perjantai 26. tammikuuta 2018

Sikamaista vedätystä



Villisika-asioissa meitä metsästäjiä viedään taas kuin litran mittaa. Tällä kertaa vedätyksen takana ei ole punavihreä ideologia vaan miljoonien liiketulosta jauhavan lihateollisuuden rahat. Miljardien liikevaihtoa pyörittävä pääoma on saanut juoksupojikseen tietysti Maa- ja metsätalousministeriön ja Riistakeskuksen, mutta jostain syystä myös Suomen Metsästäjäliitto on hypännyt siihen samaan kelkkaan. Porukkaan jossa pyritään tuhoamaan luontaisesti levinnyt riistalaji ”parempien” bisnesten tieltä.




Ammuttava tavattaessa


"Villisian kohdalla ohjeeksi sopii, että se on ammuttava tavattaessa", totesi maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) 23.10.2017 Vantaalla. Ministeriö on tehnyt poikkeuksellisia lakimuutoksia ei-toivotun lajin torjunnassa. Keinovalaistus ja saaliin lahtaaminen aitaukseen ovat nykyisin sallittuja menetelmiä. Metsästyslaki tarjoaa nykyään lisääntymisrauhan käytännössä kaikille riistalajeille, paitsi villisialle. Sen metsästysaika jatkuu ympäri vuoden lukuun ottamatta emakkoja, joilla on porsaat. "Käytännössä vain konetuliaseet on kielletty", Leppä toteaa. Samaan aikaan Suomen Sikayrittäjät ry maksaa villisiasta 90 € tapporahaa ja lisäksi Evira maksaa 40–100 € näytepalkkiota metsästetyistä villisioista.

Metsästyslain muuttaminen yhden eläimen vuoksi on Suomessa harvinaista. Muutoinkin metsästyslakia on muutettu vain muutamia kertoja. Vanha sanonta kuuluukin: ”Rahalla saa ja hevosella pääsee.”




Keppihevosena ASF ja lihateollisuuden kiinabisnekset


Afrikkalainen sikarutto (African Swine Fever, ASF) on levinnyt mm. Venäjälle, Ukrainaan, Valko-Venäjälle, Tsekkeihin, Romaniaan, Puolaan, Liettuaan, Latviaan ja Viroon. ASF-virusta ei ole koskaan todettu Suomessa. Atria ja HK Scan ovat viimevuonna aloittaneet sianlihan viennin Kiinaan. Jo ensimmäisenä vuonna tavoitellaan miljoonien lihakilojen bisneksiä. Jos Suomessa ilmenisi ASF:ää, "todennäköisesti tautilöydös vaikeuttaisi vientihanketta tai jopa estäisi sen", sanoo Atrian toimitusjohtaja Juha Gröhn. Tällä hetkellä Suomen tärkein sianlihan vientimaa on Uusi-Seelanti, jonne meiltä viedään 5 miljoonaa kiloa possua vuodessa.

ASF:n torjumiseksi lihateollisuus ajaa koko villisikakannan hävittämistä. Viranomaiset ovat ohjeistaneet lopettamaan metsästysmatkailun Viroon ja valvoivat tehostetusti viime syksynä matkustusta Virosta Suomeen, jotta suomalaiset metsästysmatkailijat eivät toisi ASF:ää mukanaan.



Metsästäjiä syyllistetään aivan turhaan


Sikarutto leviää tällä hetkellä kaikista toimista huolimatta noin 30 km vuodessa. Se siis hyvin suurella todennäköisyydellä tulee Suomeen ennemmin tai myöhemmin. Todennäköisesti se ei tule villisian vaan ihmisen mukana, koska ihmisliikenne on vilkkaampaa ja koska tauti elää varsin pitkään ja koska väki laiminlyö surutta hygieniamääräyksiä”, kertoo Metsästäjäliiton järjestötiedottaja Kai Tikkunen. Tauti levisi alun perin Eurooppaan sioille vastuuttomasti syötetyn afrikkalaisen ruokajätteen myötä.

Käytännössä villisika ei edes teoriassa voi viedä tartuntaa nykyaikaiseen sikalaan, koska se on tarkoin suljettu alue. Sikalaan sisälle pääsevät vain valitut ihmiset. Hekin joutuvat kulkemaan aina tautisulun kautta. Tautisulun käytössä kaikki noudattavat samaa toimintamallia. Ulkojalkineet ja päällysvaatteet jätetään tuulikaappiin. Jokainen sikalaan tulija pesee vähintään kätensä ja/tai käy suihkussa. Peseytymisen lisäksi sikalaan tulija vaihtaa kaikki vaatteensa sikalasta saataviin vaatteisiin, jotta vaatteiden mukana ei tule taudinaiheuttajia ulkopuolelta. Vaatevaihdossa on kaapit ja pesupaikat vaatteille.

