perjantai 1. helmikuuta 2019

Kritiikkiä Keskustan eräpoliittiseen linjaukseen

Yhyyyyyyy… saatan nyt loukata jonkun tunteita somessa, mutta pistetäänpä tyhjästä vaalihutusta ilmat pihalle.


Keskustapuolue on juuri julkaissut Mikko Kärnän johdolla laaditun ”Keskustan eräpoliittinen linjaus” -julistuksen. Siinä on kymmenen hyvää ja kaunista teesiä suomalaisen eränkäynnin parhaaksi. Kaiken ylevän lisäksi se on puhdasta populistista huttua vaalien alla. Tässä yritetään tökeröllä tavalla paikkailla uppoavaa laivaa.

Joo, tiedän kyllä, ettei pitäisi tarttua tällaiseen poliittiseen asiaan ollenkaan, tunteet kun käyvät kuumina vaalien alla. Keskustelin tästä myös parin kaverini kanssa, jotka varoittivat puuttumasta asiaan. Olisi kuulemma harrastuksellinen itsemurha alkaa kritisoida keskustaa. ”No hitto miks ei?” Demokratiaan kuitenkin kuuluu sananvapaus ja erityisesti sitä pitää käyttää silloin kun neuvotaan olemaan hiljaa itselle rakkaista asioista, jotka ovat menossa persiilleen.



Kiitos tyhjästä keskustalle


Ihan ensimmäiseksi haluan kuitenkin kiittää keskustaa tästä julistuksesta. En ole muilta puolueilta sellaista vielä nähnyt. On toki jo itsessään hyvä, että puolueella on paljon kaunista sanottavaa ”eränkäynnin, metsästyksen ja niihin läheisesti liittyvien toimintojen” puolesta. Kauniit sanat eivät vain paljoakaan lohduta, kun samaan aikaan teot ovat olleet jo vuosia jotain ihan muuta.

En julkaise tässä blogissa tuota julistusta kokonaisuudessaan, koska se on seitsemän sivua pitkä. Voit ladata sen tästä linkistä PDF:nä, jos iltasatujen lukeminen kiinnostaa.



Aseen omistus


Aloitetaan analyysi A:sta eli aseen omistamisesta. Julistuksessa:

Keskusta sitoutuu toiminnassaan turvaamaan vastuullisten aseenomistajien oikeudet ja varmistamaan, että ampuma-aseen hankkiminen perusteltuun tarkoitukseen on Suomessa tulevaisuudessakin mahdollista. Sitoudumme jatkamaan lupabyrokratian keventämistä turvallisuusnäkökulmat huomioiden ja huolehdimme, että aseiden kotisäilytysoikeudesta pidetään kiinni.


Tarpeettomat ampuma-aselain kiristykset

Mennäänpä hiukan taaksepäin, sinne mistä nykyinen kurjuus johtuu. Suomessa oli hyvä, mutta tiukka aselainsäädäntö 2000-luvun alkuun asti. Yksittäisten traagisten tapahtumien jälkeen keskustapuolueen pääministerin Matti Vanhasen johdolla tehtiin hätäisesti täysin epäonnistunut ampuma-aselain muutos, jonka saatteli valmiiksi keskustalainen pääministeri Mari Kiviniemi 2011. Muutoksen jälkeen käsiaseiden luvansaanti vaikeutui tuntuvasti ja osin muuttui täysin mahdottomaksi. Samaan aikaan aloitettiin luvanhakijoiden ja -haltijoiden terveydentilan valvonta täysin toimimattomin keinoin mm. pällitestein.

Näissä mainingeissa Matti Vanhanen ehdotti mm. aseiden keräämistä ampumaradoille säilytettäväksi. Onneksi tämä ei mennyt sentään läpi. Lisää surkuhupaisia hetkiä koettiin keskustan johdolla, kun Matti Vanhanen julisti YLE:n uutisissa pienoispistoolin "lähes sarjatulta" ampuvaksi aseeksi. Siihen asti pienoispistooli oli ollut erittäin kätevä harrastease, mutta myös loukku- ja luolametsästäjän työkalu. Lakiuudistuksen jälkeen ei näihin enää lupia herunut. Samalla lakiuudistus esti monen nuoren aseharrastuksen aloittamisen ja ampumaurheilua laajemminkin.

Kaikki aselain kiristykset ovat kohdistuneet "vastuullisiin aseenomistajiin".  Harmi kyllä kärsijät ovat vain ja ainoastaan aseharrastajia, koska rikollisten toimintaan ei pystytä vaikuttamaan rehellisten ihmisten kyykyttämisellä.


