.jpg)
Kyttäysjahti ruokintapaikalla tai sen läheisyydessä on yksinäistä ja usein puuduttavaakin hommaa. Porkkanapinoa hiljaa paikallaan tuijotellessa näkee ja kokee kuitenkin paljon muutakin metsän elämää.
Tällä kaudella pidin määrätietoisesti kirjaa erilaisista eläimistä, joita ruokintapaikoilla näin ja kuulin kymmenien (ehkäpä jopa yli sadan) tuntien aikana. Julkaisen nyt näitä havaintoja Tapiolan takamailla -blogin juttusarjan riistakameroista innoittamana ja osin yllyttämänäkin…
Kesällä Virossa villisikojen ja metsäkauriiden lisäksi vierailevia tähtiä olivat hirvet, supikoirat, ketut, kyyhkyt, haikara, siili ja kurjet. Syksyllä Saarenmaalla listaan tuli vielä saksanhirvet ja valkoposkihanhet. Toki Virossa näin ja kuulin odotellessani lukuisia muitakin lajeja ruokinnan ulkopuolelta, kuten käen, kehrääjän, taivaanvuohen, lehtokurpan, haukkoja, merikotkan, haarapääskyjä, lokkeja, sorsia jne.
Valkohäntäpeurojen ruokinnalla peurojen lisäksi bongasin listalle uusia lajeja: talitiaisia, sinitiaisia, hömötiaisia, punatulkkuja, töyhtötiaisia, viherpeippoja, käpytikkoja, mustarastaita, keltasirkkuja, närhiä, korppeja, harakoita, variksia, tunnistamatta jääneen pöllön, teeri, hiirihaukka, rusakoita, myyriä, hiiriä, lumikko, kärppä ja orava. Ja ruokailun läheisyydessä palokärjen, hippiäisen, puukipijän ja jopa laulujoutseniakin seitsemäs tammikuuta kovilla pakkasilla.
Ruokintapaikkojen antimet, kuten maissi, herne, vihannekset, juurekset, hedelmät ja vilja houkuttelevat paikalle monimuotoisen lajiston hyönteisistä, selkärangattomista, matelijoista, linnuista ja pikkunisäkkäistä. Ruokintapaikan runsauteen tuovat omat lisänsä erilaiset jätökset, nuolukivet ja suolistuksesta jääneet perkuujätteet. Ruokinnasta ja sen lajirunsaudesta hyötyy siis koko ravintoketju petoihin asti.
Ilveksistä ja susistakin on jälkihavaintoja, jollain paikoin vierailijoina ovat myös karhut ja ahmat, vaikken niihin itse olekaan törmännyt.
Aivan pienestä asiasta ei ole kyse, koska riistapeltoja ja ruokintapaikkoja on peräti 76.000 ympäri Suomea. Yksittäisille ruokintapaikoille saatetaan viedä jopa tuhansia kiloja ravintoa syksystä kesään. Tällaiset paikat ovat siis todellisia keitaita keskellä karuinta talvea ja osa sitä todellista käytännön luonnonsuojelua, kuten metsästäjien tekemä riistanhoitotyö yleisemminkin.
Laitapa kommenttia, mitä kaikkea muuta ruokinnalla olet havainnut.
.