Tässä kohtaa onkin mielenkiintoista, että Suomen maatiloilla on yli 16.000 ulkomaalaista työntekijää. Monilla sikatiloilla työntekijät tulevat pahimmilta sikaruttoalueilta, eli Ukrainasta, Puolasta ja Balttiasta.

Tietojeni mukaan jotkut sikatilalliset osallistuvat ahkerasti myös villisikajahteihin. Ajatus tuntuu täysin käsittämättömältä. ASF-virus voi levitä myös täysin oireettomien villisikojen (verestä, lihoista, elimistä, ulosteista, virtsasta, ruhosta) säilyen vaatteissa, koirissa ja varusteissa jopa useiden viikkojen ajan. Jos sikalayrittäjän pahin pelko on villisikojen mukana leviävä tauti, niin eikö kannattaisi metsästämisen sijaan päinvastoin pysytellä niistä mahdollisimman kaukana? Nykyaikaiseen sikalaan kun tuota tautia ei voi tulla kuin ihmisen sinne tuomana. Toissijaisesti tauti voi sikalaan tulla omistajan taholta myös tietysti vaikka viinanhakureissulta Baltiasta. Niilläkin on sikafarmareita tavattu.

Jos ja kun ASF-virus suomeen tulee ja leviää sikalaan, on syyllinen ensisijaisesti sikafarmari itse tai hänen sikaruttoalueelta tulevat työntekijänsä. Ei metsästäjä, eikä suomalainen villisika, jossa ei toistaiseksi ole tavattu kertaakaan ASF-virusta.



ASF-viruksen vaikutuksia on liioiteltu


Olisiko sianlihan viennin tyrehtyminen oikeasti ongelma Suomelle ja suomalaisille vai koskisiko tämä lähinnä tuottajia ja lihataloja?

Sikatalous suomessa on tappiollista. Ilman voimakasta yhteiskunnan tukea, eivät tulot kattaisi edes kaikkia tuotantokuluja. Joidenkin arvioiden mukaan tuki on noin 70 prosenttia sikatalouden harjoittajan nettotulosta. Tässä ei ole itsessään mitään väärää. On monessa mielessä tärkeää, että kotimaista alkutuotantoa tuetaan. Tarvitsemme omavaraista puhdasta ja moraalisesti kestävää ruokatuotantoa. Lainsäädäntömme korkeiden eettisten vaatimusten, ilmasto-olosuhteiden ja maailmanmarkkinahintojen puristuksessa ei tuotanto olisi mahdollista ilman tukia. Tukijärjestelmä toisin sanoen takaa sen, että suomalaiset voivat syödä Suomessa tuotettua lihaa kohtuulliseen hintaan. Oikein hyvä siis näin.

Tällä hetkellä sianlihan kulutus ja tuotanto ovat käytännössä samalla tasolla. Olemme siis sianlihan osalta omavaraisia, joten tästä syystä ei ole perusteltua nostaa tuotantoa. Kiinaan vietävä liha lisää tappiollista tuotantoa, jonka rahoittavat suomalaiset veronmaksajat. Vienti ei pelasta, sanoo Pellervon taloustutkimus PTT:n vt. toimitusjohtaja Perttu Pyykkönen. ”Se on bulkkivientiä, jossa emme ole kilpailukykyisiä. Mitä isompi osa viedään, sitä enemmän tulee vain painetta tuottajahintaan.” Tuottajahinnan laskiessa myös tuen tarve nousee.

Eli onko sialihan viennissä mitään järkeä normaalin veronmaksajan näkökulmasta? Ei ole, ellei satu omistamaan lihateollisuuden osakkeitta tai työskentele tämän jalostusketjun palveluksessa. Kaikille muille kuin bisnekseen osallistuville jokainen Kiinan viety possu on pelkkää rahanmenoa. Eli kansantaloudellisella hyödyllä villisikojen lahtaamista ei voida perustella.




Onko Suomen metsästäjäliitto metsästäjän asialla?