Ampumaratoja suljettu

Vuosituhannen vaihteesta alkaen keskusta on Jäätteenmäen, Vanhasen I, Vanhasen II, Kiviniemen ja Sipilän pääministerikausilla johtanut Suomea. Kuitenkin 1990-luvun loppuun verrattuna Suomessa on noin tuhat ampumarataa vähemmän. Ampumaratojen sulkeminen on metsästäjien kannalta katastrofaalista. Keskusta olisi halutessaan voinut muuttaa tilanteen tyystin toiseksi, vaikkapa nyt viimeksi neljän vuoden aikana Juha Sipilän johdolla, mutta alasajo sen kun jatkuu.


Uudet säilytyssäännöt maksavat kymmeniä miljoonia aseharrastajille

Sipilän hallitus siunasi katastrofin uudella ampumaratalailla ja aseiden säilytykseen liittyvillä uusilla säädöksillä, jotka tulivat voimaan 1.12.2015. Ne eivät kuitenkaan ole vielä ehtineet muuttua kaikin osin käytännöksi, koska aseiden säilytyksen osalta annettiin viiden vuoden siirtymäaika. Ennen aselain uudistusta ei ollut nähtävissä järkevää perustetta aseiden säilyttämisen muuttamiseksi, mutta hallitus päätyi vaatimaan tyyppihyväksyttyä turvakaappia enemmän kuin viisi asetta omistavilta. Aiemmin riitti, kunhan asetta säilytti turvallisesti ja lukittuna, yleisimmin tavallisessa metallisessa asekaapissa.

Tämä muutos tulee maksamaa n. 60.000 aseenomistajalle yhteensä vähintään 36.000.000€, eikä aseturvallisuus käytännössä parane mitenkään merkittävästi.

Lisäksi kalliin sertifioidun asekaapin vaatimus asettaa monella harrastajalla viisi asetta käytännön maksimimääräksi. Koska jos omistaa jo viisi asetta, niin kuudennen aseen ostamisen yhteydessä joutuu sijoittamaan (400 – 2.000€ uuteen kaappiin, 50 – 100 € kaapin rahtiin ja aselupaan 90€) helposti yli 700€ pelkästään sivukuluihin ja siihen sitten tietysti aseen hinta päälle. Käytännössä tämä aiheuttaa myös kieltäytymistä perintöaseista, koska aktiiviharrastajalle viisi asetta on todella vähän. Siihen joukkoon ei mahdu perintöaseet, vaikka niihin olisi muodostunut lapsuuden muistoja.


Aseluvan hinnat

Aseluvan hinta nousi taas tänä vuonna Juha Sipilän johtaessa maata, nyt se on jo 90€. Muistan vielä vuoden 1990, jolloin aselupa maksoi 20 mk. Kun Suomessa mentiin eurovaluuttaan 1.1.2002, käytettiin muunnoskerrointa 1 eur = 5,94573 mk. Siis vuoden 1990 aseluvan hinta olisi 3,36€. Kun aselupa on kuitenkin 90€, on sen hinta noussut yli 26-kertaiseksi eli runsaat 2500%.

Kuitenkin elinkustannusindeksillä korjattuna 20 mk:n aseluvan hinta vastaa tänä vuonna 5,25€. Tuo ylimääräinen 84,75€ ei ole mikään luonnonvoima, vaan se johtuu puhtaasti poliittisista päätöksistä ja eniten aselakien kiristyksistä, joista keskustapuolue on pääministeriensä johdolla pitkälti vastuussa.

Uusimmat aselain kiristykset, asedirektiivien muutokset ja Juha Sipilän hallituksen poliittinen ohjaus/saamattomuus ovat käytännössä johtaneet siihen, ettei läheskään kaikkialla Suomessa ole enää mahdollista saada aselupia itselataaviin (TT3) urheiluaseisiin metsästysperusteisesti, vaan niitä tulkitaan vaarallisiksi ja tarpeettoman tulivoimaisiksi aseiksi. Lisäksi aselupia on alettu rajoittaa täysin tarpeettomasti määräaikaisiksi. Tämä käytäntö ei lisää aseturvallisuutta, mutta kyykyttää harrastajaa ikävällä ja kalliilla tavalla.

Käytännössä 90€ kohtuuton lupamaksu on myös johtanut käytettyjen aseiden menekin romahtamiseen kaikkein edullisimmassa hintaluokassa. Hyviä ja toimivia aseita menee entistä enemmän sulattoon. Kaikki tämä vaikeuttaa nuorten aseharrastuksen aloittamista entisestään, sekä on tietysti romahduttanut myös aseiden omistusarvoa. Aivan erityisesti tämä koskee perintöaseita.


Lupabyrokratian purkutalkoot

Tämä on oikeasti helvetin iso vitsi, vaikkei se yhtään naurata. Julistuksessa tosiaan sanotaan: ”Sitoudumme jatkamaan lupabyrokratian keventämistä turvallisuusnäkökulmat huomioiden ja huolehdimme, että aseiden kotisäilytysoikeudesta pidetään kiinni”.

