Zeiss VICTORY HT 8x42 Katselukiikaritesti

Zeiss VICTORY HT 3-12x56 T*:n tähtäinkiikaritestin hyvien kokemusten innoittamana päätin ottaa testiin myös Zeiss VICTORY HT 8x42 katselukiikarit.

Jostain syystä erityisesti Suomessa on paljon metsästäjiä, jotka eivät ole oppineet käyttämään katselukiikareita. Ehkä se johtuu metsästyskulttuuristamme, joka painottuu monesti hirven lihamotivoituneeseen ajometsästykseen, jossa useimmiten riittää tunnistukseksi pelkkä iso vai pieni ja sarvet tai ilman. Vaikka ei tunnu ollenkaan mukavalta, kun joku katsoo hirvipassista Sinua tähtäinkiikarinsa läpi, vain varmistuakseen kuka siellä on.

Kyttäysjahdissa ja aivan erityisesti hämäräkyttäyksessä hyvät katselukiikarit ovat lähes välttämättömyys. Niillä kun näkee kohteen silloin kuin paljaalla silmällä ei näe edes kohdealuetta kunnolla. Tosin peura-alueillakin on vielä Wanhanliiton jääriä, jotka luulevat pärjäävänsä ilman, koska eivät ole koskaan oppineet katselukiikareita syystä tai toisesta käyttämään.

Tänä syksynä törmäsin viimeksi tällaiseen pitkänlinjan kokeneeseen peurakyttäjään, joka kävi vasaa kyttyyllä ruokinnalla, johon olin asentanut riistakameran. Ihmettelin, kun kesken kyttyyn sain puhelimeeni kuvan vasasta, mutta laukausta ei kuulunut. Kysyin jälkikäteen, miksi et ampunut ja sain vastaukseksi, ettei ”siellä mitään peuraa käynyt, olisin ampunut jos olisi ollut”. Ei uskonut ennen kuin näytin kellonajalla varustetun kuvan.

Koko katselukiikareiden idea on, että ne ovat nopeasti esille otettavissa (roikkuvat kaulassa), hyödyntävät stereonäköä (kaksi silmää näkee aina paremmin kuin yksi), ovat helpommin käytettävissä (tähtäinkiikari on kiinni aseessa) ja hämärässä niillä näkee paremmin, kuin paljaalla silmällä tai pelkällä tähtäinkiikarilla. Jatkuva tähtäinkiikarin läpi tihruaminen myös rasittaa silmiä aivan eri tavalla kuin katselukiikareita käytettäessä.

Vertailukohteet ja -olosuhteet.

Suoritin vertailun aidoissa testiolosuhteissa peurankytiksen ohella, useilla eri kerroilla. Testit toteutin parivertailuina siten, että molemmilla kiikareilla saattoi katsoa vuoronperään viivytyksettä. Vertailupareina toimivat hämäräkiikareiden huippumalli Zeiss Victory 8x56 T* RF ja halppismalli Nikon Trailblazer 10x50. Markettitasoiset mökkikiikarit jätin suosiolla testin ulkopuolelle, koska vaikka niillä näkisikin päivällä kirkkaasti, ne eivät vain yksinkertaisesti toimi hämärähommissa.

Vertailuparien hintaluokat ovat Zeiss Victory 8x56 T* RF n. 2.700 € ja Nikon Trailblazer 10x50 n. 300 €. Zeiss VICTORY HT 8x42 katselukiikarit asettuvat lähemmäs yläpäätä n. 2.000 € hinnallaan. Vertailupareista on itselläni pitkäaikaista kokemusta, joten niiden keskinäiset erot olivat jo lähtökohtaisesti täysin selvät. Nyt oli kyse lähinnä siitä, kuinka hyvät katselukiikarit näihin verrattuna saa parilla tonnilla.

Vertailuajankohta ajoittuu pimeimpään uuden kuun ajankohtaan, mutta runsaslumiseen tammikuun sydäntalveen. Olosuhteet olivat siis varsin tyypilliset peurankyttyylle. Näissä olosuhteissa katselukiikareista on myös merkittävää hyötyä pelkään tähtäinkiikariin verrattuna.