Metsästäjäliitto aloitti marraskuun alussa Suomen riistakeskuksen rahoituksella aitauspyyntihankkeen. Kysyin Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Heli Siitarilta, ”Miksi Metsästäjäliitto lähtee pyytämään villisikoja katiskalla? Metsästäjäliiton pitäisi olla meidän metsästäjien asialla, mutta nyt ollaan huolissaan luonnonvaraisen riistakannan lisääntymisestä. Miten me metsästäjät hyödymme villisikojen lahtaamisesta aitaukseen?

Heli Siitarin vastaus: ”Kiitos Janne asiallisesta kysymyksestä! Metsästäjäliitossa olemme samaa mieltä, että villisika rikastuttaa suomalaista metsästyskulttuuria ja suo lisää mahdollisuuksia metsästäjille. Liitto osaltaan tukee kestävää ja eettistä metsästystä. Tosiasia on, että afrikkalaisen sikaruton (ASF) uhka on todellinen, ja asiantuntijoiden mukaan se jossain vaiheessa rantautuu Suomeen, mitä luultavimmin ihmisen mukana. Liitto on mukana TOTEUTTAJANA Suomen riistakeskuksen hankkeessa, jossa KEHITELLÄÄN villisian pyyntiaitausta osana MMM:n ASF:oon varautumisstrategiaa. Eli sitten joku päivä kun rutto tänne rantautuu, niin meillä olisi hyvä olla kaikki keinot käytössä hallita sikakantaa. Mielestäni "sikahysteria" on tällä hetkellä suuressa osassa maata liioiteltua ja sitä lietsotaan turhaan. Jahti-lehti kakkosnumerossaan v. 2018 pureutuu tähän problematiikkaan. Meillä on varmasti paljon opittavaa villisian metsästystavoissa ja kannanhoidossa. Kun haluatte lisätietoja hankkeen tarkoitusperistä, niin olkaa mielellään yhteydessä suoraan riistakeskukseen tai ministeriöön :-)

Vastasin Siitarille: ”Ymmärrän oikein hyvin huolen sikarutosta. Sikojen aitaukseen lahtaaminen ei kuitenkaan omasta mielestäni aja meidän metsästäjien etuja, oli se sitten pieni- tai suurimuotoista. Meillä metsästäjillä, kun on ihan hyvät ja harrastukseemme sopivat tavat hoitaa sikakantaa perinteisin jahtimuodoin. Jos jotkut tahot haluavat lahdata sikoja aitaukseen, niin mielestäni asia on niiden tahojen ongelma (riistakeskus tai ministeriö), ei metsästäjien.Siitari jätti kommentoimatta asiaa.

Metsästäjäliiton sääntöjen mukaan, 3 § Tarkoituksensa toteuttamiseksi liitto pyrkii toiminnassaan: 3) edistämään riistakantojen kestävään käyttöön perustuvaa verotusta, aktiivista riistanhoitoa sekä metsästyskoiraharrastusta; 4) edistämään luonnon monimuotoisuutta ja riistan elinympäristöjen parantamista.

Mielestäni sikojen aitaukseen lahtaaminen ei tue Metsästäjäliiton omien sääntöjen mukaista tarkoitusta, eikä näin ollen ole metsästäjien asialla.

Sikojen katiskapyyntiin Metsästäjäliiton järjestötiedottaja Kai Tikkunen kommentoi seuraavasti: ”…kun tauti tulee, niin sika-alueiden metsästysseuroille tulee valtion toimesta erinäisiä rajoituksia ja velvoitteita, jotka kestävät niin kauan kuin ruttoa on ja vähän vielä sen päälle. …Se mitä Suomessa otetaan käyttöön on toki vielä mysteeri, mutta ainakaan lievimmän kautta se ei mene. Ja tämä rumba kestää niin kauan kun sikaruttoalueilla on sikoja. Joten mitä enemmän niitä on, sitä kauemmin rajoitukset ovat voimassa. Ja sitä kauemmin kestää ennen kuin villisikapopulaatio voi taas alkaa kasvaa terveenä. Tästä tässä on kysymys. Kyse on prototyypin suunnittelusta sen varalle, jos tauti tänne tulee. Että tilanne saadaan nopeasti hoidettua, mikäli on pakko. Ja että metsästysharrastus ei kokonaisuutena vaarannu."

Esitin Tikkuselle jatkokysymyksen: ”Nyt kuulosti erikoiselta. Missä vaiheessa voidaan palata taudin levittyä johonkin normaalitilaan? Ei kait tuo sikarutto kerran tänne levittyään mihinkään katoa? Vähän niin kuin jänisrutto yms taudit, esiintyvät aika ajoin. Mutteivat poistu? Vai olenko väärässä?