Ihan ensimmäiseksi todettakoon se tosiasia, että nämä lupabyrokratian kiristykset ovat olleet keskustalaisten pääministerien organisoimaa toimintaa. Muistan vielä hyvin ajan, kun aseluvan sai käytännössä läpihuutojuttuna, jos ei ollut isommin elämässään hölmöillyt. Täytit lomakkeen ja veit sen poliisiasemalle. Maksoit muutaman euron leimaveron ja sait ostoluvan parhaimmillaan heti, mutta joskus siinä saattoi kestää viikko. Nykyään lupaa voi joutua odottamaan jopa kuukausia.

Luvan sai aikanaan helposti kivääriin, haulikkoon, pistooliin tai vaikka itselataavaan mustaan kivääriin. Perusteluiksi riitti metsästys (jos oli suorittanut metsästyskortin) tai virkistysammunta (jolla perusteella nykyään ei taida mitään lupaa enää herua). Keskustan vartiovuorolla otettiin käyttöön käytännössä kaikki sen jälkeen tulleet aselainkiristykset pällitesteistä kalliisiin turvakaappisäilytyksiin.

Jos nyt sitten kärnäläiset tulevat ja kertovat, jotta ovat poistaneet itse keksimiänsä rajoituksia tai luoneet sähköisen asioinnin, niin ei se paljoa naurata. Kaiken lisäksi tämä sähköinen asiointikin siirtyy otettavaksi käytäntöön vasta 1.3.2020, jos edes silloinkaan. Keskustan pääministeri Matti Vanhanen itse aikanaan ehdotteli aseiden kotisäilytyksen rajoittamista, jota nyt siis jämäkästi yritetään keskustassa puolustaa. Keskustan ansiosta tosin kotisäilyttämisen kustannuksia ja vaatimuksia on nostettu reilusti, vaikkei näillä toimilla aseturvallisuus ole noussut käytännössä yhtään.



Metsästysmahdollisuudet


En jaksa tähän nyt kaivaa mitään tiettyä kohtaa keskustan julistuksesta, mutta uskokaa minua (jos ette sitä jaksa lukea): siellä on paljon kauniita ja kannatettavia asioita. Väistämättä tulee mieleeni, että miksi keskusta ei ole toteuttanut näitä, kun on ollut jo vuosia vallassa. Nytkin neljä vuotta pääministeripuolueena.

Keskustalla on Juha Sipilän pääministerisalkun lisäksi asunto-, energia- ja ympäristöministerin toimi Kimmo Tiilikaisella ja maa- ja metsätalousministerin posti Jari Lepällä.

Eli jos nyt ajatellaan mitkä ministeriöt Suomessa vastaavat metsästäjien asioista, niin juurikin maa- ja metsätalousministeriö sekä ympäristöministeriö ovat ne tärkeimmät, tietysti pääministerin ohjaamina. Kaikki nämä ovat koko hallituskauden olleet yhtä aikaa keskustan hallussa. Tämä jos mikä olisi ollut tuhannen taalan paikka tehdä ne kaikki mitä tuossa julistuksessaan lupaavat. Ja paljon muutakin, kuten vaikkapa avata suojelualueet metsästykselle.

Luonnonsuojelualueiden keskeisenä tavoitteena on luonnon biologisen monimuotoisuuden sekä luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason turvaaminen. Luonnonsuojelualueita ovat kansallispuistot, luonnonpuistot ja muut luonnonsuojelualueet. Monilla suojelualueilla suojelun peruste on esimerkiksi tiettyjen harvinaisten kasvien tai hyönteisten suojelu sekä kansallispuistoissa luonnonmaisemat ja virkistysaluetoiminta. Niinpä niillä alueilla voitaisiin metsästää kaikkia riistaeläimiä, koska yksikään riistaeläin ei Suomessa ole vaarassa joutua sukupuuttoon. Kyse on siis poliittisesta tahdosta, eikä sitä tunnu nykyään olevan kuin uusien metsästykseltä pois olevien suojelualueiden perustamiseen.


Keskustan ja MTK:n yhteiset eväät

Biologinen kestävyys sallisi paljon suuremmat riistaeläinkannat. Eikä mikään edistäisi erätaloutta ja metsästysmahdollisuuksia paremmin kuin se että riistaa olisi paljon. Alkaisi olla myös jahtimahdollisuuksia paljon nykyistä suuremmalle joukolle, kun ei tarvitsisi olla kateellinen niistä harvoista hirvistä. Metsälle pääsisivät maksua vastaan myös metsästysturistit ja mikä ilmeisesti vieläkin kauheampaa maattomat kaupunkilaiset.