Havainnot ja tulokset

Aivan ensimmäiseksi VICTORY HT 8x42 erottuu tässä vertailussa selvästi pienemmän kokonsa ansiosta (160 mm / 785 g). Vastaavasti Nikon Trailblazer 10x50 on 188 mm / 825 g ja Zeiss Victory 8x56 T* RF 194 mm / 1.150 g. Paino- ja kokoerot johtuvatkin lähtökohtaisesti mm. erilaisista objektiivin halkaisijan ja suurennossuhteen eroista. Nyt olikin mielenkiintoista lähteä katsomaan voiko hyvä hämäräkiikari olla näin pieni, kuin VICTORY HT on.

Nikon Trailblazeriin verrattuna VICTORY HT on kaikissa suhteissa selkeästi parempi. Eroja on jopa vaikea ymmärtää ennen kuin näitä pääsee rauhassa vierekkäin vertaamaan. Nikonillakin pärjää auttavasti (varsinkin, jos ei tiedä paremmasta), onhan se kuitenkin käyttökelpoisempi, kuin suurin osa hämärässä käytetyistä tähtäinkiikareista.

VICTORY HT kuva on kuitenkin selkeästi kirkkaampi/valoisampi, mutta myös voimakkaampi kontrasteissaan. HT tarjoaa myös selvästi tarkemman ja yksityiskohdissaan rikkaamman, sekä paljon sävykkäämmän kuvan. Nikonin ongelmaksi muodostuu myös tarkennus hämärässä. Useimmiten kyttyyllä kiikari tarkennetaan jo valoisaan aikaan kohdealueelle sopivaksi. Jos kuitenkin syystä tai toisesta tarkennus muuttuu tai haluasi katsella kohteita eri etäisyyksillä, niin Nikonin kanssa se on pimeässä tuskaista, ellei peräti mahdotonta.

Zeiss Victory 8x56 T* RF on kytiskiikareiden eliittiä ja kyse olikin lähinnä siitä, kuinka lähelle VICTORY HT sitä yltää. Itse asiassa pitkin testiä oli vaikea löytää näiden kahden kiikarin eroja kuvan valoisuudessa, sävykkyydessä ja yksityiskohtien erottelussa. Useamman illan sinnikkäät vertailut kuitenkin lopulta osoittivat Victory 8x56 T* RF:n paremmaksi, joskin erittäin pienillä eroilla, nimenomaan yksityiskohtien erottelukyvyssä todella hämärässä tai miltei pimeässä.

Victory 8x56 T* RF on siis niukasti parempi hämäräkiikari optisesti. Siinä on myös sisäänrakennettu etäisyysmittari, joka varsinkin jahtimatkoilla on kätevä lisä. Tutuilla paikoilla siitä ei juuri lisäarvoa saa, kuin korkeintaan täysin avoimessa maastossa, jossa etäisyyksien arviointi on muutoin hankalaa. Lisäksi Victory 8x56 T* RF:ssä on BIS® eli Ballistic-Information-System, joka kertoo kuinka monta senttiä tähtäystä täytyy milläkin etäisyydellä korjata ylös tai alas.

Täysin puhtaaseen kyttäysjahtiin valitsen näistä siis mieluiten Zeiss Victory 8x56 T* RF:n, kuten ennenkin. VICTORY HT 8x42 on kuitenkin selvästi monikäyttöisempi ja silti erittäin laadukas hämäräkiikari. Jo pelkästään Victory 8x56 T* RF:n paino kaulassa roikkuessa aiheuttaa pidemmän päälle niskan rasitusta.

Jos kaikkia Victory 8x56 T* RF:n ominaisuuksia ei täysipainoisesti tule hyödynnettyä, eikä halua erikseen ostaa myös yleiskiikareita, on Zeiss VICTORY HT 8x42 erittäin hyvä valinta. Ainoa selvästi negatiivinen yksityiskohta, jonka testistä niistä havaitsin, oli suojalaukun vuorikankaan kohtuullisen äänekäs rapina kovemmalla pakkasella. Kyttäysjahdissa ne onkin syytä ottaa pois laukustaan jo heti alkajaisiksi.