Johon Tikkunen vastaa: ”Hoitokeinoja ei vielä ole. Se on erittäin vaikea hävittää koska se elää varsin pitkään ulosteissa ja raadoissa. Mutta ei loputtomasti. Jos sikakanta on iso, niin hävitys on käytönnössä aika mahdotonta. Jos taas pieni, niin tilanne on jonnin verran parempi. Ja tautivyöhykkeiden ulkopuolella toiminta voi jatkua suht normalisti. Mutta jos kanta on suuri niin vyöhykkeitä tulee aika nopeasti lisää. Mutta hankala kysymys kaiken kaikkiaan. Tauti on levinnyt niin äkkiä että uutta oppii varmasti kaiken aikaa. Jotakin 5-10 % villisioista ei kuole tautiin. Josko sieltä löytyisi joku parannuskeino. Mutta jos maassa ei ole sikoja, ja se pysyy sikavapaana kunnes jätösten pöpöt kuolevat, niin silloin alueella ei pitäisi olla enää ruttoakaan. Siattomaan tilaan pääseminen on sitten taas haastavaa. Ei se tyhjästä syntynyt van tuli ilmeisesti saastuneen rehun mukana Afrikasta. Säästäminen rehun hinnassa taas kannatti.

Kommentoin vielä: ”Ja kun ei ole hoitoa, niin tilanne on siitä hetkestä eteenpäin ihan samanlainen metsästäjien kannalta, tehtiin nyt jotain tai ei?Tähän Kai Tikkunen ei enää vastannut.




Mitä tästä opimme?


ASF on hankala ja sioille vaarallinen tauti, joka tartutti eläimiinsä rehunhinnassa säästellyt siankasvattaja. Tähän tautiin ei ole olemassa mitään tunnettua hoitokeinoa. ASF leviää tällä hetkellä kaikista toimista huolimatta noin 30 km vuodessa. On siis vain ajan kysymys koska sitä löydetään Suomesta. Kaikkein todennäköisemmin se tulee Suomeen ihmisen, ei villisian tuomana.

Mahdollinen ASF:n leviäminen suomalaiseen sikalaan johtuu vain ja ainoastaan sikalassa tapahtuvasta toiminnasta ja laiminlyönneistä ainakin tautisulun osalta. Tällainen tartunta aiheuttaisi taloudellisia menetyksiä sikatalouden toiminnassa, mutta säästäisi pitkässä juoksussa veronmaksajien rahoja. Siankasvatusta itsessään ei ASF lopeta, sillä sikoja kasvatetaan edelleen kaikissa tartunnan saaneissa maissa.

Suomen metsästäjäliitto ei toimi jäsentensä vaan lihateollisuuden etujen mukaisesti lahtaamalla sikoja katiskaan. Tällä toiminnalla ei ratkaista ASF-ongelmaa nyt, koska meillä ei virusta ole esiintynyt ollenkaan. Katiskaan lahtaaminen ei ole ratkaisu myöskään silloin, jos virus pääsisi leviämään Suomeen, koska mitään hoitokeinoa tautiin ei tunneta. Käytännössä kaikissa maissa, joissa virusta on esiintynyt, se on myös jäänyt pysyväksi ilmiöksi riippumatta siitä, kuinka paljon sikoja on lahdattu. Taudin puhjettua osa sioista kuolee, mutta osa jää vastustuskykyisiksi, aivan kuin monissa muissakin taudeissa.

Katiskaan lahtaaminen on mitä ilmeisimmin myös Metsästäjäliiton omien sääntöjen hengen vastaista.

Mitä jos näkisimme orastavan villisikakannan tuholaisen sijaan mahdollisuutena, joka voisi luoda esim. metsästysmatkailulle uuden maailman. Voisimme luoda maaseudulle työpaikkoja ja liiketoimintamahdollisuuksia (ilman isompia veronmaksajan tukia). Luomuruoan ja ekomatkailun kultaisena aikana voisi joku pitää tätä jopa järkevänä ajatuksena. Ilmeisesti ei kuitenkaan Metsästäjäliitossa…




Entäpä sudet?


Hyvä ystäväni Marko kysyi asiaan liittyen: ”… susien mahdollisesta roolista sikaruton levittäjänä. Olisi mielenkiintoista kuulla miksi Suomessa ei olla huolestuneita siitä että sudet, jotka ovat runsaslukuisia samalla suunnalla kuin missä sikaruttoa esiintyy (rajan takana) ja ainakin Luken mukaan sudet liikkuvat kovasti rajan molemmin puolin, jolloin niitä ei edes lasketa Suomen populaatioon mukaan.”