Hirvieläinkantaa voitaisiin kasvattaa monin paikoin ainakin viisin-, mieluummin kymmenkertaiseksi, mutta MTK ei omiin bisneksiinsä niitä metsiin tai pelloille kaipaa. Jos ja kun keskusta kuuntelee MTK:ta, hienot eräpoliittiset linjaukset ovat ihan yhtä tyhjän kanssa.

MTK:n räväköityminen viimevuosina hirviasioissa on ilmeisesti seurausta siitä, ettei etujärjestö pysty juurikaan auttamaan taloudellisessa ahdingossa olevia maanviljelijöitä. Vaan suuntaavat huomion metsänomistajiin ja kun eivät kantohinnallekaan mitään voi, niin keskittyvät "hirvivahinkoihin".


Villisika

Villisika on pikkuhiljaa leviämässä uudeksi riistalajiksemme. Se voisi olla osassa Suomea jopa merkittävin riistalaji. Miljardien liikevaihtoa pyörittävä pääoma on kuitenkin saanut juoksupojikseen maa- ja metsätalousministeriön, joka pyrkii nyt tuhoamaan luontaisesti levinneen riistalajin ”parempien” bisnesten tieltä. Tämä parempi bisnes tehdään valtaosin kannattamattomasti veronmaksajien rahoilla. Lopputuloksena sikayrittäjä painii täysin kannattamattomassa tuotannossa henkihieverissä, kiinalainen saa maailman parasta lihaa alle todellisten tuotantokulujen ja muutama lihatalo käärii veronmaksajien tuet omiksi voitoikseen.

"Villisian kohdalla ohjeeksi sopii, että se on ammuttava tavattaessa", totesi keskustalainen maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä 23.10.2017 Vantaalla. Ministeriö on tehnyt poikkeuksellisia lakimuutoksia keskustalle ei-toivotun lajin torjunnassa. Keinovalaistus ja saaliin lahtaaminen aitaukseen ovat nykyisin sallittuja menetelmiä.

Metsästyslaki tarjoaa lisääntymisrauhan käytännössä kaikille riistalajeille, paitsi villisialle. Sen metsästysaika jatkuu ympäri vuoden lukuun ottamatta emakkoja, joilla on porsaat. Emakonkin voi toki tappaa, mutta täytyy muistaa listiä porsaat ensin. "Käytännössä vain konetuliaseet on kielletty", Leppä toteaa. Samaan aikaan Suomen Sikayrittäjät ry maksaa villisiasta 90 € tapporahaa ja lisäksi keskustaministerin ohjaama Ruokavirasto maksaa 40–100 € näytepalkkiota metsästetyistä villisioista. Metsästyslain muuttaminen yhden eläimen vuoksi on Suomessa harvinaista. Muutoinkin metsästyslakia on muutettu vain muutamia kertoja. Vanha keskustalainen sanonta kuuluukin: ”Rahalla saa ja hevosella pääsee.”


Erikoiset käsitykset jokamiehenoikeuksista

Linjauksessa julistetaan: ”Vanhat perinteet, kuten kylien läheisten marja- ja sieniapajien jättäminen ”huonojalkaisille” paikallisille, on pidettävä kunniassaan.

Kaikki varmasti ymmärtävät, etteivät jokamiehenoikeudet ulotu ihmisten pihapiireihin ja ne jätetään rauhaan. Mutta tällainen kylien läheisyydessä olevien alueiden pyhittäminen paikallisille kuulostaa ihan lapinpuolustaja Kärnän omilta säännöiltä. Näillä perusteilla ei täällä Etelä-Suomessa voisi poimia marjoja tai sieniä ollenkaan. Aina ollaan isomman tai pienemmän kylän läheisyydessä. Ja silloin kun olen pohjoisemmassa eräretkillä, niin on ihan mahdotonta tietää kuka kärnä on minkäkin allikon reunan itselleen ikimuistoisena oikeutena varannut. Ja rehellisesti sanottuna, vaikka tietäisin, en välittäisi.


Sudenmetsästys

Linjauksessa suurpetoasioissa keskustassa toivotaan kaikkea kaunista, mutta hipsitään EU:n selän taakse:

Suurpetojen metsästystä sääntelee EU:n luontodirektiivi. Keskustan näkökulmasta maamme suurpetopolitiikka on kuitenkin ensisijaisesti Suomen itsensä asia. Keskusta edistää Euroopan unionissa politiikkaa, jossa päätökset Suomen suurpetokantojen hoidosta kuuluisivat ensisijaisesti kansalliseen päätöksentekoon. Asiantilan muuttaminen on kuitenkin hidas prosessi ja tarvitsemme siksi siirtymäaikana joustavia, luontodirektiivin vaatimukset huomioivia ratkaisuja.

