Suutari ja kaksi peuraa

Peura tulossa ruokinnalle. Oikealla takana näkyy myös avotorni, jossa kohta edessä jäännät paikat.

Eilen illalla tapahtui jotain, mitä ei vielä koskaan ennen ole itselleni tapahtunut. Hieman ennen viittä ruokinnalle tuli yksinäinen naaraspeura. Peura oli oikein mallikkaassa kylkiasennossa. Tähtäsin rauhallisesti lavan taakse keuhkoille, puristin hitaasti ja KLIK! Ei voi olla totta, enkö ollut vetänyt patruunaa pesään??? Kädet hiukan jännityksestä täristen yritän vetää lukkoa taakse mahdollisimman hiljaa. Aseesta tulee laukeamaton patruuna esiin.

Peura kuuntelee hermostuneesti jokaista metallista kilahdusta, siirtyen askel askeleelta pois ampumasektorilta, kun lataan aseetta uudelleen. Juuri viimeisellä hetkellä saan tähtäyksen uudelleen kuntoon. Kello 17:01 terveiset vahvistavat vanhan viisauden, ettei ilmaisia lounaita ole. Rankaosuma pudottaa peuran miltei jaloilleen.

Kiroan mielessäni taannoista siirtymistäni halpaan serbialaiseen Leader soft point jacket 285 grs 9.3 x 62 patruunaan. Perustelin itselleni ostoa, jotta voin harjoitella ja metsästää samoilla patruunoilla edullisesti. Mieleeni tulee väistämättä myös eräs aiempi totaalinen huti, sainko tästä nyt hyvän syyn syyttää patruunaa ampumataitojeni sijaan. Sitten mieleen jysähtää syksyiset karhujahdit, niissä ei todellakaan voi ottaa tällaisia riskejä toimimattomista patruunoista. Täytynee siirtyä käyttämään jotain premium-patruunaa. Olisiko ehdotuksia luotettavasta ja toimivasta?

Lähden pistämään ja suolistamaan peuraa. Homman tehtyä katselen kännykästä kaverin kyttyypaikalta tulevia kuvia emästä ja vasasta.

Odotettu laukaus kajahtaa klo 17:32 harvinaisen pienikokoiselle naarasvasalle. Tapahtumarikas ilta opetti paljon halpapatruunoista, toi kaverille kauden kuudennen ja itselleni kauden yhdennentoista valkohäntäpeuran, viiden tuloksettoman kyttyyn jälkeen. Nyt vielä loppurutistus, kautta on jäljellä enää neljä iltaa.

Aladobi eli lihahyytelö

Niin aladobi vastaa, kuin sitä kutsutaankin monilla nimillä: lihahyytelö, tytinä, syltty, punsa, alatoopi. Aladobi tulee ranskan kielestä "à la doube", jossa doube tarkoittaa "hyytelöksi tai hyytelössä keittämistä". Vähintään yhtä monta on tapaa valmistaa tämä herkku, kuin nimetä se.

Nimimerkki SRJK jakoi asemies-jutun kommenttikentässä hyödyksemme Jaakko Nuutilan reseptin. Yllätyin lopputulokseen, jäniksen ja sherryn maut sopivat yhteen erittäin hyvin. Toisena vaihtoehtona voisi käyttää portviiniä, mutta viini ei suinkaan ole pakollista onnistuneeseen lopputulokseen. Lihahyytelön voi jäniksen sijaan tehdä myös hirven, peuran, kauriin, villisian ja riistalintujen luisesta lihasta.