Aivan yhtä hyvin voisi kysyä mikseivät viranomaiset ja metsästäjäliitto ole huolissaan jo nyt Suomeen itärajan takaa tulleesta hirviekinokokista ja tuloillaan olevasta myyräekinokokista. Toisin kuin ASF, ekinokokki on heisimatojen toukkamuotojen aiheuttama ihmiselle vaarallinen tauti. Ihminen voi saada tartunnan loista kantavan suden ulosteista tai niiden ulosteen saastuttaman veden tai elintarvikkeiden välityksellä, esimerkiksi luonnonmarjoista. Ekinokokista ei käytännössä voi parantua kokonaan ja lääkitystä jatketaan läpi elämän. Pahimmassa tapauksessa ekinokokkiloinen on tappava.

Miksi susia ei lahdata katiskaan? Kumpi on vakavampaa? Sikojen tauti vai ihmisten tauti? Vastaus ei ole tälläkään kertaa Kanada, vaan veronmaksajien rahat…








Jossain päin Aasiaa joku syö iloisesti suomalaisen veronmaksajan laskuun lihateollisuuden kääriessä voittoja. (Kuvan henkilö ei liity veronmaksajien vedätykseen saati villisikojen lahtaamiseen).





Käytettyjä lähteitä:

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymp%C3%A4rist%C3%B6/artikkeli-1.210709
https://www.evira.fi/globalassets/tietoaevirasta/julkaisut/esitteet/elaimet/asf_eurooppa_varaudu_fi_051217.pdf
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymp%C3%A4rist%C3%B6/artikkeli-1.209838
https://yle.fi/uutiset/3-8665381
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/atria-vie-t%C3%A4n%C3%A4-vuonna-sianlihaa-kiinaan-aiemmin-arvioitua-enemm%C3%A4n-1.198975
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.212476
https://www.talouselama.fi/uutiset/afrikkalainen-sikarutto-uhkaa-suomalaisyhtioiden-sianlihan-vientia-kiinaan/3d7ff392-bdb8-388a-bf23-85acfef5476d
https://www.facebook.com/groups/1642834649278810/
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maaseutu/maatiloilla-on-yli-16-000-ulkomaalaista-ty%C3%B6ntekij%C3%A4%C3%A4-1.124452
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maaseutu/ukrainalaiset-ty%C3%B6ntekij%C3%A4t-ovat-monen-maatilan-pelastus-1.125086
https://www.ett.fi/sites/default/files/user_files/ohjeet_ja_lomakkeet/Tautisuojaus%20sika.pdf
https://www.imatralainen.fi/artikkeli/502750-villisiasta-metsastajalle-90-euron-korvaus-sika-ala-pelkaa-ruttoa
https://www.vastuullinensikatalous.fi/ohjekirja/sisaankaynti-ja-toimisto
https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/siat/afrikkalainen-sikarutto/metsastajille-afrikkalaisesta-sikarutosta/
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka-ja-talous/sikatalous-sy%C3%B6ksyy-hk-scan-ajaa-alas-tiloja-1.126280
http://www.eskokiviranta.fi/etela-suomen-kansallinen-tuki-siirtymassa-historiaan.htm
http://www.lihatiedotus.fi/liha-tilastoissa/lihantuotanto-suomessa.html
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.209558
https://metsastajaliitto.fi/node/902
https://metsastajaliitto.fi/node/45
http://www.ejs.ee/mannil-aafrika-seakatkust-vabanemine-on-jahimeeste-kates/
https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/usealle-elainlajille-yhteiset-taudit/ekinokokit/
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005260905.html
Kuvituskuva: morguefile.com





keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Tikka T3x Arctic ja Sako 85 Bavarian Carbine testissä



Kaksi kaunista kivääriä. Tikka T3x Arctic ja Sako 85 Bavarian Carbine ovat hyvin erilaiset, mutta eri lähtökohdistaan huolimatta käyttökelpoiset samanlaisissa jahdeissa.

Sako 85 Bavarian Carbine on sirolla pähkinäpuisella kokotukilla. Ase on kevyt, kätevän kokoinen ja mukava kädessä. Tähtäimeksi on valittu saksalainen Steiner Ranger 2-8 x 42 allround-kiikaritähtäin. Yhdistelmä on klassisen tyylikäs metsästysluodikko.