Keskusta edistää kaikkien suurpetojemme kannanhoidollista metsästystä ja suurpetokantojen pitämistä kohtuullisella tasolla vahinkojen minimoimiseksi. Häirikköpetojen poistamiseen on saatava joustavuutta ja välitöntä vaaraa aiheuttava suurpeto on voitava ampua ilman pelkoa seuraamuksista. Pedoilla on paikkansa luonnossa, mutta ei ihmisten pihapiireissä.

Suurpedoistamme susi, ilves ja karhu on siirrettävä luontodirektiivin liitteestä IV kevyemmän suojelun piiriin liitteeseen V. Keskustan mielestä erityisesti Suomen susikantaa on säänneltävä nykyistä tehokkaammin. Susikanta on pidettävä tasolla, jolla se ei aiheuta vaaraa ihmisille tai koti- ja tuotantoeläimille. Ihmisten huolet susien osalta on otettava vakavasti ja viranomaisten toimintaa häirkköpetojen poistamisessa on kehitettävä. Samoin edellytämme, että mikäli hybridisusia tavataan, on ne poistettava maamme luonnosta erittäin haitallisena vieraslajina.

Edistämme unionitasolla myös ikiaikaisen uroskarhujen kevätmetsästyksen palauttamista.  

Ahman vahinkoperusteista metsästystä on myös jatkettava porovahinkojen ehkäisemiseksi. Samoin selvitämme, voidaanko korppi määrittää rauhoittamattomaksi lajiksi koko maassa, eikä pelkästään poronhoitoalueella.

Haluamme pitää Suomen hyljekannat kohtuullisella tasolla merikalastuksen mahdollisuuksien turvaamiseksi ja edistämme unionitasolla hylkeenlihan pienimuotoisen myynnin sallimista.


Suomen riistakeskus voi myöntää poikkeuslupia harkintansa mukaan. Riistakeskus pitäytyy Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuottamassa suden kanta-arviossa. Suomen riistakeskus ja Luke kuuluvat molemmat riistakonserniin ja ovat maa- ja metsätalousministeriön ohjattavana.

Keskusta siis ohjaa käytännössä niitä tahoja, jotka määrittelevät kanta-arvioita ja jotka myöntävät tai kieltävät lupia. Julistuksessa puhutaan, jotta Keskusta edistää sitä ja tätä. Kauanko näiden asioiden edistäminen kestää? Keskusta on ollut vuosikaudet päättämässä, mutta nytkin vain puhuu edistämisestä, haluamisesta ja selvittämisestä. EU:n selän taakse meneminen on pelkkä tekosyy. Jos halua on toteuttaa asioita, niin sitten vaan tekemään, mutta jos aina kysyy ensin EU:lta, niin varmaankin saa niitä kieltäviä lausuntoja.

Moni muukin EU-maa on tehnyt direktiivien tulkintoja luovasti ja sitten tarvittaessa käynyt niistä komission kanssa keskusteluja jälkikäteen. Miksi Suomen pitää aina olla kiltti mallioppilas? Hallitus ei taida tosissaan vastuutaa EU-komission määräyksiä kuin alkoholin etämyynnin/tuonnin kieltämisellä ja käytettyjen tuontiautojen verotuskiistassa.

Siinä on se ero, että kun lopettaa vatuloinnin ja tekee, niin asiat tulevat tehtyä. Tekemisen jälkeen voi taas keskustella siitä mitä tuli tehtyä, eikä niistä asioista mitä ehkä edistäisi, haluaisi tai selvittäisi, jos viitsisi. Kun vuosia kyselee ja voivottelee, niin kait sitä voi sitten kutsua näissä julkilausumissa vaikka edistämisenä. Sillä vain ei ole mitään vaikutusta käytännön toimiin. Se on pelkkää höttöä vaalien alla, jos se ei muutu edes vuosien saatossa lihaksi.




Kaikki ei ole keskustan vikaa


Tässä edellä on aika pitkälti syyt sille, miksi Suomi on moniin muihin maihin verrattuna riistatyhjiö. Ja miksi meillä aseharrastajien asiat ovat pielessä isommassakin mittakaavassa. Riistatyhjiössä eräpoliittisen linjauksen ydin tulisi olla se, että riistakannat nostetaan ylös. Aselakeja uudistaessa pitäisi päätöksiä tehdä järjellä eikä tunteella, kuten harrastajien harmiksi vuosia on toimittu. Näiden jälkeen perässä tulevat, ilman sen kummempia linjauksia, metsästysmatkailu, aseturvallisuus ja oikeastaan kaikki muukin. Kunhan aletaan tekeminen ja lopetetaan toivominen tai toivomusten esittely, varsinkin jos itse ollaan ainakin osavastuussa nykytilanteesta.