Jänishyytelö

1 jänis
200 g sipulia
200 g porkkanaa
200 g palsternakkaa
3 rkl voita
1 rkl katajanmarjoja
persiljaa
3 valkosipulinkynttä
1 timjaminoksa
1 rosmariininoksa
1 rkl valkopippureita
2 laakerinlehteä
3 dl kuivaa sherryä
8 liivatelehteä
suolaa

Paloittele jänis leikkaamalla koivet irti ja ranka poikittain puoliksi. Ruskista palat voissa ja laita kattilaan. Kaada vettä niin että palat peittyvät. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja kuori vaahto. Lisää kattilaan kuoritut ja paloitellut kasvikset ja mausteet. Kypsennä kunnes lihat irtoavat luista, jäniksen iästä ja riiputtamisesta riippuen noin 1,5-2 tuntia. Nosta lihat jäähtymään. Irrota lihat luista. Siivilöi liemi ja lisää joukkoon sherry. Keitä kunnes jäljellä on enää viisi desilitraa. Lisää joukkoon liotetut liivatelehdet ja suola. Jauha kypsät jäniksenlihat (minä leikkasin vain pieniksi kuutioiksi) lihamyllyn läpi ja lisää ne liemen joukkoon. Kaada seos leipävuokaan hyytymään ainakin kuudeksi tunniksi. Kumoa ja leikkaa viipaleiksi. Tarjoa leikkeleenä tai alkuruokana sienisalaatin kanssa.


Aladobi maistuu herkulliselta sellaisenaan, uusien perunoiden kanssa tai vaikka ruisleivällä, lisukkeeksi sopii metsämarjakastike.

Lihalliset nautinnot verolle pantaviksi

Verkko-Hesari uutisoi tänään, Dagens Nyheteriä lainaten, Ruotsin maatalousviraston haluavan lihalle erityisen hiilidioksidiveron.

Lihalle asetettava hiilidioksidivero voisi perustua esimerkiksi siihen, kuinka suuret kasvihuonepäästöt yksi lihakilo aiheuttaa. Vero koskisi naudanlihan lisäksi myös muita lihalaatuja, kuten sianlihaa ja broileria.

Viime vuonna ruotsalaiset söivät lihaa kaikkiaan 87 kiloa vuodessa. Suomalaiset söivät Lihatiedotuksen mukaan vuonna 2011 lihaa vajaat 78 kiloa.

"Tärkein johtopäätös on, että lihaa on syötävä vähemmän", Ruotsin maatalousviraston markkinointiosaston päällikkö Gabriella Cahlin sanoo DN:lle.

Myös Suomessa on asia ollut esillä useampaan otteeseen. Luonto-Liitto ja Animalia ovat ehdottaneet vastaavaa jo vuonna 2011:

Esimerkiksi lihalle ja juustolle voidaan asettaa ympäristövaikutusten mukaan porrastettu haittavero polttoaineiden, tupakan ja alkoholin tapaan. Lihan hintaa voidaan nostaa myös tiukentamalla eläintuotantoon liittyviä hyvinvointimääräyksiä. Hintojen korotusten tuottoja tulee suunnata tuotantoeläinten hyvinvoinnin parantamiseen.

Globaalisosialidemokraatit GSD ry esitti SDP:npuoluekokoukselle tänä vuonna aloitteen:

Suomessa otetaan käyttöön erillinen haittavero lihalle sen suhteellisesti suurien hiilipäästöjen vuoksi. Samalla lisätään tiedotusta eri raaka-aineiden ilmastovaikutuksista ja ohjataan kulutusta vähän kasvihuonekaasuja tuottaviin tuotteisiin.

Terveisinä täältä ravintoketjun huipulta huomauttaisin moisen vihervasemmistolaisen ajattelun olevan varsin arveluttavaa ja kansalaisia eriarvoistavaa. Samalla ehdotus kuitenkin väistämättä lisäisi metsästyksen ja riistan arvostusta, ehkä suosiotakin.  Suhtaudunkin ehdotukseen varauksellisen myönteisesti, mikäli myös monien kasvisyöjien ensisijaisena proteiininlähteenä pitämä soija saa omat haittaveronsa. WWF:n mukaan nimittäin soijan viljely voi tuhota Iso-Britannian kokoisen alan (22 miljoonaa hehtaaria) metsää ja savannia Etelä-Amerikassa vuoteen 2020 mennessä.