Tikka T3x Arctic on tarkoituksenmukaisella laminaattitukilla. Ase on jämäkän käytännöllinen. Ylisuurta lukon kampea on helppo käyttää vaikka pakkasella hanskat kädessä. Aseessa on diopterityyppinen avotähtäin, jonka etäisyys on mahdollista säätää 100-600 m välille. Tikka T3x Arctic on alusta asti suunniteltu viranomaisten erityistarpeet huomioon ottaen.



Testiin syksyn karhujahtia varten


Valitsin kiväärit testiin karhujahtia silmällä pitäen. Molemmat aseet ovat erittäin sopivat suurriistan ajometsästykseen ja siihen myös suunnitellut, vaikka toki lähtökohdat ovat tyystin erilaiset. Kaliiperiltaan molemmat testiaseet ovat .308 Win, joka on monessa mielessä yksi parhaita patruunoita suurriistan metsästyksessä.

Ikävä kyllä karhujahti pohjoiseen peruuntui tänä vuonna force majeure -syystä. Aiotusta poiketen testailinkin näitä luodikoita syksyn/alkutalven mittaan ampumaradalla, peuran ja hirven ajometsästyksessä sekä peuran hämäräkyttäyksessä. Samassa yhteydessä testailin tuttua Super Hammerheadia ja itselleni uutta lyijytöntä Powerhead Barnes TSX -patruunaa.











Sako 85 Bavarian Carbine


Sako 85 Bavarian Carbinen erottaa nopeasti ampumaradan tai metsästysmajan asetelineestä muista luodikoista. Kokopitkä baijerilaistukki on kapea ja siro. Takatukin muotona on ”sianselkä”. Poskipakan muotokin noudattaa vanhaa eurooppalaista perinnettä. Ase on kätevän kokoinen, kokonaispituudeltaan 101 cm ja painoakin vain 3,1 kg. Kaiken kaikkiaan eleettömästi huomiota herättävä ase. Tähtäimeksi testiaseeseen on valittu saksalainen Steiner Ranger 2-8 x 42 allround-kiikaritähtäin.




Aivan ensimmäiseksi kävin kohdistamassa kiikaritähtäimen ja testaamassa aseen käynnin. Testipatruunana Powerhead Barnes TSX. Tehdas lupaa aseen vapaasti värähtelevän kylmätaotun piipun ampuvan 100 metrin matkalta alle 3 cm kasaa. Tämä tulikin todistettua, ellei mukaan lasketa muutamaa omasta laukaisuvirheestäni johtuvaa pummia ;)

Tukista saa miellyttävän otteen. Se antaa tähtäykseen hyvän suuntavakavuuden mutta rentouden tunteen. Aseen vetopituus on 35,5 cm (liipaisimesta perälevyyn). Lukon kampi on ergonomisesti oikein sijoitettu. Siitä saa hyvän otteen, joka mahdollistaa nopean latausliikkeen, vaikka ase on valmiina ampuma-asennossa olkapäällä. Liipaisimessa on herkistin.

Aseen varmistin on kaksiasentoinen. Lukon ollessa vireessä ja varmistin taka-asennossa ovat laukaisulaite ja lukon kampi molemmat lukittuina. Kuitenkin aseesta voi poistaa patruunat tai syöttää lippaaseen lisää patruunoita. Näin tehdäkseen on käytettävä varmistimen edessä olevaa painonappia. Nappi vapauttaa lukon kammen säilyttäen samalla lukkolaitteen varmistettuna. Tämä lisää käsittelyn turvallisuutta.

Patruunoita mahtuu viisi lippaaseen ja yksi patruunapesään, joten kapasiteetti riittää hyvin myös Keski-Euroopan tiukkoihin ajojahtitilanteisiin. Lipas on ns. risuvarmennettu, eli sen irrottamiseksi täytyy samaan aikaan painaa lippaan etupäätä ja vetää vapautussalvasta. Varsin kätevä ominaisuus, joka estää lippaan putoamisen vahingossa.


Steiner Ranger 2-8 x 42


Ensivaikutelma Ranger-tähtäimestä oli oikeastaan mitäänsanomaton. En edes kiinnittänyt siihen erityistä huomiota ampumaradalla kivääriä testatessa. Vasta kotiin tultuani jäin miettimään ja harmittelemaan, etten tehnyt kiikariin liittyen muistiinpanoja ollenkaan. Sitten aseella kylmäharjoittelua tehdessäni ja eri kohteita takapihalta tähtäillessä tajusin. Laadukkaan kiikarin kuulukin olla juuri näin.