Ja joo, tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole hyökätä ainoastaan keskustapuoluetta kohtaan. Kirjoitan tarvittaessa kaikkien puolueiden hutusta metsästykseen liittyen. Keskusta ja Mikko Kärnäkin ovat monesti olleet julkisuudessa puolustamassa metsästystä. Nyt vain kovin moni asia on ollut heidän vahtivuoroillaan heikkenemässä. Kuitenkin näin harrastajan näkövinkkelistä vain teoilla on merkitystä. Pelkät vaalienalushöpinät ovat jopa vahingoksi. Joku saattaa pian uskoa niihin ja pettyä jälleen kerran pahasti.



Kirjoituksessa käytettyjä lähteitä:

https://www.keskusta.fi/loader.aspx?id=cfa28a61-a222-43f5-8ab8-f250e4f0e636
https://www.poliisi.fi/luvat/palveluhinnasto_ja_maksaminen/palveluhinnasto_2019
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mets%C3%A4/yle-tuhansien-ampumaratojen-sulkeminen-mets%C3%A4st%C3%A4jien-kannalta-katastrofaalista-1.159216
http://apps.rahamuseo.fi/rahanarvolaskin#FIN
https://eralehti.fi/ps-pekkasuuronen/2017/06/30/aseluvan-hinta-nousi-taas/
https://intermin.fi/artikkeli/-/asset_publisher/asetietojarjestelman-sahkoisen-asioinnin-kayttoonotto-siirt-1
https://intermin.fi/poliisiasiat/ampuma-aseet/aselainsaadanto
https://yle.fi/uutiset/3-5808864
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/35973-katainen-eri-aselinjoilla-kuin-vanhanen
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_valtioneuvosto
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sipil%C3%A4n_hallitus
https://www.minilex.fi/a/mets%C3%A4stys-kansallispuistossa
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/vieraskolumnit/artikkeli-1.221717
https://www.metsalehti.fi/uutiset/mtk-vaatii-ampukaa-naarashirvia/
http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Julkaisut/Esitteet/Jokamiehenoikeudet_esite(4450)
https://riista.fi/suden-poikkeusluvat-painostuksella-ei-voi-vaikuttaa-yksittaisiin-paatoksiin/
https://yle.fi/uutiset/3-10552908

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2017/01/pari-sanaa-aseturvallisuudesta.html




keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Riistaa lautasella -ruokakirja



Sain alkusyksystä kustantajalta arvostelukappaleen Riistaa lautasella kirjasta. Ihastuin kirjaan heti ensisilmäyksellä. Se on paitsi laaja (yli 200 sivuinen) ja visuaalisesti näyttävä (oikein upeita ja herkullisia kuvia) teos, sen lähestymistapa ruoanlaittoon on samankaltainen kuin omanikin. Kaikki tehdään mielellään itse, metsästä lautaselle, rakkaudella ja huolella, muttei liian fiinisti.

Kirjassa on monipuolinen kattaus kyyhkystä karhuun ja villisiasta majavaan. Joukossa klassikoita, mutta myös harvinaisempia herkkuja, eli uusia ideoita arkeen ja juhlaan. Kirja on ihan perusteos, joka esittelee kattavasti eri ruoanvalmistustapoja. Yli 80 reseptiä ei kikkaile liiaksi, vaan on rehellistä ruoanlaittoa, joka onnistuu varmasti myös aloittelijoiltakin.




Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen isompana. 


Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen isompana. 


Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen isompana. 


Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen isompana. 



Piti kirjoittaa tästä kirjasta jo heti syksyllä, mutta yksinkertaisesti se vain hautautui kirjastohuoneemme kirjapinojen alle, kunnes löysin sen sieltä uudelleen eilen. Alkaa olla näitä ruokakirjoja jo ongelmaksi asti.




Keittiön käsikirjastokin on aivan täynnä. Vaikka Riistaa lautasella -ruokakirja on kerrassaan upea ja jouduin käymään itseni kanssa kampailua luopumisesta, niin myönnettävä se on. Uusia ruokakirjoja ei enää hyllyille mahdu. Enkä niitä ehkä näinkään paljoa edes tarvitsisi…



Osallistu arvontaan!


Elikkä arvonta pystyyn. Peli on tuttuun tapaan raakaa, mutta rehellistä. Laita tämän blogauksen alle kommenttikenttään viesti tyyliin: ”Olen mukana”. Näin olet mukana arvonnassa, jonka suoritan Googlen satunnaislukugeneraattorilla ensiviikon perjantaina 8.2.

Arvontaan ovat tervetulleita kaikki tutut ja tuntemattomat. Joten kommenttia tähän alle, onnekas voittaa mainion ruokakirjan.



Lisätietoja ja tilaukset:

https://www.adlibris.com/fi/kirja/riistaa-lautasella-9789510431290




Arvonnan tulos!




