukun vaatimusten läpimeno olisi käytännössä merkinnyt sitä, että se olisi saanut yksinoikeuden kaikkiin metsästysasuissa käytettäviin lehdetöntä talvista metsää tai risukkoa esittäviin camokuvioihin."

Erätukku lähestyi nyt käsiteltyyn asiaan liittyen jo maaliskuussa 2013 Kartanokuvan eräitä jälleenmyyjiä kirjeellä, jossa se pyysi jälleenmyyjiltä tietoa niiden myymien Neverfind-metsästysasujen myyntimääristä ja -hinnoista. Markkinaoikeuteen jättämällään vastakanteella Kartanokuva pyysi oikeutta vahvistamaan, että tämä Erätukun menettely oli sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaista. Markkinaoikeus kuitenkin hylkäsi näiltä osin Kartanokuvan vaatimukset, ja piti Erätukun tietopyyntöjä sinänsä hyväksyttävinä ja lain mukaisina.

Markkinaoikeus määräsi pääasian osalta Erätukun korvaamaan Kartanokuva Oy:lle oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluja yhteensä lähes 104.000 euroa. Kartanokuva puolestaan velvoitettiin korvaamaan Erätukulle vastakanteensa oikeudenkäyntikuluja 6.000 eurolla.


Lisätietoja: Kartanokuva Oy Nordhunter:

- toimitusjohtaja Jaakko Mannermaa, p. 050-3438750
- hallituksen puheenjohtaja Teppo Mannermaa, p. 050-3401591

- http://www.nordhunter.com/Markkinaoikeuden-ratkaisu

- markkinaoikeuden ratkaisu 110-112/15:  http://www.markkinaoikeus.fi/fi/index/paatokset/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/1424170360206.html