Kuva on laaja ja kirkas, silmän etäisyys sopiva (9 cm) eli riittävä. Suurennussuhteen valintakiekko kiertyy kevyesti. Suurennosväli 2-8x on käytännössä riittävä oikeastaan kaikkeen suurriistan metsästykseen. Ristikon valon saa napsautettua helposti päälle sekä säädettyä päiväkirkkaudesta hämärään sopivaksi himmeydeksi. Pituutta 30 cm ja painoakin vain 585 g. Eli kaikki on juuri niin kuin pitääkin.

Kiikari on tähtäämistä varten. Mitä vähemmän siihen itseensä tarvitsee kiinnittää huomiota, sen parempi. Aikaisemmat kokemukseni Steinerin kiikaritähtäinten ja katselukiikareiden laadusta puhuvat puolestaan. Olen omin silmin nähnyt, kuinka huolella näitä optiikoita tehdään.









Tikka T3x Arctic


Tikka T3x Arctic on myös omalla karulla ja käytännöllisellä tavallaan omintakeinen luodikko. Oranssi-harmaa laminoitu tukki. Paksu piippu avotähtäimillä ja ruostumattomat raudat, sekä ylisuuri metallinen lukonkampi. Kaikki ominaisuuksia, jotka eroavat perusaseista.

Yksittäisistä asioista ehkä eniten tätä luodikkoa luonnehtii se tosiasia, että Kanadan armeijan arktiset Rangers-joukot valitsivat tämän kiväärin palvelusaseekseen. Kiväärejä on tilattu yhteensä 6.820 kpl. Tämä valinta ei ollut sattuma. Ase kävi ennen valintaansa tiukat Nato-standardin mukaiset testit voittajana lävitse. Aseen käyttöä ja tarkkuutta testattiin jopa -51 °C (-60 °F) pakkasessa. Aseella ampumisen, tähtäinten säätöjen ja lippaan vaihdon pitää onnistua reilussa pakkasessa hanskat kädessä. Aseen mekaniikan kestävyyteen kuljetuksissa ja pudotuksissa kiinnitettiin erityistä huomiota. Kaliiperivaatimuksena .308 Win.




Asetestauksesta ja -hankinnasta vastaava Maj. Carl Gendron luonnehtii päätöstä mm. näin:
"You cannot, not like this weapon — it's a top tier weapon. It's one of the best in the world in that price range so there's no problem with that. I'm 100 per cent confident they [Rangers] are going to love it." "The gun will be extremely reliable because it's made of stainless steel. It's very corrosion resistant. We tested it specifically for use in the North in adverse conditions." "We're confident that the rifle can stop a polar bear with the ammunition that we're providing, that was also tested."




Testasin asetta ensimmäisen kerran ampumaradalla yhdessä Sako 85 Bavarian Carbinen kanssa. Tikka T3x Arcticin diopterityyppiset avotähtäimet suoraan sanottuna hymyilyttivät ensituntumalta. Tai siis tähtäimet itsessään kyllä vakuuttivat, mutta oikeammin etäisyyden säätömahdollisuus 100-600m välillä tuntui naurettavan ylimitoitetulta. Sitten muistin ampuneeni vastaavilla rynkyn tähtäimillä armeijassa 150 ja 300 metrin matkalta jopa valiot. Jos siis alokas Halonen osui tuolla tähtäinkuviolla 300 metriin pystyyn pomppiviin maaleihin, niin mikä jottei oikeasti pätevä ampuja voisi osua noilla puoleen kilometriinkin. Ampuihan Simo Häyhäkin ennätyksensä ihan tavallisilla pystykorvan avotähtäimillä.





Oli siis aika kaivaa Taistelijan opas mallia 1980 esille ja palauttaa vanhat opit rynnäkkökiväärillä ampumisesta taas mieleeni. Tehdas lupaa tarkkuudeksi myös Tikka T3x Arcticille 100 metrin matkalta alle 3 cm kasaa. Diopteri voidaan säätää ja kohdistaa ruuvimeisselillä valitulle patruunalle, mutta tehdasasetukset toimivat Super Hammerheadilla ihan nappiin vakiona. Oma reserviläiskuntoni ei aivan 3 cm kasaan yltänyt, mutta aika nopeasti ihastuin ajatukseen avotähtäimistä. Diopterilla löytää kohteen nopeasti ja helposti, koko ajan voi pitää molemmat silmät auki. Tämä sopii erinomaisen hyvin nopeisiin liikkuviin tilanteisiin, joita suurriistan ajojahdissa väistämättä tulee eteen.