Kiitos kaikille osallistumisesta. Riistaa lautasella -ruokakirja on 8.2. arvottu Googlen satunnaislukugeneraattorilla lukujen 1-37 välillä. Voitto osui arvalle numero 14. Onneksi olkoon Anne Forstėn, laita viestillä osoitteesi, niin laitan kirjan postiin!



sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Silloin on taottava kun leka on lämmin



Edellisen päivän helpon ja nopean onnistumisen innoittamana päätin eilen lähteä samoille apajille kokeilemaan uudestaan onneani. Kotona odottaa kolme tyhjää pakastinta ja alkukauden peura on kohta jo syöty. Joten edellisen päivän vasalla ei vielä pitkälle pötkitä. Lisää olisi hyvä saada, vähintäänkin pari vasaa tai potra ylivuotinen peura. Kausi kuitenkin alkaa kääntyä loppusuoralle, eikä aikaa ole hukattavaksi.

Edellisenä päivänä ruokinnalla oli ollut peuroja jo ennen neljää, joten nyt aikaistin aikataulua tunnilla. Keli oli lauhtunut kymmenkunta astetta, joten merkit viittasivat hyvään kytistelyyn. Jos ei muuta, niin miellyttävämpi istua passissa, kun ei tarvitse pukea kerralla koko vaatekomeroa päälleen.

Lievä pettymyksen tunne valtasi alaa neljän korvilla, kun ”jo” tunti oli mennyt tyhjään tuijottaessa. Tuntihan ei yleensä näissä hommissa ole juuri mitään, mutta jotenkin sitä heti toivoo edellisen hyvän onnen jatkuvan sellaisenaan.




Aurinko oli laskenut jo ennen neljää. Viiden pintaan alkoi sadella hiljaksiin lunta. Taivas oli siis pilvessä, eikä kuutamosta ollut mitään apua. Lumipyryn voimistuessa alkoivat olosuhteet olla jo melko haastavat. Katselukiikareilla sentään näki vielä kohtuullisesti ruokinnalle, joten ajattelin vielä jatkaa, voihan se keli vielä seljetäkin. Ja toisaalta vasta pari tuntia istuskeltu, joten kyllä tässä hyvin jaksaa…




Kello 17:23 olen näkevänäni jotain liikettä ruokinnalla. Keli on muuttunut vieläkin sakeammaksi, mutta nyt ilma on kuin pienen pientä jääkristallia täynnä. Ilmeisesti varsinainen lumisade on hetkeksi tauonnut ja tuuli pyörittää maasta sekä oksilta ohutta höytyä ilmaan. Saan kuitenkin sen verran selvää, että yksinäinen peura on ruokinnalla, mutta asettuu pitkittäin katselusuuntaani. Lasken kiikarit ja nostan aseen. Tähtäinkiikarissa näkyy vain epäselvä hahmo. Tähtäinkuva lisäksi ikään kuin huojuu lumihiudun pyörteissä. Nyt testissä oleva Leica Magnus 2.4-16x56 on yksi parhaista testaamistani hämäräoptiikoista. Silti silläkin tuntui melko epävarmalta. Siirryin takaisin katselukiikariin.

Loputtomalta tuntuvan ja silmiä rasittavan tihruttelun jälkeen näin kiikareilla peuran kääntyneen paljon parempaan kulmaan, lähes kyljittäin katselusuuntaani. Vaihdoin taas kivääriin ja ajattelin, jotta nyt tai ei koskaan. Ikävä kyllä kuva oli edelleenkin hyvin utuinen ja huojuva. Varmistin vielä katselukiikareilla tilanteen. Peura yhä hyvin sijoittuneena. Nyt sitten vain ampumaan. Ajatukset ovat koko ajan kahden vaiheilla. Pitäisikö kuitenkin jättää ampumatta.

No, myönnän ettei varmaankaan olisi pitänyt, mutta päätös tuli niissä olosuhteissa… sen järkevyyttä voi nyt sitten kotona lämpimässä arvostella suuntaan tai toiseen. Eli näin tähtäinkuvassa utuisen hahmon, jonka tiesin katselukiikareilla olevan hyvässä asennossa. Erotin möykyn ja jalat. Sijoitin hahmon etujaloiksi tietämieni tolppien mukaan kuvassa näkyvän möykyn oletetun lavan taakse ristikon. Sisään ja ulos hengitys. Hyvältä tuelta rauhallinen puristus…

Sinne lähtivät terveiset klo 17:30 Lapua 6,5x47 Naturaliksen saattelemina pimeään utuun.

No, huh huh. Olipa todella hermoja raastava tilanne. Laukauksen jälkeenkin vielä mietitytti. Ei sillä, olin varma osumasta, mutten vielä koskaan ole ampunut näin huonoissa olosuhteissa. Turha kuitenkaan vatuloida tilannetta, joten keräilen kamani, kiipeän kopista ja lähden otsalampun valossa ruokintapaikalle.

