sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kannatko vastuun Mirka Myöhäsen mielensäpahoittamisesta?

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Tämän päivän Hesarissa on näyttävä, lähes koko sivun kokoinen juttu metsästyksestä. Kirjoitus on otsikoitu ”Metsästys huolettaa paikoin lähiasukkaita”. Koko jutun asenne ja asetelma on otsikkoa myöten jotenkin täysin pielessä.

Varsinainen juttu lähtee liikkeelle ihan sympaattisesti kuopiolaisen Jännevirran metsästysseuran hirvikeiton teolla iltapäivän peijaisia varten (resepti jutun perässä). Mutta sitten toimittaja Minna Pölkki on jostain kaivanut esille mielensäpahoittajan:

Lähistöllä asuvan Mirka Myöhäsen kotona jahti näkyy ja kuuluu. Se häiritsee perhettä. "Metsästä kuuluu keppien kalisuttelua ja hoh-hoh-hoo, kun miehet ajavat hirviä. Lapset pelkäävät sitä. Viime viikonloppuna metsästäjä käveli pihan kautta tielle", Myöhänen kertoo. "Lähdemme usein viikonloppuna pois kotoa."

Juttu jatkuu samassa hengessä Hufvudstadsbladetin uutisen referoinnilla Raaseporissa Uudellamaalla fasaaninmetsästyksestä aiheutuneesta riidasta. Tällaisen roskan lukemisesta aamiaispöydässä ei voi tulla mitenkään hyvälle tuulelle. Jotten vajoaisi yhtä alas kuin mielensäpahoittaja Mirka Myöhänen ja toimittaja Minna Pölkki, on pakko ajatella jotain positiivista.

Hyvä kun metsästyksestä uutisoidaan muutoinkin kuin onnettomuuksista ja susien salakaatoepäilyistä. Mitä meidän kaikkien tulisi tehdä, jotta tästä käsittämättömästä asennevammaisuudesta päästäisiin eroon ja metsästyksen arvostus palaisi sille paikalle missä se on aina Suomessa ollut?

Meitä on Suomessa noin 300.000 metsästäjää. Jos mukaan laskee välittömän lähipiirimme, niin saman jääkaapin antimia käyttää yli miljoona metsästykseen luonnollisesti suhtautuvaa ihmistä. Kunpa nyt kuluvan metsästyskauden aikana jokainen meistä kertoisi positiivisia asioita metsästyksestä naapureillemme, työkavereillemme ja sukulaisillemme sekä tuttavillemme. Keskusteluyhteyden avattuamme voisimme oikoa täysin vääriä käsityksiä niin metsästystavoista kuin sen juridisesta ja moraalisesta pohjasta.

Jos aktiivisen metsästyskauden (n. 6 kk) aikana edes joka toinen viikko jokainen meistä saa tällaisen positiivisen keskustelun aikaiseksi, niin olemme saaneet oikeaa tietoa levitetyksi 3.600.000 ihmiselle. Kun tähän lukuun lisätään meidät metsästäjät perheinemme, on luku jo reilut neljä ja puoli miljoonaa. Se kattaa käytännössä koko maan aktiivisen aikuisväestön.

Vastuu metsästyksen arvostuksesta on siis kaikilla meillä metsästäjillä itsellämme. Ollaan aktiivisia ja näkyviä metsästyksen puolestapuhujia siellä missä olemme. Metsästys on arvokasta ja tärkeää. Tässä maassa on metsästetty aina ja tähän asti sitä on myös osattu arvostaa. Kaikkein äänekkäimmät ja paatuneimmat metsästyksen vastustajat ovat tietysti asia sinänsä, mutta heidänkin väitteensä voidaan kohta kohdalta ”ampua alas” näin halutessa. Taustatietoa näihin keskusteluihin löydät mm. www.metsastyksenmoraali.com –sivustolta.

Ai niin ja se resepti:



Jännevirran peijaishirvikeitto


Ruskista hirvenluut. Keitä niistä lihalientä 3–4 tuntia. Lisää suola.
Ruskista lihat ja keitä niitä lihaliemessä pari tuntia. Kuori vaahto pois.
Lisää maustepippuri, laakerinlehdet ja lipstikka.
Lisää perunat, freesatut sipulit ja liemijuurekset (porkkanaa, lanttua, purjoa, juuriselleriä, palsternakkaa).
Keitä puolisen tuntia. Ripottele pinnalle tuoretta persiljaa.


Lähde: Jännevirran seurueen kokki Jyrki Happonen ja Helsingin Sanomat



10 kommenttia:

  1. nuo pelokkaat lapsoset on varmaa niitä joitten mielest maitoki tulee purkista....ei lehmäst

    VastaaPoista
  2. Niinpä ;) Oikeastihan tuossa ei ole kysymys lasten peloista vaan aikuisten asenteesta, joka heijastuu lapsiin.


    Lapsilleen kun voi uskotella miltei mitä vaan. Vaikka ne punanuttuiset ukot siellä metsääsä ovat joulupukki tonttuineen...

    VastaaPoista
  3. Niin totta!

    VastaaPoista
  4. Onneksi välillä hiukan toisenlaistakin toimintaa ja uutisointia. Tosin yllätys yllätys maakunnassa kehä III ulkopuolella:

    http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/37804-viides-ja-kuudesluokkalaiset-paasivat-metsalle

    VastaaPoista
  5. Tuossa Hesarin jutussa on mukana myös aika paljon toimittajan omaa asennetta. Hän näyttää jo alunperin päättäneen kirjoittaa varoituksen sanoja metsästyksestä ja jos vielä sattui löytymään kovan etsinnän jälkeen sopiva haastateltava, jolle sai vähän vaikka "laitettua sanoja suuhun", niin mikäs sen mukavampaa. Olisi mielenkiintoista kyseisestä lehdestä joskus lukea jonkun (tässä maailmassa elävän) miestoimittajan kirjoitus metsästyksestä ;)

    VastaaPoista
  6. Ei ne lapset pelokkaita ole, vaan vanhemmat. Pikkumuksut kasvaa siihen maailmaan mitä niille pienenä tarjotaan. Vai väittääkö joku, että itäsuomalaiset tenavat ovat jotenkin metsäverisempiä kuin helsinkiläiset lajitoverinsa?


    Siinä kun sitten pienestä pitäen äiti säpsähtelee jokaista metsästä kuuluvaa risahdusta, niin tietää mitä jälkikasvustakin tulee.

    VastaaPoista
  7. Sanopas se, olen täysin samaa mieltä kanssasi…

    VastaaPoista
  8. Jep, eivät taida olla nuo tenavat edes partiossa, saati missään muussakaan tervehenkisessä luontotoiminassa...

    VastaaPoista
  9. Ei pitäisi sanoa, mutta sanonpa kumminkin:
    pitäisi lailla kieltää (useimpia) naisia, vihreitä ja humanisteja kirjoittamasta metsästyksestä sanaakaan - ainakin, jos kyseessä on yleensä vakavasti otettavan sanomalehden ihan oikea artikkeli... Ne kun luulevat siitä enemmän kuin tietävät. Kirjoitelkoot sitten mielipidepalstoille kynä sauhuten kauhukuvia niin paljon kuin lystäävät.

    VastaaPoista
  10. Niinpä, toimittajalta ainakin odottaisi asioihin perehtymistä ja vähemmän aseenteellista suhtautumista. Kolumnit ja mielipidesivut sitten erikseen...

    VastaaPoista