Ampumatuntuma on jämäkkä. Reilun kokoiseksi muotoillusta lukon kammesta saa tukevan otteen. Ampumisessa on tekemisen meininki ilman isompaa hienostelua tai hifistelyä. Etuvedollinen laukaisu tuntuu aseeseen sopivalta ja toimii johdonmukaisesti. Aseen kokonaispituus on 102 cm ja paino ilman varusteita 4 kg. Lipaskapasiteetti on poikkeuksellisen suuri, 1 + 10 patruunaa. Ase käyttää samaa lipasta kuin Tikka T3x Compact Tactical Rifle (CTR), myös Sako TRG 22 lippaat sopivat aseeseen. Picatinny-varustekiskoon voi kiinnittää minkä tahansa Weaver- tai U.S.Mil.Std 1913 -tyyppisen kiikarinjalan.

Alan oivaltaa tämän aseen hienouden, ja se on nimenomaan siinä, ettei mitään ylimääräisiä ja toimintavarmuutta haittaavia hienouksia ole. Se on tehty työkaluksi karuihin olosuhteisiin, joissa oma henki saattaa olla kiväärin toiminnasta riippuvainen. Tämä jos joku on ase ”miehille, jotka kulkevat omia polkujaan”.






Testin kokemukset


Molemmat kiväärit kulkivat mukana vuorotellen ja välillä yhtä aikaakin syksyn jahdeissa. Vaikka hirvi- ja peurajahdeissa ei kaatoa kohdalleni osunut, niin pääsin ampumatilanteita useita kertoja simuloimaan. Erityisesti peurajahdeissa eteen tulleita mutta niissä ajoissa rauhoitettuja yksilöitä tähtäilin kylmäharjoitteluna useita kertoja. Sekä Steiner Ranger että Tikan diopteri toimivat hyvin nopeissa tilanteissa lyhyillä matkoilla. Vaikka opin pitämään avotähtäimen käyttämisestä, täytyy totuuden nimissä sanoa, että vähänkin pidemmällä matkalla valitsisin paljon mieluummin Steinerin tähtäinkiikarin.




Vein Steiner ja Sako 85 Bavarian Carbine yhdistelmän myös peuran hämäräkyttyylle. Ranger 2-8 x 42 ei varsinaisesti ole mikään hämäräkiikari, mutta 30 mm runkoputki ja ristikon valopiste tarjoavat jo jonkinlaiset eväät myös pimeään. Kytisreissulta sain saaliiksi tuplavasat. Tuli siis todettua, että peuran kytistely onnistuu lumisissa olosuhteissa hyvin myös laadukkaalla päiväkiikarilla, varsinkin jos matkassa on mukana katselukiikarit. Nylkyhommissa huomasin Barnes TSX-luotien toimineen moitteettomasti. Molemmissa tapauksissa luoti on lävistänyt lavat, toisessa hiukan muuttanut suuntaansa repien kylkiluista ulostulon. Jäljet ovat kuitenkin ihan siistit, ja on mukava tietää, ettei näissä lihoissa ole ainakaan lyijyjäämiä.



Powerhead Barnes TSX aukeaa ja toimii esimerkillisesti. Kuvat Risto Torvinen


Ulkoilutin kytisreissulle kertaalleen piruuttani myös Tikka T3x Arctic -kivääriä. Halusin katsoa, kuinka diopterilla näkee kytishommissa. Ja hyvinhän sillä näkee niin kauan kuin paljaalla silmällä näkee ja pystyy kontrastia erottamaan. Käytännössä metsäisellä kytispaikalla auringonlaskuun asti, eli ei kovin myöhään. Vastaavasti hyvällä tähtäinkiikarilla näkee ampua vielä siinäkin vaiheessa, kun paljaalla silmällä ei erota enää mitään yksityiskohtia kytispaikalta. Super Hammerheadia en riistalaukaukseen siis päässyt tällä kertaa testaamaan, mutta aiempina vuosina olen sitä paljon käyttänyt ja toimivaksi todennut.





Molemmat testiaseet herättivät omistushaluja. Sako 85 Bavarian Carbine ja Steiner Ranger 2-8 x 42 – yhdistelmä on klassisen tyylikäs metsästysluodikko ja sopisi mainiosti omiin suurriistajahteihini yleisaseeksi paremmin kuin hyvin. Jos joskus alan erakoksi ja muutan Alaskaan, niin Tikka T3x Arctic on siinä tapauksessa ehdoton valinta työkaluksi.