Samoilla hetkillä alkaa taas melko sakea lumipyry isoina hiutaleina. Porkkanapinolla peuran äskeisessä paikassa on tukku karvoja, muttei tipan tippaa verijälkiä. Koko alue on tallattu täyteen peuranjälkiä kymmenien metrien säteellä. Edempää peuran otaksuttuun pakosuuntaan näen joitakin osin lumen peittämiä pisaroita sokerijuurikaskasalla. Lähden etsimään lisää verijälkiä siltä suunnalta. Käyn eri polkuja ristiin rastiin, mutta yhtään pisaraa tai lisää karvoja ei näy… lumipyry peittää kovaa kyytiä kaikkia jälkiä alleen. Alkaa pikkuhiljaa hiipiä mieleen ikäviä ajatuksia.

Soitan kaverille, joka on muutaman sadan metrin päässä viereisellä kytispaikalla. Kaveri ja ennen kaikkea hänen jälkikoiransa tulevat paikalle viidessä minuutissa. Huokaisen helpotuksesta, sillä Demi on löytänyt meille vuosien aikana jo useamman kerran hukassa olleita peuroja. Koira pyörii ruokinnan ympärillä, eikä nyt tunnu saavan kiinni oikeista jäljistä. Eilisen peuran verijäljet ja lukuisat tuoreet jäljet sen jälkeen tuntuvat sekoittavan…

Sitten tajuan, että todellakin. Olen itsekin tulkinnut väärin näkemäni muutamat veripisarat. Ne ovat eilisestä näkyviin jääneitä. Nyt alkoi sitten todellinen epätoivo iskeä puseroon. Nyt on jo yli puoli tuntia pyryttänyt isoja hiutaleita. Reppunikin päällä on jo sentin harso. Käytännössä kaikki on peittynyt ja jäljistä on melkein mahdotonta sanoa kuinka vanhoja ne ovat.




Lähtökohta on aina se, että peuraa ei jätetä, eikä ole vielä koskaan jätetty.  Niinpä paksuissa kytisvaatteissa, pää märkänä ja linssit huurussa jatkamme välillä järjestelmällisesti ja sitten taas vähemmän järjestelmällisesti etsintää pimeässä metsässä koiran kanssa. Välillä kuljemme sata tai parikin sataa metriä eteenpäin jatkuvasti joka suuntaan haarautuvia polkuja. Tai rämmimme yksittäisten jälkien perässä syvässä lumessa.

Noin tunnin hakemisen jälkeen Demi saa lopulta yhdeltä polulta vainun ja löytää uralta kuusen suojaan loikanneen lumen peittämän ylivuotisen naaraspeuran. Siunaus ja ylistys hyvästä koirasta. Ihmissilmin olisi peura jäänyt tasan varmasti löytämättä.




Osuma oli jäänyt rintaan alavoittoiseksi ja katkaissut poistuessaan toisen etujalan lähes irtipoikki. Ei siis ihan nappiin, mutta täysin kuolettava osuma. Pakomatkakin oli lopulta vain 40-50 metriä. Siis ihan normikauraa.



No mitä tästä opittiin vai opittiinko mitään? 


Ensinnäkin se tärkein on, että ei anna periksi. Pimeässä kylmässä metsässä paksussa lumessa harhaillessaan alkaa helposti uskotella itselleen, että taisin ampua ohi, kun ei ole missään yhtään verijälkeä. Ohilaukaukseen ei ole mitään syytä uskoa, jos ampumahetkellä uskoit osuneesi. Nopeissa tilanteissa liikkuvaan kohteeseen voi helposti ampua ohi, mutta kytiksellä hyvältä tuelta noin 80 metristä ei juurikaan koskaan ammu ohi.

Jostain syystä nyt ei tullut selviä verijälkiä tai ainakin ne peittyivät hyvin nopeasti lumipyryyn. Eli ei välttämättä kannata ampua sakeaan lumipyryyn, vaikka saalis houkuttelisi ja parhailla välineillä siihen ehkä pystyisi.

Ennen kaikkea kuitenkin tärkein opetus on, jotta koira on hyvä olla aina saatavilla. Eikä hyväkään koira ole mikään kone. Koira voi seota jälkien paljoudessa, varsinkin kun samalla paikalla on edellisenä päivänä ammuttu peura, josta on tullut selvät verijäljet. Koirankin kanssa pitää olla kärsivällinen ja jatkaa vain sitkeästi hakemista.


Lopussa kiitos seisoo


Peura löytyi siis koiran ja ahkeran puurtamisen ansiosta. Tunnelma oli kuin kohtuullisen lottovoiton jälkeen. Hommia oli vielä kuitenkin edessä kosolti. Peuran perkaus ja pulkan veto metsästä ei kuitenkaan enää tuntunut isolta vaivalta kaiken puurtamisen päätteeksi.




Demille kaikki kunnia tämän peuran löytämisestä.