Tekniset tiedot

Suurennos	8 x
Objektiivilinssin halkaisija	42 mm
Ulostulopupillin halkaisija	5.3 mm
Hämärälukuarvo	18.3
Näkökenttä 1.000 metrillä	136 m
Subjektiivinen katselukulma	62 °
Lähisäätöraja	1.9 m
Diopterikorjaus	+4 | -4 dpt
Pupilliväli	54 - 76 mm
Pupillin etäisyys	16 mm
Objektiivityyppi	FL/HT
Prismajärjestelmä	Abbe-König
Vesitiiviys	500 mbar
Linssipinnoite	LotuTec®
Täyte	typpi
Toimintalämpötila	-30 | +63 °C
Korkeus	160 mm
Leveys silmävälin ollessa 65 mm	128 mm
Paino	785 g

.

Valkohäntäpeuran urosvasa kyttäysjahdista

Arvoimme tänään kaverin kanssa kytispaikat vierekkäisiltä ruokinnoilta. Jatkoin katselukiikaritestiä siitä mihin se oli eilen jäänyt. Omalla paikallani oli hiljaista, eikä peuroja näkynyt. Kaverin passissa sen sijaan oli heti jo valoisan aikaan äksöniä ja tekstiviestejä tuli useammastakin erillisestä peurahavainnosta. Olimme tullessamme levittäneet heinäpaalit ruokinnoille ja peurat arastelivat uutta emmettä, eivätkä tulleet totutusti suoraan paikalle.

Odotettu laukaus kajahti kuitenkin lopulta klo 17:05. Jatkoin kiikareiden vertailua vielä kolmisen varttia todelliseen pimeään asti. Eipä sen jälkeen auttanut, kuin tunnustaa tappio omalta kohdalta ja lähteä onnittelemaan kaveria kauden neljännestä peurasta.

Valkohäntäpeuran kyttäysjahdista aikuinen naaras

Taas on takana pari saaliitonta kyttäystä, joiden ohessa olen testaillut katselukiikareita. Zeiss VICTORY HT 3-12x56 T*:n tähtäinkiikaritestin hyvien kokemusten innoittamana olen nyt kerännyt kokemuksia Zeiss VICTORY HT 8x42 katselukiikareista. Vertailukohteina toimivat hämäräkiikareiden huippumalli Zeiss Victory 8x56 T* RF ja halppismalli Nikon Trailblazer 10x50. Muutaman päivän ja kyttyyn jälkeen pääsen kertomaan lisää testistä ja tuloksista.

Samaan aikaan, kun itse vertailin kiikareita, kaveri ampui naapuripassissa tänään klo 16:20 aikuista naaraspeuraa. Puolituntia laukauksen jälkeen sain tekstiviestillä pyynnön tulla apuun. Paikalla verijäljistä totesimme laukauksen osuneen hieman alavoittoisesti. Pimeä oli jo käytännössä laskeutunut, joten päätimme antaa jälkien ja peuran kylmetä vielä kolmisen varttia.

Sitten alkoikin se urheilullisempi osuus tässä metsästyspäivässä. Katkonaisia jälkiä jatkui satoja metrejä, aikaakin tuhraantui kosolti. Umpihankea ja pusikkoa rämmimme, kunnes peura lopulta löytyi. Siinä vaiheessa olin jo totaalisesti hiestä märkänä ja rillit sumeana. Kaveri aloitti suolistuksen ja itse lähdin ”oikaisemaan” autolle hakeakseni pulkan. Käytännössä rämmin pimeässä metsässä puskasta toiseen ja melkoisten kaarrosten jälkeen pääsin tielle, mutten todellakaan auton viereen.

Edessä oli vielä uudet rämpimiset pulkan kanssa pusikossa kaadolle ja sitten yhteisvoimin peura tielle. Nyt kotona kun tarkistin GPS:tä, niin olin onnistunut tässä linnuntietä muutaman sadan metrin matkassa rämpiä kiemurrellen umpihangessa edestakaisin kaikkineen vajaa pari kilometriä.

Kaverin kolmas kaato tällä kaudella oli kuitenkin tosiasia ja totta puhuen kuntoilu raikkaassa pakkassäässä ei itsellenikään pahaa tehnyt.